{"id":296,"date":"2023-06-16T14:07:00","date_gmt":"2023-06-16T11:07:00","guid":{"rendered":"https:\/\/nivel.teak.fi\/nivel19\/?p=296"},"modified":"2023-10-02T14:46:00","modified_gmt":"2023-10-02T11:46:00","slug":"oman-aanen-loytaminen-vieraana","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/nivel.teak.fi\/nivel19\/oman-aanen-loytaminen-vieraana\/","title":{"rendered":"Oman \u00e4\u00e4nen l\u00f6yt\u00e4minen \u2013 vieraana"},"content":{"rendered":"\n
Abstract<\/summary>\n
\n\n\n\n

Finding one\u2019s own voice \u2013 as an alien<\/h2>\n\n\n\n

The voice is hard to catch as it disappears as soon as it appears. In this essay article, I set out to listen to the voice produced and sensed by the body as well as the metaphorical own voice<\/em> , a term that is commonly used to refer to the style and manner of an artist’s expression. I begin with my own childhood experience of hearing my own voice on a c-cassette recorder for the first time. The voice revealed to me something alien , something that did not seem to belong to me. I will examine this alien revealed in my voice from the perspectives of Mladen Dolar\u2019s psychoanalytical and Bernhard Waldenfels’ responsive phenomenological thinking. Particular emphasis will be given to Waldenfels’ central notions of alien experience<\/em> and pathos<\/em>, which also electrify in an interesting way the questions of creativity and Otherness that are essential to the fields of art and art education. Through descriptions of experience and a theoretical examination, I will examine a performance art work Unfamiliar Dialogues \u2013 Uneksunnan n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6<\/em> (eng. scene of reverie). Central elements of the performance are the voices of the self, the stranger and the Other. Finally, I will give voice to the participants\u2019 observations and experiences that emerged during the performance process and the performances.<\/p>\n\n\n\n<\/div><\/details>\n\n\n\n

Tiivistelm\u00e4<\/summary>\n
\n\n\n\n

\u00c4\u00e4nest\u00e4 on vaikea saada kiinni, koska se katoaa heti ilmennytty\u00e4\u00e4n. T\u00e4ss\u00e4 kirjoituksessa asetun kuulostelemaan sek\u00e4 ruumiin synnytt\u00e4m\u00e4\u00e4 ja aistimaa \u00e4\u00e4nt\u00e4 ett\u00e4 metaforista oma\u00e4\u00e4nisyytt\u00e4, jolla yleisesti viitataan taiteilijan ilmaisun tyyliin ja tapaan. Aloitan kirjoitukseni omasta lapsuuden kokemuksestani, jossa omasta \u00e4\u00e4nest\u00e4ni paljastui minulle ensi kertaa jotain vierasta, joka ei tuntunut kuuluvan itselleni. Tarkastelen tuota \u00e4\u00e4ness\u00e4ni paljastunutta vierasta Mladen Dolarin psykoanalyyttisen ja Bernhard Waldenfelsin responsiivisen fenomenologian n\u00e4k\u00f6kulmista. Erityisesti Waldenfelsin k\u00e4sitteet vieraskokemus<\/em> ja paattisuus<\/em> s\u00e4hk\u00f6ist\u00e4v\u00e4t kiinnostavalla tavalla taiteen ja taidekasvatuksen kentill\u00e4 keskeisi\u00e4 kysymyksi\u00e4 luovuudesta ja toiseudesta. Kokemusten kuvailemisen ja teoreettisen tarkastelun kautta avaan Unfamiliar Dialogues \u2013 Uneksunnan n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6<\/em> -esitystaideteosta, jossa keskeisin\u00e4 elementtein\u00e4 ovat sek\u00e4 oma ett\u00e4 vieraan ja Toisen \u00e4\u00e4ni. Lopuksi tuon esiin havaintoja ja kokemuksia, joita esityksiin osallistuneilla nousi esitysprosessin yhteydess\u00e4.<\/p>\n\n\n\n<\/div><\/details>\n\n\n\n

