{"id":291,"date":"2023-06-15T14:04:27","date_gmt":"2023-06-15T11:04:27","guid":{"rendered":"https:\/\/nivel.teak.fi\/nivel19\/?p=291"},"modified":"2023-10-02T15:49:46","modified_gmt":"2023-10-02T12:49:46","slug":"kokemus-etsii-kokijaa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/nivel.teak.fi\/nivel19\/kokemus-etsii-kokijaa\/","title":{"rendered":"Kokemus etsii kokijaa \u2013 Wilfred Bionin ajatusten soveltamisesta esitystaiteessa"},"content":{"rendered":"\n<details><summary>Abstract<\/summary>\n<div>\n\n\n\n<h2 class=\"wp-block-heading\">Experience in search of an experiencer \u2013 W.R. Bion&#8217;s group ideas applying in performing arts<\/h2>\n\n\n\n<p>The article is based on the thoughts about the \u201dstranger\u201d that arose during the research project Body and the other and the performance concept <em>Unfamiliar Dialogues \u2013 reverie stage<\/em> that was born based on these thoughts.<\/p>\n\n\n\n<p>The article investigates how a performance event can pursue a collective reverie state. Through what kind of dramaturgical choices is it possible to create a space that enables reaching the experience here and now? The article also approaches dreaming from the perspective of individual and societal creativity. In society, reverie in society acts as a counterforce to efficiency and performance oriented thinking and individual-centeredness.<\/p>\n\n\n\n<p>The article opens up the thinking of Unfamiliar Dialogues \u2013 Reverie stage performance (UD). The presentation has applied the setting of psychoanalytic group psychotherapy and its various variations such as Insight working. The starting point has been to create an \u201dempty space\u201d, which creates a kind of dream (reverie) mental state, where fragmentary stage images are born from a shared stream of thought (free association). At UD, the participants of the show create a stage of the mind by sharing their experience in the moment, aware that they are part of a work of art. The presentation pursues immediate recognition of the experience. The experience is looking for an experiencer who would reach what is going on in the inner world right now.<\/p>\n\n\n\n<p>The theoretical framework applies especially psychoanalytic group theory about reverie and the unconscious, i.e. the presence of the unknown. A common stage image is created by sharing an immediate experience \u201dwithout memory, without aspirations\u201d as group psychoanalyst and phenomenologist W.R. Bion (1897\u20131979) describes the attitude with which the group psychoanalyst takes up each therapy session.<\/p>\n\n\n\n<p>Keywords: reverie, free association, experience, unconscious, social mind<\/p>\n\n\n\n<\/div><\/details>\n\n\n\n<details><summary>Tiivistelm\u00e4<\/summary>\n<div>\n\n\n\n<p>Artikkeli perustuu Ruumis ja toinen -hankkeen aikana syntyneisiin ajatuksiin \u201dvieraasta\u201d ja niiden pohjalta syntyneeseen <em>Unfamiliar Dialogues \u2013 Uneksunnan n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6<\/em> -esitykseen. Esityksen l\u00e4ht\u00f6kohtana on ollut luoda \u201dtyhj\u00e4 tila\u201d, joka luo er\u00e4\u00e4nlaisen uneksunnan (<em>reverie<\/em>) mentaalisen tilan. Siin\u00e4 yhteisesti jaetusta ajatuksen virrasta synnytet\u00e4\u00e4n vapaan assosioinnin kautta