{"id":24,"date":"2021-05-27T15:07:58","date_gmt":"2021-05-27T12:07:58","guid":{"rendered":"https:\/\/nivel.teak.fi\/nivel15\/?p=24"},"modified":"2021-07-08T14:24:43","modified_gmt":"2021-07-08T11:24:43","slug":"tutkijoiden-interventiot-ja-niiden-tuottama-tieto","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/nivel.teak.fi\/nivel15\/tutkijoiden-interventiot-ja-niiden-tuottama-tieto\/","title":{"rendered":"Tutkijoiden interventiot ja niiden tuottama tieto"},"content":{"rendered":"

Kuten johdannossa kerroimme, tutkimushankkeemme sisälsi osallistuvaa etnografiaa ja kehittämistyötä. Tämän tyyppisen tutkimuksen voi nähdä tasapainoilevan kahden ääripään välillä. Kehittämistyön korostaminen voi joissakin tapauksissa johtaa ”konsulttioperaatioon”, jossa korostuvat nopeatempoisuus, jonkin instituution johdon tilaus ja pyrkimys rajattuihin tavoitteisiin. Tässä tapauksessa käsillä oli kokonaisen kentän toimintaedellytysten murrosvaihe. Alan toimijat ovat vahvasti persoonallisen työidentiteetin kantajia. Liian välineellinen ja toimijoiden autonomiaa kaventava kehittämishanke olisi ollut enemmän haitaksi kuin hyödyksi, joten pyrimme välttämään tätä ääripäätä.<\/p>\n\n\n\n

Toisaalta tanssin kentällä, kuten muuallakin yhteiskunnassa, toivotaan myös, että hankkeista ”jää jotain käteen”, että päästään konkreettisesti muotoilemaan uutta ja entistä parempaa tekemisen todellisuutta. Tämä toive sulkee pois sellaiset puhtaasti akateemisesta kiinnostuksesta nousevat hankkeet, joiden aikaansaannokset kulkeutuvat pois tutkitulta kentältä.<\/p>\n\n\n\n

Muotoilimme vastauksemme näihin haasteisiin niin, että hanke sisälsi tutkimista ja oppimista, mutta ei pelkästään ulkopuolisen uteliaisuuden tyydyttämiseksi. Se sisälsi kehittämistä, mutta ei millä keinoilla hyvänsä eikä mitä tahansa päämääriä palvellen. Vaikka puhumme tutkimuksesta ja kehittämisestä, hanke on kaikilta osiltaan tieteellisesti motivoitu. Toimintatutkimuksen perimmäinen tutkimuskysymys asettuu konstruktiivisesti<\/em> (Kuinka se voisi olla? Kuinka sen pitäisi olla? Miten se voidaan muuttaa? Kannattaako muutosyritykseen ryhtyä?). Tällainen tutkimustehtävä on kaksinainen: kohdetta kehitetään ja samalla opitaan myös konstatiivisesti<\/em> (käsitteellistäminen, kuvaaminen) ja kriittisesti<\/em> (Kuinka hyvä se on? Millä arvoperustalla sen hyvyyttä arvioidaan?). Tietoa tuotetaan sekä kohteesta että interventiosta itsestään. Tutkimus sisältää osatehtävinä olemassa olevien\/olleiden vaihtoehtojen etsintää ja vertailua (etnografia), uusien vaihtoehtojen keksimistä\/kuvittelua ja vaihtoehtojen arviointia (työpajat, kehittämistilanteet) sekä intervention toteuttamista (kollaboraatio). Yhden tehtävätyypin tulokset vaikuttavat tavoitteisiin muissa. Tällainen hanke nojautuu vahvasti tutkimukseen. Toisessa ääripäässä olisi sellainen suoraviivainen konsultointi, jonka kuluessa tuotettaisiin ratkaisuja annettuihin ongelmiin problematisoimatta sen enempää sitä, mistä ratkaisut ammennetaan, kuin sitä, miten ongelmat on asetettu.<\/p>\n\n\n\n