\n

Olin yhdeks\u00e4nvuotias ja olimme kokoontuneet muutaman pihan lapsen kanssa veljeni ja mun huoneeseen. \u00c4\u00e4nitimme c-kasettinauhurille puhettamme. Kun nauhoitus katkesi, kelasin kasetin alkuun ja aloimme kuuntelemaan. Kaikki vaikutti ihan normaalilta siihen asti, kunnes kuulin oman \u00e4\u00e4neni tai ainakin \u00e4\u00e4nen, jonka tajusin tulleen omasta suustani. \u00c4\u00e4ness\u00e4 oli jotain vierasta, jotain, joka ei kuulunut minuun \u2013 jotain niin vierasta, ett\u00e4 se jopa nolostutti, aivan kuin itsest\u00e4ni olisi paljastunut jotain itsellenikin salaista. Muistan vaienneeni ja tarkkailleeni, huomasiko kukaan muu samaa, paljastuiko \u00e4\u00e4nest\u00e4 esiin noussut vieraus muillekin. Tein my\u00f6s havainnon, ett\u00e4 muiden puhetta kuunnellessani en huomannut heid\u00e4n \u00e4\u00e4ness\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n eroa. Vaikutti silt\u00e4, ett\u00e4 ainoastaan oma \u00e4\u00e4neni oli muuttunut. Kun olimme kuunnelleet nauhan loppuun, kysyin arasti, oliko kukaan muu huomannut, ett\u00e4 \u00e4\u00e4ness\u00e4ni oli ollut jotain outoa. Kukaan muu ei kuitenkaan ollut huomannut \u00e4\u00e4neni muuttuneen. Kelasin kasetin alkuun ja pyysin muita kuuntelemaan uudestaan selvitt\u00e4\u00e4kseni, huomaisivatko he t\u00e4ll\u00e4 kertaa mit\u00e4\u00e4n eroa, mutta toisellakaan kertaa kukaan ei huomannut \u00e4\u00e4ness\u00e4ni mit\u00e4\u00e4n outoa. Muiden huomio siit\u00e4, ett\u00e4 \u00e4\u00e4neni ei ollut muuttunut, mutkisti asiaa entisest\u00e4\u00e4n. Toisaalta huokasin helpotuksesta, kun minut s\u00e4ik\u00e4ytt\u00e4nyt paljastuminen ei ollut kuulunut muille. Toisaalta kuitenkin olin t\u00e4m\u00e4n paljastumisen kanssa yksin, se ei koskettanut muita. <\/p>\n(Oma muisto lapsuudenkokemuksestani)<\/cite><\/blockquote>\n\n\n\n

Taidekasvatuksen ja taiteen parissa toimiessaan ei voi olla kuulematta ilmaisua \u201doman \u00e4\u00e4nen l\u00f6yt\u00e4minen\u201d. Sill\u00e4 tarkoitetaan yleens\u00e4 tekij\u00e4n tyyli\u00e4 ja tapaa tehd\u00e4 taidetta omista l\u00e4ht\u00f6kohdistaan, oma\u00e4\u00e4nisesti. Yht\u00e4 v\u00e4h\u00e4n taiteen ja taidekasvatuksen kent\u00e4ll\u00e4 voi v\u00e4ist\u00e4\u00e4 kysymyst\u00e4 toisesta ja toisen kohtaamisesta, oli t\u00e4m\u00e4 toinen sitten yleis\u00f6n edustaja, osallistuja, katsoja tai oppilas\/opettaja. Taiteellisen ty\u00f6skentelyni sek\u00e4 t\u00e4m\u00e4n artikkelin taustalla resonoi edell\u00e4 esitetty lapsuudenkokemus, jossa l\u00f6ysin oman \u00e4\u00e4neni ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa itselleni vieraana \u2013 jonain, joka ei kokonaisuudessaan kuulunut minulle. Kenelle se sitten kuuluu? Kuuluuko se sinulle?<\/p>\n\n\n\n

T\u00e4m\u00e4n kirjoituksen tarkoituksena on p\u00e4\u00e4st\u00e4 kuulostelemaan metaforista omaa \u00e4\u00e4nt\u00e4ni: Kuinka paljon se kuulostaa juuri minulta? L\u00f6yd\u00e4nk\u00f6 kirjoittaessani omaa \u00e4\u00e4nt\u00e4ni vai alanko kenties kadottamaan sit\u00e4? Metaforisen \u201doman \u00e4\u00e4nen\u201d rinnalla olen kiinnostunut ruumiin tuottamasta ja aistimasta \u00e4\u00e4nest\u00e4, joka kantaa sanojani puhuessani, sek\u00e4 \u00e4\u00e4nest\u00e4, joka kajahtelee kuulumattomissa, esimerkiksi paraikaa t\u00e4ss\u00e4 lukemisen aktissa. Erityisen kierteen \u00e4\u00e4neni pohdinnalle tuo edell\u00e4 esitetyss\u00e4 kokemuksessa paljastunut vieraus. Koin \u00e4\u00e4neni jonain, joka ei kokonaisuudessaan kuulu minulle tai jossa juuri siksi, ett\u00e4 se kuuluu minulle, paljastuu itselleni jotain vierasta, itseeni kuulumatonta.<\/p>\n\n\n\n