fragmentaarisia n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuvia. Esityksen osallistujat luovat mielen n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n jakamalla kokemustaan t\u00e4ss\u00e4 hetkess\u00e4, tietoisina siit\u00e4, ett\u00e4 he ovat osa taideteosta. <\/p>\n\n\n\n<p>Artikkelissa kysyn, miten esitystapahtuma voi tavoitella kollektiivista uneksunnan tilaa? Millaisten dramaturgisten valintojen pohjalta luodaan tila, joka mahdollistaa kokemuksen tavoittamisen t\u00e4ss\u00e4 ja nyt? <\/p>\n\n\n\n<p>Teoreettinen viitekehys soveltaa erityisesti psykoanalyyttista ryhm\u00e4teoriaa uneksunnasta ja tiedostamattomasta eli tuntemattoman l\u00e4sn\u00e4olosta. Yhteinen n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuva syntyy v\u00e4litt\u00f6m\u00e4n kokemuksen jakamisesta \u201dvailla muistia, vailla pyrkimyksi\u00e4\u201d, kuten ryhm\u00e4psykoanalyytikko ja fenomenologi W.R. Bion (1897\u20131979) kuvaa asennetta, jolla ryhm\u00e4psykoanalyytikko asettuu jokaiseen terapiaistuntoon. L\u00e4hestyn artikkelissa uneksuntaa my\u00f6s yksil\u00f6n ja yhteiskunnan luovuuden n\u00e4k\u00f6kulmasta. Uneksunta toimii vastavoimana yhteiskunnan tehokkuus- ja suorituskeskeiselle ajattelulle sek\u00e4 yksil\u00f6keskeisyydelle.<\/p>\n\n\n\n<p>Avainsanat<strong>: <\/strong><em>reverie<\/em> \u2013 uneksunta, vapaa assosiointi, kokemus, tiedostamaton, sosiaalinen mieli<\/p>\n\n\n\n<\/div><\/details>\n\n\n\n<h2 class=\"wp-block-heading\">Johdanto<\/h2>\n\n\n\n<p><em>Unfamiliar Dialogues \u2013 Uneksunnan n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6<\/em> (UD) tarkastelee Wilfred Bionin kehitt\u00e4m\u00e4n psykoanalyyttisen ryhm\u00e4psykoterapian ja sen erilaisten muunnelmien, kuten <em>Insight<\/em>-ty\u00f6skentelyn tai kuuntelupaikan soveltamista esitystaiteen kontekstiin. Vertailen artikkelissani psykoanalyyttisen ryhm\u00e4psykoterapian metodia ja sen soveltamista UD-esityksiss\u00e4, joita olen ollut j\u00e4rjest\u00e4m\u00e4ss\u00e4 kollegojeni teatteripedagogi ja esitystaiteilija Teemu P\u00e4ivisen ja \u00e4\u00e4nitaiteilija Miro Mantereen kanssa. Vertailu perustuu havaintoihini sek\u00e4 ryhm\u00e4psykoterapeuttina ett\u00e4 esitystaiteilijana.&nbsp;<\/p>\n\n\n\n<p>Wilfred Bionia (1897\u20131979) voidaan pit\u00e4\u00e4 yhten\u00e4 aikakautemme merkitt\u00e4vist\u00e4 psykoanalyytikoista. H\u00e4nen kumouksellinen ajattelunsa on uudistanut k\u00e4sityst\u00e4mme ihmismielen synnyst\u00e4, psyykkisist\u00e4 muutosprosesseista ja yksil\u00f6n psykodynamiikasta. Bion loi useita uusia k\u00e4sitteit\u00e4 siit\u00e4, miten ihmisen mieli kasvaa tiedostamattoman ja tietoisen vuorovaikutuksessa. Erityinen ansio Bionilla on omaper\u00e4isen\u00e4 ryhm\u00e4dynamiikan teorioiden sek\u00e4 ryhm\u00e4psykoterapian kehitt\u00e4j\u00e4n\u00e4.<\/p>\n\n\n\n<p>Itse tutustuin Bionin ajatuksiin ja ryhm\u00e4tekniikoihin opiskellessani psykoanalyyttista ryhm\u00e4psykoterapiaa vuosina 2011\u20132021. Koulutusyhteis\u00f6ss\u00e4 j\u00e4rjestettiin seminaareja, jotka toteutettiin asettamalla osallistujat erilaisiin ryhm\u00e4muodostelmiin. Iso-Britanniassa <a href=\"https:\/\/www.tavinstitute.org\/who-we-are\" data-type=\"link\" data-id=\"https:\/\/www.tavinstitute.org\/who-we-are\" target=\"_blank\" rel=\"noreferrer noopener\">Tavistock Instituutin<\/a> j\u00e4rjest\u00e4miin suurryhmiin osallistui parhaimmillaan jopa sata toisilleen tuntematonta psykoanalyyttisesti suuntautunutta ammattilaista. Koulutukseeni kuului my\u00f6s yli kolmen vuoden oma ryhm\u00e4psykoanalyysi. Ryhm\u00e4psykoterapeuttina olen toiminut yli kymmenen vuoden ajan.