Kehitystyön menetelmät<\/h2>\n\n\n\n

Kehitystyön toteutukseeen kuului suuri valikoima enemmän ja vähemmän interventiota tuottavia menetelmiä (kuva 6), joista alkuvaiheessa oli käytössä herkkään otteeseen luontuva appreciative inquiry<\/em> (~arvostava haastattelu, ks. Appreciative Inquiry Commons 2021). Tässä hankkeessa sovelsimme tätä tiedon tuottamisen tapaa niin, että tutkijat tulivat tekijöiden luo hienotunteisesti toimintaa häiritsemättä mutta keskustelutilaisuuksia hyödyntäen. Tekijöiden näkemyksiä ja kokemuksia kysellään aktiivisesti ja havaintoihin suhteuttaen. Tekijöitä rohkaistaan oman työnsä reflektiiviseen tarkasteluun. Affektiivinen eli tunteisiin liittyvä viestintä on oleellista: arvostavaa haastattelua tekevä tutkija sananmukaisesti viestii kiinnostuksellaan ja kysymyksillään arvostavansa työtä ja tekijöiden ponnistuksia. Vaikeuksia vähättelemättä ja myötätunnosta tinkimättä hän kohdistaa kysymyksiä myös työn hyviin asioihin – siihen, mikä tekijöitä motivoi, liikuttaa ja palkitsee.<\/p>\n\n\n\n

Tämä on omiaan rohkaisemaan tekijöitä omaehtoiseen kehittämiseen<\/em>: he kokevat voivansa tarkastella ja parantaa tekemistään siten, että interventio kohdistuu heidän oman tietonsa\/tunteensa mukaan tärkeisiin asioihin. Kehitetään siis sitä, mikä on kehittämisen arvoista. Meidän käytössämme arvostava haastattelu nivoutui kenttätyössä osaksi kaikenlaista suullista ja kirjallista kommunikaatiota tanssitoimijoiden kanssa. Näin oli myös etukäteen sovittujen, kohteeltaan rajattujen sparrausten aikana.<\/p>\n\n\n\n

\"Appreciative
Kuva 6. Toimintatutkimuksen menetelmät.<\/figcaption><\/figure>

Etnografisissa tutkimuksissa on tavallista, että havainnointi lomittuu ja osin sulautuu osaksi kentällä liikkuvan tutkijan osallistumista tapahtumiin. Tutkijan läsnäolo vaikuttaa aina tutkittavaan todellisuuteen, tarkoituksella tai ei. Kun etnografiaan yhdistetään tarkoituksellinen toiminta-agenda, voi olla vaikea erottaa, missä havainnointi päättyy ja vaikuttaminen alkaa. Tutkija voi esimerkiksi osallistua alalla järjestettyyn tilaisuuteen ja sen aikana\/tauoilla käytyyn keskusteluun. Häneltä saatetaan pyytää alustus keskustelun pohjaksi, tai hän voi jopa laatia tilaisuutta varten kehittämisharjoitteita, joiden uskoo kiinnostavan\/hyödyttävän osallistujia. Tässä voi nähdä jatkumon, jossa vaikutusta on kaikilla osallistumisen asteilla, vaikka lopputulos ei koskaan olekaan täsmälleen kontrolloitavissa.<\/p>\n\n\n\n

Tutkijan sekaantuminen tilanteeseen hämmentää ennestään sosiaalista keitosta, joka on jo valmiiksi liikkeessä. Vaikutus voi viipyä, ja se voi olla ennalta arvaamattomasti vähäinen tai tuntuva. Silloin kun toimintatutkija ei asetu rajatun organisaation tai prosessin kehittäjäksi vaan, kuten tässä tapauksessa, kokonaisen alan elinvoimaisuuden palvelukseen, hänen roolinsa muistuttaa enemmän viljelijää kuin insinööriä: hän kylvää siemeniä, joista jotkut ehkä itävät. Ilmeinen syy on tietenkin se, että organisaation kanssa voidaan neuvotella kokeiluista ja toimintauudistuksista, kokonaisen alan kanssa ei. Mutta on muutakin. Viime kädessä tämä vaikutusvallan rajaus juontuu siitä, että kentän toimijat ovat myös inhimillisiä subjekteja, jotka havainnoivat ja arvioivat tutkijaa ja hänen edesottamuksiaan takaisinpäin. He eivät ole muovailtavissa olevaa massaa, vaan enemmän tai vähemmän tietoisesti toimivia ihmisiä, jotka yrittävät kukin osaltaan suunnistaa oman moraalis-poliittisen visionsa mukaan.<\/p>\n\n\n\n