\u00c4\u00e4nest\u00e4 on vaikea saada kiinni, koska se katoaa heti ilmennytty\u00e4\u00e4n. Akustista tilaa ei voi pys\u00e4ytt\u00e4\u00e4 tarkasteltavaksi edes rajallisesti. \u00c4\u00e4nen pys\u00e4ytt\u00e4minen ei onnistu \u00e4\u00e4nentallennuslaitteillakaan, joilla \u00e4\u00e4nen voi kyll\u00e4 toistaa yh\u00e4 uudelleen ja uudelleen kuunneltavaksi. \u00c4\u00e4nen tallentaminen ja tallennetun toistaminen on toiminut esityksiss\u00e4ni keinona yritt\u00e4\u00e4 saada hetkellist\u00e4 otetta \u00e4\u00e4nest\u00e4 ja siihen k\u00e4tkeytyneest\u00e4 vieraasta. Olen esityksiss\u00e4ni toistanut tuota lapsuuden kokemuksessa auennutta suhdetta \u00e4\u00e4neen ja kutsunut yleis\u00f6j\u00e4 ja osallistujia yhteisen ihmettelyn \u00e4\u00e4relle. Aloitin \u00e4\u00e4nen vierautta k\u00e4sittelevien esitysten tekemisen c-kasettinauhurilla, joka mahdollisti puhumisen nauhoittamisen ja nauhoitetun toistamisen kasetin alkuun kelaamisen j\u00e4lkeen. Asetuin yleis\u00f6n eteen ja aloin luettelemaan mikrofoniin ruumiinosiani p\u00e4\u00e4st\u00e4 varpaisiin samalla nauhoittaen lausumaani kasetille. Kelattuani c-kasetin alkuun asetuin metrin p\u00e4\u00e4h\u00e4n nauhurista ja annoin juuri lausumani toistua: \u201dsilm\u00e4t, suu, nen\u00e4, korvat\u2026.\u201d[1]<\/a> Muistan, ett\u00e4 olin innoissani siit\u00e4, kuinka yksinkertaisella operaatiolla (\u00e4\u00e4nen toistamisella kasettinauhurilta) (ihmis)\u00e4\u00e4ni ja ruumis voidaan erottaa ja tehd\u00e4 toisistaan erillisiksi. Sittemmin \u00e4\u00e4ni on ollut esityksiss\u00e4ni l\u00e4hes poikkeuksetta jollain tavoin erotettuna puhujasta. T\u00e4m\u00e4 \u00e4\u00e4nen ja ruumiin vieraantuminen on toiminut esitysteni perustavana elementtin\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Kun aloitin yhteisty\u00f6n \u00e4\u00e4nitaiteilija Miro Mantereen kanssa, esitystilanteessa juuri lausutun tai tuotetun \u00e4\u00e4nen v\u00e4litt\u00f6m\u00e4n toistamisen ja muokkaamisen mahdollisuudet laajenivat. Mantereen harjoittama live-looping<\/em>-menetelm\u00e4 mahdollistaa \u00e4\u00e4nien tallentamisen ja v\u00e4litt\u00f6m\u00e4n toistamisen ilman kasettinauhan kelaamista alkuun. Tekniikka avaa my\u00f6s mahdollisuuksia vieraannuttaa juuri nauhoitettua ihmis\u00e4\u00e4nt\u00e4 entisest\u00e4\u00e4n erilaisten kaikujen, \u00e4\u00e4nenkorkeuden s\u00e4\u00e4telyn sek\u00e4 \u00e4\u00e4nisignaalin katkosten ja s\u00e4r\u00f6jen avulla. Taiteellisen ty\u00f6skentelyni l\u00e4ht\u00f6kohtina ovat olleet ruumis, kieli, \u00e4\u00e4ni sek\u00e4 subjektin muodostumisen ja purkautumisen v\u00e4linen liike. \u00c4\u00e4nen toistaminen ja muokkaaminen ovat avanneet erilaisia mahdollisuuksia l\u00e4hesty\u00e4 esiintyv\u00e4\u00e4 ja esitt\u00e4v\u00e4\u00e4 ruumista monikollisena ja jatkuvasti rajojaan kysyv\u00e4n\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Oman \u00e4\u00e4neni lis\u00e4ksi t\u00e4ss\u00e4 artikkelissa tulevat kuuluviin saksalaisen fenomenologi Bernhard Waldenfelsin paattista vieraskokemusta tarkasteleva ajattelu, slovenialaisen filosofin Mladen Dolarin psykoanalyysista ammentava \u00e4\u00e4nen pohdinta sek\u00e4 Ruumis ja toinen: elettyj\u00e4 mahdottomuuksia taiteen ja tieteen v\u00e4liss\u00e4 -tutkimushankkeen (2018\u20132023) ty\u00f6ryhm\u00e4ss\u00e4 k\u00e4ytyjen keskustelujen kaiut.<\/p>\n\n\n\n