<\/p>\n\n\n\n<p>Kokemukseni ryhmist\u00e4, sek\u00e4 psykoanalyyttisena ryhm\u00e4psykoterapeuttina, ett\u00e4 ryhm\u00e4n j\u00e4senen\u00e4 inspiroivat minua soveltamaan Bionin ideoita my\u00f6s esitystaiteen kontekstiin. Mahdollisuus idean testaamiseen tarjoutui Koneen S\u00e4\u00e4ti\u00f6n rahoittaman Ruumis ja toinen: Elettyj\u00e4 mahdottomuuksia taiteen ja tieteen v\u00e4liss\u00e4 -hankkeen puitteissa. <em>Unfamiliar Dialogues \u2013 Uneksunnan n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6<\/em> -projektin ensimm\u00e4inen kokeilu toteutettiin H\u00f6yhent\u00e4m\u00f6ss\u00e4 vuonna 2017 ty\u00f6nimell\u00e4 <em>Vieras<\/em>. Esityksi\u00e4 j\u00e4rjestettiin my\u00f6s Teatteritalo Universumilla sek\u00e4 Taideyliopiston Teatterikorkeakoululla.&nbsp;<\/p>\n\n\n\n<h2 class=\"wp-block-heading\">Uneksunta \u2013 <em>Reverie<\/em><\/h2>\n\n\n\n<p>Bionilaisen ryhm\u00e4psykoterapian l\u00e4ht\u00f6kohtana on \u201dtyhj\u00e4 tila\u201d, johon asettaudutaan olemaan yhdess\u00e4 ryhm\u00e4n kanssa. Ryhm\u00e4psykoterapeuttina istahdan aina samaan tuoliin, samaan aikaan viikosta. Ihmiset osallistuvat ryhm\u00e4\u00e4n useamman vuoden ajan, ja he ovat alussa toisilleen tuntemattomia. Ryhm\u00e4psykoterapiassa terapeutti ei tarjoa aiheita ryhm\u00e4lle, vaan ryhm\u00e4 alkaa useinkin hiljaisuuden j\u00e4lkeen tuottaa verbaalista ja kehollista materiaalia yhteiseen tilaan vapaasti assosioiden ja merkityksi\u00e4 etsien.&nbsp;<\/p>\n\n\n\n<p>T\u00e4llaista toimintaa kutsutaan nimell\u00e4 <em>reverie<\/em> \u2013 uneksunta. <em>Reverie<\/em> tulee ranskan kielest\u00e4 ja on k\u00e4\u00e4nnetty muun muassa haaveiluksi, hourailuksi ja mietiskelyksi. Uneksunta ei ole tietoista unelmointia kuten unelmakartat tai tulevaisuuden unelmointi, vaan viittaa useiden aistien piiriin kuuluviin kokemuksiin, kuten visuaalisiin kuviin, \u00e4\u00e4niin, tai tuntoaistimuksiin. Hereill\u00e4 ollessa mieleen tulevista representaatioista k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n my\u00f6s nimityksi\u00e4 p\u00e4iv\u00e4unelmointi, fantasia tai mielikuvittelu. <em>Reverie<\/em> ilmi\u00f6n\u00e4 tavoittelee yhteytt\u00e4 tiedostamattomaan, sen ilmenemiseen eri aistien mukaisesti valveillaolon unelmointina.&nbsp;<\/p>\n\n\n\n<p>Psykoanalyytikko Vuokko H\u00e4gg on kirjoittanut <em>Psykoterapia<\/em>-lehdess\u00e4 psykoanalyytikon <em>reverie<\/em>st\u00e4 seuraavasti: \u201dPsykoanalyyttisessa vuorovaikutuksessa <em>reverie<\/em> syntyy kahden tai useamman ihmisen sis\u00e4isen maailman kohdatessa. T\u00e4ten <em>reverie<\/em>ll\u00e4 on my\u00f6s kommunikatiivinen merkitys ja sit\u00e4 voidaan pit\u00e4\u00e4 relationaalisena ilmi\u00f6n\u00e4.\u201d (H\u00e4gg 2020, 95.)