Toinen esimerkki tekemästämme tutkimuksesta on jatkumo, jonka alkupäässä tutkija tyytyy osallistumaan jonkin tilaisuuden suunnitteluun. Hän voi jättää raskaamman jäljen osallistumalla myös tilaisuuteen ja ohjaamalla siellä käytävää keskustelua tai vielä tuntuvammin raportoimalla myös tuloksista jatkoehdotuksineen. Piirteitä tällaisesta jatkumosta oli esimerkiksi keväällä 2018 järjestetyssä Liittojen aamukahvit -nimisessä tapaamisessa, johon kutsuttiin laajasti tanssin alalla vaikuttavia liittoja ja yhdistyksiä. Tapahtuma sai virikkeensä siitä moninaisten toiveiden paineesta, joka Tanssin talon suunnittelutiimiin tuolloin kohdistui. Erityisesti prekaareissa olosuhteissa työskentelevät tanssitaiteilijat tuntuivat olevan monenlaisen avun tarpeessa, mutta mikään organisaatio ei kyennyt ratkaisemaan kaikkia ongelmia, eikä kokonaiskuva tuntunut olevan kenenkään tiedossa. Tanssin talon hanketiimi laati kutsun organisaatioille, ja me tutkijat koostimme siihenastisen haastattelu- ym. aineistomme pohjalta viisi ”tyyppitoimijaa”. Nämä lyhyet henkilökuvaukset luettiin tilaisuudessa ja niiden virittäminä käytiin keskustelua, jossa luodattiin ajankohtaista tilannetta – mitä siitä tiedetään, ja mitä pitäisi selvittää – sekä sitä, kuka tai mikä taho on paras vaikuttaja. Tutkijat toimivat tilaisuuden fasilitaattoreina. Laadimme keskustelun pohjalta myös yhteenvedon ehdotetuista ratkaisuista. Siinä johtopäätökset on luokiteltu aikajänteen ja vaikuttajatahon mukaan. (Kuva 7.)<\/p>\n\n\n\n

<\/th>On jo<\/th>Vaikka heti<\/th>Lähivuosina<\/th>Tavoitetila<\/th><\/tr><\/thead>
Minä ja kaverit<\/strong><\/td><\/td>
  • Hybridien tukiverkosto<\/li><\/ul><\/td>
  • Porukoita, osuuskuntia<\/li><\/ul><\/td>
  • Managereja, agentuureja<\/li>
  • Toimivia ansaintamalleja<\/li><\/ul><\/td><\/tr>
Yhdistys, liitto, firma, koulut<\/strong><\/td>
  • #metoo-vaikutuksia: Tinfolla tutkimus, STOPP-koulutusprojekti, TEME-häirintätyöryhmä<\/li><\/ul><\/td>
<\/td>
  • Yrittäjä-työläisestä ammattilaisjäsen?<\/li>
  • Tekijänoikeuslakien tuntemusta<\/li>
  • Työelämätaitoja<\/li>
  • Työyhteisötaitoja<\/li>
  • Mentorointi ja alumnitoiminta<\/li>
  • Täydennys- ja jatkokoulutusta<\/li><\/ul><\/td>
  • Tanssin alan palveluista helppo saada tietoa<\/li>
  • Nuorilla realistinen kuva (ja intoa)<\/li>
  • Yhteistyörutiinit<\/li><\/ul><\/td><\/tr>
Tanssin ala yhdessä<\/strong><\/td>
  • Aluekeskukset<\/li>
  • Kiertuetoiminta <\/li>
  • Kiertoliike<\/li><\/ul><\/td>
  • Lobbausta<\/li>
  • Pelonhälvennystä (epäkohdista sallittua puhua)<\/li><\/ul><\/td>
  • Lobbausfoorumit<\/li>
  • Harjoittelupaikkoja<\/li>
  • Oppilaitoskumppanuudet aluekeskusten ja Tanssin talon kanssa<\/li><\/ul><\/td>
  • Systemaattinen lobbaus<\/li><\/ul><\/td><\/tr>
Suomen haaste (poliitikot tekevät, mutta tanssin ala hoputtaa)<\/strong><\/td>
  • Taikusydän<\/li><\/ul><\/td>
  • Ulkomaisten tutkintojen status<\/li>
  • Uusien soveltavien hankkeiden palvelumuotoilun kumppanuus ja seuranta alusta lähtien<\/li><\/ul><\/td>
  • Oppilaitosyhteistyö monialaisesti ratkaisuna prosenttitaiteen kohtaanto-ongelmaan<\/li>
  • Ammattinimikkeen suojaus niille joilla ei koulutusta Suomessa?<\/li>
  • Sertifiointi?<\/li>
  • Näyttökokeet?<\/li><\/ul><\/td>
  • Taideoppilaitosten erityisyys ymmärretty<\/li>
  • Tanssin tarpeet tyydytetty yhtä hyvin kuin urheilun<\/li><\/ul><\/td><\/tr>
Aikamme iso juttu<\/strong><\/td>
  • Ulkomaiset mallit soveltavasta taiteesta<\/li><\/ul><\/td>
<\/td><\/td>