”Uusi historia” (nouvelle histoire, new history) oli alkuaan ns. toisen sukupolven annalistien, erityisesti Jacques LeGoffin ja Pierre Noran, 1970-luvulla vakiinnuttama käsite, jolla he niputtivat yhteen kulttuurihistoriaa, mentaliteettien ja representaatioiden historiaa, arkipäivän mikrohistoriaa ja muita ”vähäpätöisiä” aiheita tutkivat historioitsijat. Käsitteenä nouvelle histoire siis määrittyi pohjimmiltaan kansallisidentiteettiä rakentavaa ”suurmieshistoriaa” vastaan. Uusi historia vakiintui angloamerikkalaisessa keskustelussa 1980-luvulla tarkoittamaan ns. postpositivistisen tiedekäsityksen omaavia historioitsijoita ja muita ”postmodernisteja”.