<\/p>\n\n\n\n<p>UD-esityksen osallistujat asetetaan niin ik\u00e4\u00e4n istumaan piiriin ja keh\u00e4muodostelmaan. N\u00e4in pyrit\u00e4\u00e4n luomaan ei ohjattu, vapaa tila, joka mahdollistaa vastavuoroisen vapaan assosiaatioprosessin, toisin sanoen kollektiivisen uneksunnan. Lyhyt ohjeistus tutustuttaa osallistujat ajatukseen, ett\u00e4 esityksen luojina toimivat esityksen osallistujat itse sis\u00e4isine ja ulkoisine huomioineen ja mielikuvineen siit\u00e4, mit\u00e4 tapahtuu juuri nyt. Katsojia kehotetaan assosioimaan vapaasti. Piiriin asettuminen luo mielikuvan rituaalista, joka tehd\u00e4\u00e4n yhdess\u00e4.<\/p>\n\n\n\n<h2 class=\"wp-block-heading\">Ei-tiet\u00e4minen<\/h2>\n\n\n\n<p>H\u00e4gg kirjoittaa koulutetun ja kokeneen psykoanalyytikon <em>reverie<\/em>st\u00e4, johon ei ole helppo asettua. Ent\u00e4 sitten ryhm\u00e4psykoterapiassa tai esitystaiteen kontekstissa? Molemmissa virikkeet\u00f6n tila her\u00e4tt\u00e4\u00e4 aluksi h\u00e4mmennyst\u00e4, koska se ei tarjoa ohjattua toimintaa tai mit\u00e4\u00e4n mihin kiinnitty\u00e4. Ennen ryhm\u00e4psykoterapian aloittamista potilaalle on kuvailtu ty\u00f6skentely\u00e4 ryhm\u00e4ss\u00e4, mutta silti asettuminen tutkimaan omaa kokemusta ja sen verbalisointi on haastavaa. Kokemusta kuvaillaan erilaisissa ryhmiss\u00e4 seuraavasti: \u201dEi ole mit\u00e4\u00e4n mieless\u00e4\u201d tai \u201dmieli on tyhj\u00e4\u201d. Havaintoni mukaan kiinnittyminen, luottamus toisiin ja terapeuttiin sek\u00e4 ty\u00f6skentelytapaan on syntynyt, kun uskalletaan pys\u00e4hty\u00e4 kuulostelemaan mit\u00e4 itsess\u00e4 tapahtuu. Kiinnostutaan my\u00f6s hiljaisuudesta ja avoimesta, vapaasta tilasta. Alku saattaa olla mentaalisesti haastavaa ja sen yli halutaan \u201dhyp\u00e4t\u00e4\u201d. Pys\u00e4htyminen on mielest\u00e4ni jo itsess\u00e4\u00e4n kiinnostava prosessi, joka ei tapahdu kiirehtim\u00e4ll\u00e4.&nbsp;<\/p>\n\n\n\n<p>Ryhm\u00e4psykoterapiassa on aikaa toisin kuin UD-esityksess\u00e4, joka on kestoltaan tunnin mittainen ja usein kertaluontoinen kokemus. Esityksen alussa onkin kysymys siit\u00e4, siet\u00e4\u00e4k\u00f6 esitykseen osallistuja hiljaisuutta. Hiljaisuus, joka aluksi laskeutuu, antaa mieleen tilaa ja ruumiin asettua. Tila, jossa on vapautta, kutsuu keskittym\u00e4\u00e4n t\u00e4ss\u00e4 ja nyt hetkeen. Mieli ei pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n k\u00e4\u00e4nny sis\u00e4\u00e4np\u00e4in vaan kommunikoi my\u00f6s toisten kanssa, yhteisess\u00e4 tilassa. Hiljaisuudessa voi tapahtua my\u00f6s mielikuvituksen leikki.&nbsp;<\/p>\n\n\n\n<p>Kurkela (2022, 229) kirjoittaa <em>Psykoterapia<\/em>-lehdess\u00e4 seuraavasti: \u201dPoieettinen asenne, uneksunta pyrkii tajunnallisuuteen ilman k\u00e4sitteellist\u00e4 tiet\u00e4mist\u00e4 ja ajattelua: mielen asettumiseen, uppoutumiseen leikkiin, jonka s\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4 ei viel\u00e4 tunneta, arkimin\u00e4n unohtamiseen.\u201d<\/p>\n\n\n\n<p>Sek\u00e4 ryhm\u00e4psykoterapiaan ett\u00e4 UD-esityksen mentaaliseen tilaan liittyy l\u00e4heisesti ajatus <em>ei-tiet\u00e4misest\u00e4<\/em>. Ei-tiet\u00e4minen ei ole tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myytt\u00e4, vaan pyrkimyst\u00e4 avautua todellisuudelle. Bionin paljon k\u00e4ytetty\u00e4 ja tunnettua sanontaa lainaten \u201dvailla muistia, ilman pyrkimyksi\u00e4\u201d. Mieli avoinna, ik\u00e4\u00e4n kuin ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa tilanteeseen astuen, toimii sis\u00e4istettyn\u00e4 ohjenuorana asettuessani ryhm\u00e4psykoterapeuttina tutkimaan sit\u00e4, mik\u00e4 alkaa syntym\u00e4\u00e4n ja joka on tuloillaan. My\u00f6s UD-esityksen haasteena on luopua tiet\u00e4misest\u00e4 ja antautua ei-tiet\u00e4miselle, joka tekee tilaa intuitiolle, mielikuvittelulle ja t\u00e4ss\u00e4 ja nyt -tilaan asettumiselle. Ryhm\u00e4psykoanalyytikko Harri Hyypp\u00e4 kuvaa Bionin ajattelun ydint\u00e4 tutkivana ja ihmettelev\u00e4n\u00e4 ty\u00f6otteena, \u201dtyhj\u00e4n tilan\u201d ainutlaatuisuuden varjeluna, erityisesti tiet\u00e4misahneudelta, puheelta ja muistamiselta (Hyypp\u00e4 2012, 24). T\u00e4m\u00e4 kuulostaa enemm\u00e4nkin taiteen kuin tieteen menetelm\u00e4lt\u00e4. Tyhj\u00e4n tilan varjelu silt\u00e4, joka on jo tiedossa, jotta pystyisi vastaanottamaan sen, mik\u00e4 on tuloillaan, eik\u00e4 t\u00e4yttyisi jo etuk\u00e4teen ja ennenaikaisesti.<\/p>\n\n\n\n<h2 class=\"wp-block-heading\">Tuntematon<\/h2>\n\n\n\n<p>Bionia h\u00e4iritsiv\u00e4t vanhat metapsykologiset k\u00e4sitykset tiedostamattomasta. H\u00e4n toi keskusteluun mukaan kolmannen ulottuvuuden: \u201d\u00e4\u00e4rett\u00f6m\u00e4n\u201d tai \u201dtuntemattoman\u201d. T\u00e4m\u00e4n eri aspekteja h\u00e4n ilmaisi merkill\u00e4 <em>O<\/em>. N\u00e4in h\u00e4n liittyi osittain Freudin ideoihin radikaalista \u201dtoisesta\u201d, tiedostamattomasta, josta emme saa lopulta mit\u00e4\u00e4n tiet\u00e4\u00e4. (Klemel\u00e4 2020, 210.)<\/p>\n\n\n\n<p>K\u00e4site <em>O<\/em> on kiehtova mystisyydess\u00e4\u00e4n. Bionia onkin kutsuttu mystikoksi. <em>O<\/em> on absoluuttinen totuus, joka on varsinainen psykoanalyyttinen objekti eli se, mit\u00e4 l\u00e4hestyt\u00e4\u00e4n. Bion alkoi tutkia, mit\u00e4 mieless\u00e4 on, ennen kuin mielt\u00e4 on olemassa, ennen aistimuksellisia kokemuksia. H\u00e4n tuli vakuuttuneeksi siit\u00e4, ett\u00e4 syvimpien psyykkisten muutosten juuret ovat puhtaassa kokemuksessa, toisin sanoen jossakin sellaisessa, joka oli vasta tulossa (<em>pure experience and being, becoming<\/em>) (Klemel\u00e4 2020, 212; Vermote 2019,13.)<\/p>\n\n\n\n<p>H\u00e4gg (2020) kuvaa psykoanalyytikko Ogdenin (1997) k\u00e4sityst\u00e4 reveriest\u00e4 seuraavasti:<\/p>\n\n\n\n<blockquote class=\"wp-block-quote is-layout-flow wp-block-quote-is-layout-flow\">\n<p>Odgen kuvaa analyytikon reverien k\u00e4yt\u00f6n vaativan kyky\u00e4 siet\u00e4\u00e4 tuuliajolla oloa. T\u00e4m\u00e4n tuuliajon siet\u00e4minen koskee ryhm\u00e4ss\u00e4 kaikkia. Vasta j\u00e4lkik\u00e4teen ja usein yll\u00e4tt\u00e4en reverien merkitys l\u00f6ytyy, jos on l\u00f6yty\u00e4kseen. Ogden painottaa k\u00e4rsiv\u00e4llisyytt\u00e4 reverien suhteen, samoin kuin analyysissakin, jossa aikaa olisi kokemuksellisesti hyv\u00e4 olla tuhlattavaksi asti k\u00e4ytett\u00e4viss\u00e4. Pakotettu symbolisaatio on kaukana reverien luonteesta.<\/p>\n<cite>(H\u00e4gg 2020, 94.)<\/cite><\/blockquote>\n\n\n\n<p>Mik\u00e4li UD-esityksen kautta pyrit\u00e4\u00e4n l\u00e4hestym\u00e4\u00e4n <em>O<\/em>:ta, paradoksaalisesti tavoitellaan jotakin, joka on tavoittamattomissa. Uneksuntaa ei voi my\u00f6sk\u00e4\u00e4n pakottaa \u2013 siihen voidaan vain kutsua. Kokemus etsii kokijaa, joka tavoittaisi oman sis\u00e4isen maailmansa ja pyrkisi siit\u00e4 k\u00e4sin olemaan yhteydess\u00e4 toisiin. Kokemus muodostuu eletyst\u00e4 el\u00e4m\u00e4st\u00e4, eletyst\u00e4 ruumiista (<em>embodied<\/em>), mutta my\u00f6s fantasioista, odotuksista, vaatimuksista sek\u00e4 emootioista. Kokemus on kehollista tapahtumista (affektit), jota on usein vaikea tavoittaa verbaalisesti.&nbsp;<\/p>\n\n\n\n<p>Kysymys onkin, kuinka voi antaa tilaa sille, ett\u00e4 voisi tuntea itsens\u00e4 ja l\u00e4hesty\u00e4 sit\u00e4, mit\u00e4 ei tied\u00e4? Kysynkin usein ryhm\u00e4psykoterapian yksil\u00f6llisess\u00e4 alkutapaamisessa: \u201dKuka sin\u00e4 olet?\u201d<\/p>\n\n\n\n<h2 class=\"wp-block-heading\">V\u00e4l\u00e4hdyksi\u00e4<\/h2>\n\n\n\n<p>Kollektiivisen uneksunnan voi siis n\u00e4hd\u00e4 pyrkimyksen\u00e4 l\u00e4hesty\u00e4 tuntematonta. Se on kuin salapoliisity\u00f6t\u00e4, jossa etsit\u00e4\u00e4n vihjeit\u00e4 arvoitukselle, joka ei koskaan t\u00e4ysin avaudu. Tuntemattomassa piileskelev\u00e4t ihmisyyden puolet, joita on vaikea liitt\u00e4\u00e4 itseen. Havaintoni mukaan tuntematon n\u00e4ytt\u00e4ytyy psykoterapiassa erityisesti silloin, kun itsess\u00e4 oleva siet\u00e4m\u00e4t\u00f6n alkaa piirtym\u00e4\u00e4n osaksi itse\u00e4, esimerkiksi tulemalla tutuksi oman tuhoisuutensa, avuttomuutensa tai haavoittuvuutensa kanssa.&nbsp;<\/p>\n\n\n\n<p>Er\u00e4s esitykseen osallistuja kuvailee kokemustaan seuraavasti:<\/p>\n\n\n\n<blockquote class=\"wp-block-quote is-layout-flow wp-block-quote-is-layout-flow\">\n<p>Kokemus oli unenomainen, jopa harras. Silti siit\u00e4 oli kokonaan poissa juhlallisuus tai liiallinen ylemmyys. Kuin olisi astunut osaksi ikuiset ajat tunnettua rituaalia, joka on samaan aikaan hyvin tuttu ja turvallinen, mutta joka vie t\u00e4ysin uusille alueille omassa mieless\u00e4. Ihmisten kohtaaminen n\u00e4in on uutta ja erilaista. Ihmeen nopeasti piiriss\u00e4 istuvien kesken syntyi yhteinen sopimus, luottamus. Tuntui, ett\u00e4 puhuimme symbolisella tasolla ennen kaikkea tuntemattoman pelosta.<\/p>\n<\/blockquote>\n\n\n\n<p>Er\u00e4\u00e4ss\u00e4 esityksess\u00e4 osallistujalle nousi mieleen kokemus yleisest\u00e4 saunasta. Saunan lauteilla keskusteltiin vieraiden ihmisten kanssa spontaanisti. Liitin t\u00e4m\u00e4n saunakokemuksen esitystilanteeseen sanoittamalla sit\u00e4 seuraavasti: \u201dMulle tulee mieleen, ett\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 me istumme ik\u00e4\u00e4n kuin saunan lauteilla puhumassa vieraille ihmisille spontaanisti ja t\u00e4\u00e4ll\u00e4 on aika kuumat paikat.\u201d Esityksen kulku johti perhesaunaan, jossa oli perinteen\u00e4 keskustelun sijasta laulaa k\u00f6rttil\u00e4isi\u00e4 lauluja. Niinp\u00e4 esitykseen osallistuja alkoi laulaa. Tuossa hetkess\u00e4 koin, ett\u00e4 laulun kautta esitys l\u00e4hestyi <em>O<\/em>:ta. Tuossa hetkess\u00e4 oli jotain sellaista, jossa ilmeni intuitiivisesti totta ja t\u00e4rke\u00e4\u00e4 yhteisesti jaettua, vaikka en tied\u00e4 miten esitykseen osallistujat kokivat tilanteen. Spontaani laulu, ihmis\u00e4\u00e4ni liikutti ja herkisti yhteyden mahdollisuudelle.<\/p>\n\n\n\n<p>Toinen merkitt\u00e4v\u00e4 kokemus esityksess\u00e4 oli, kun esitykseen osallistunut henkil\u00f6 tarttui impulssiin ja nousi yl\u00f6s tuolista sanoen: \u201dT\u00e4ss\u00e4 m\u00e4 nyt vaan seison teid\u00e4n katseltavana. Emm\u00e4 tii\u00e4 saako n\u00e4in tehd\u00e4, mutta m\u00e4 teen\u201d. K\u00e4sitykseni mukaan h\u00e4n uskalsi asettua katsottavaksi, ottaa itselleen konkreettisen tilan, joka kohdisti huomion v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti h\u00e4neen. Konkreettista tilan ottamista voidaan l\u00e4hesty\u00e4 my\u00f6s niin, ett\u00e4 se ilmensi ihmisen halua tulla n\u00e4hdyksi syvemm\u00e4ll\u00e4 tasolla ja pelkoa, mutta my\u00f6s toivetta siit\u00e4, ett\u00e4 se, mik\u00e4 tulee n\u00e4kyv\u00e4ksi otetaan vastaan yhteis\u00f6ss\u00e4\/ryhm\u00e4ss\u00e4. Piilotettu tarve n\u00e4kyv\u00e4ksi tulemisesta n\u00e4ytt\u00e4ytyi esityksess\u00e4 toiminnallisesti.&nbsp;<\/p>\n\n\n\n<p>Kokemukseni mukaan UD-esitykseen osallistuvilla ihmisill\u00e4 oli erilaiset valmiudet asettautua hetkeen, tuntemattoman \u00e4\u00e4relle. Hetki tarjosi mahdollisuuden sek\u00e4 sanattomasti ett\u00e4 sanallistamalla tutkia omaa kokemusta avoimesti yhdess\u00e4: mit\u00e4 tapahtuu, kun pys\u00e4hdyn.<\/p>\n\n\n\n<h2 class=\"wp-block-heading\">Lopuksi<\/h2>\n\n\n\n<p>Esitystapahtuma on huomattavasti turvattomampi ei-tiet\u00e4misen tila kuin ryhm\u00e4psykoterapian konteksti. Uneksunta on my\u00f6s vaativa tapa luoda esitys yhdess\u00e4. Tunnin mittainen esitys tarjoaa vain aavistuksen siit\u00e4 mit\u00e4 kollektiivinen uneksuminen voisi olla ja millaisia esityksi\u00e4 pystyisimme yhdess\u00e4 luomaan.&nbsp;<\/p>\n\n\n\n<p><em>Unfamiliar Dialogues<\/em> -esitystapahtuma voidaan kokea my\u00f6s terapeuttisena. Uteliaisuus tapahtumia, itse\u00e4 ja toista kohtaan voi antaa kokemuksen liittymisest\u00e4. Yhteyden kokemus voi synty\u00e4, ja esitys voi heilauttaa arkimin\u00e4st\u00e4 nousevaa ajattelua tuoden tilaa uudelle. Uteliaisuus (<em>curiosity, cure<\/em>) onkin avainsana istahtaessamme olemaan toisten kanssa.&nbsp;<\/p>\n\n\n\n<p><em>Reverie<\/em> ja kollektiivinen uneksunta voi tuottaa vastavirran suorittamisen ja mittaamisen maailmaan. <em>Reverie<\/em>n kautta olemme suoraan yhteydess\u00e4 potentiaaliseen luovuuteen. <em>Reverie<\/em> antaa luvan olla, ja se on kutsu kohti <em>O<\/em>:ta, joka ruokkii yhteisesti jaettua kaipuuta yhteydest\u00e4 toiseen ja maailmaan. Ja kuten Bion toteaa, totuus on mielelle vahvistavaa ja tarpeellista ravintoa, siin\u00e4 miss\u00e4 ruoka ruumiille. UD-esityksest\u00e4 voi muodostua er\u00e4\u00e4nlainen yhteinen ateriahetki.&nbsp;<\/p>\n\n\n\n<p>Mietin, voisiko <em>reverie <\/em>olla my\u00f6s taiteellisen tutkimuksen metodi, jonka avulla tutkia sis\u00e4ist\u00e4 maailmaa ja kokemusta yhdess\u00e4? Esimerkkini ovat kokeiluja ja niit\u00e4kin on vain muutama. Kiinnostavaa on, ett\u00e4 Joshua Holmes (2019) on kehitt\u00e4nyt uuden metodisen l\u00e4hestymistavan psykoterapian tutkimukseen, ja h\u00e4n on nimennyt sen <em>reverien<\/em> mukaan <em>Reverie Research Method<\/em> (RRM) (Holmes 2019, 2). Uneksin erilaisista kollektiivisen uneksunnan tiloista, joihin voisi piipahtaa ja asettua kuulostelemaan millaista yhteist\u00e4 kudelmaa alkaa mieleen piirtym\u00e4\u00e4n.&nbsp;<\/p>\n\n\n\n<h2 class=\"wp-block-heading\">L\u00e4hteet<\/h2>\n\n\n\n<p>Holmes, Joshua. 2019. <em>A practical psychoanalytic guide to reflexive research: The reverie research method.<\/em> Lontoo: Routledge.<\/p>\n\n\n\n<p>Hyypp\u00e4, Harri &amp; Timo Totro. 2012. <em>\u201dVailla muistia, vailla pyrkimyksi\u00e4\u2026\u201d : Todellisuuksien kohtaaminen \u2013 W.R. Bionista keskiajan mystiikkaan<\/em>. Jyv\u00e4skyl\u00e4: Bookwell Oy.&nbsp;<\/p>\n\n\n\n<p>H\u00e4gg, Vuokko. 2020. \u201dReverie-k\u00e4site ja sen soveltaminen kliiniseen k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00f6n.\u201d&nbsp;<em>Psykoterapia-lehti<\/em>&nbsp;2020, 39(2). <a rel=\"noreferrer noopener\" href=\"https:\/\/www.psykoterapia-lehti.fi\/verkkolehti\/wp-content\/uploads\/pdf\/2020\/02\/Psykoterapia_2_2020_Hagg.pdf?a=1398\" target=\"_blank\">www.psykoterapia-lehti.fi\/verkkolehti\/wp-content\/uploads\/pdf\/2020\/02\/Psykoterapia_2_2020_Hagg.pdf?a=1398<\/a>&nbsp;Haettu&nbsp;18.12.2022.<\/p>\n\n\n\n<p>Klemel\u00e4, Esko. 2020. <em>Tuntemattoman psykoanalyytikko. Johdantoa Wildred R. Bionin ajatteluun<\/em>. Helsinki: Therapeia-s\u00e4\u00e4ti\u00f6.<\/p>\n\n\n\n<p>Kurkela, Kari. 2022. \u201dMietteit\u00e4 luovasta oivalluksesta psykoterapeutin ty\u00f6ss\u00e4: Maailma, O ja psykoterapian poiesis.\u201d <em>Psykoterapia-lehti<\/em> 2022, 41(3). <a rel=\"noreferrer noopener\" href=\"https:\/\/www.psykoterapia-lehti.fi\/verkkolehti\/wp-content\/uploads\/pdf\/2022\/03\/Kurkela.pdf?a=4867\" target=\"_blank\">www.psykoterapia-lehti.fi\/verkkolehti\/wp-content\/uploads\/pdf\/2022\/03\/Kurkela.pdf?a=4867<\/a> Haettu 18.12.2022.<\/p>\n\n\n\n<p>Ogden, Thomas H. 1997. \u201dReverie and metaphor. Some thoughts on how I work as a psychoanalyst.\u201d <em>International Journal of Psycho-analysis<\/em> 78(4): 719\u2013732.<\/p>\n\n\n\n<p>Vermote, Rudi. 2019. <em>Reading Bion<\/em>. London and New York. Routledge.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Abstract Experience in search of an experiencer \u2013 W.R. Bion&#8217;s group ideas applying in performing [&hellip;]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"categories":[2],"tags":[],"class_list":["post-291","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-toc"],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/nivel.teak.fi\/nivel19\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/291","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/nivel.teak.fi\/nivel19\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/nivel.teak.fi\/nivel19\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/nivel.teak.fi\/nivel19\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/nivel.teak.fi\/nivel19\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=291"}],"version-history":[{"count":23,"href":"https:\/\/nivel.teak.fi\/nivel19\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/291\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":720,"href":"https:\/\/nivel.teak.fi\/nivel19\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/291\/revisions\/720"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/nivel.teak.fi\/nivel19\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=291"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/nivel.teak.fi\/nivel19\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=291"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/nivel.teak.fi\/nivel19\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=291"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}