Kenelle \u00e4\u00e4neni kuuluu?<\/h2>\n\n\n\n

Ennen kuin p\u00e4\u00e4sen \u00e4\u00e4neen, l\u00f6yd\u00e4n itseni jo kuulevana, maailmaan kuuluvana. Kuuleminen on itselleni yht\u00e4 selv\u00e4\u00e4 kuin maailmaan kuuluminen. Koen kuuluvani maailmaan, kun kykenen asettamaan asioita, ilmi\u00f6it\u00e4 ja olioita \u2013 itseni mukaan lukien \u2013 niille kuuluville paikoilleen. Voin tuntea kuuluvani erilaisiin, enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n m\u00e4\u00e4riteltyihin ryhmiin, yhteis\u00f6ihin ja yhteyksiin ja koen niiden kanssa yhteenkuuluvuutta. V\u00e4lill\u00e4 taas tuntuu, etten kuulu oikein minnek\u00e4\u00e4n. Havaitsen my\u00f6s, jos jokin on poissa paikaltaan: \u201dEih\u00e4n t\u00e4m\u00e4n n\u00e4in kuulu olla.\u201d Kuuleminen ja kuuluminen kytkeytyv\u00e4t toisiinsa. Lausuttu ja kuultu \u00e4\u00e4ni toimii siltana kielen ja ruumiin v\u00e4lill\u00e4, se on kuin puuttuva lenkki, joka saa ne kuulumaan yhteen (Dolar 2008, 59). \u00c4\u00e4ni ei kuitenkaan kuulu kumpaankaan, vaan se on puhdasta l\u00e4pikulkua, ohittavaa liikett\u00e4, jota ei voi pys\u00e4ytt\u00e4\u00e4 tai josta ei voi saada otetta (mt. 35).<\/p>\n\n\n\n

Minne \u00e4\u00e4ni sitten kuuluu? Lausuessani pitk\u00e4\u00e4 \u00e4\u00e4nnett\u00e4, esimerkiksi vokaalia a \u2013 \u201daaaaaa\u2026\u201d \u2013 voisin vannoa, ett\u00e4 \u00e4\u00e4neni kuuluu minulle. Juuri kuuluvan \u00e4\u00e4neni kautta tavoitan itseni, kosketan kaikkein intiimeint\u00e4 itsess\u00e4ni, joka tuo \u00e4\u00e4ni samaan aikaan on. \u00c4\u00e4ni voidaan n\u00e4hd\u00e4 n\u00e4in puhtaana autoaffektiona, jolloin ollaan samanaikaisesti oman puhtaan sis\u00e4isyyden l\u00e4hett\u00e4ji\u00e4 <\/em>ja vastaanottajia<\/em>[2]<\/a> ja tavoitetaan \u00e4\u00e4ness\u00e4 kaikkea itsereflektiota edelt\u00e4v\u00e4n tietoisuutemme ydin (Dolar 2004, 14). Mutta mit\u00e4 sitten tuossa lapsuudenkokemuksessani tapahtui? Miten tuo itselleni kaikkein intiimein tuli kuuluviin vieraana? Dolar avaa asiaa psykoanalyyttisen teorian valossa: \u201dJos on pinta joka palauttaa \u00e4\u00e4nen, \u00e4\u00e4ni saavuttaa autonomian ja astuu Toisen ulottuvuuteen; se lykk\u00e4\u00e4ntyy kauemmas ja narsismi romahtaa\u201d (mt.). T\u00e4m\u00e4 paljastaa, ett\u00e4 \u00e4\u00e4nen narsistisen ja autoaffektiivisen ulottuvuuden sis\u00e4puolelle on k\u00e4tkeytynyt jotain, joka uhkaa romuttaa sen \u2013 \u00e4\u00e4ni, joka vaikuttaa kaikkein intiimeimm\u00e4ll\u00e4 tasolla, mutta jota ei voi hallita, johon ei ole valtaa eik\u00e4 kontrollia (mt.). N\u00e4in ymm\u00e4rrettyn\u00e4 jokin vieras vaikuttaa kuuluvan ja kuuluu vaikuttavan omaan \u00e4\u00e4neeni.<\/p>\n\n\n\n

Vieraan \u00e4\u00e4nell\u00e4<\/h2>\n\n\n\n

Edell\u00e4 kuvatussa kokemuksessa omalta intiimeimm\u00e4lt\u00e4 alueeltani paljastui itselleni kuuluva ja itseeni vaikuttava vieraan \u00e4\u00e4ni. Kuinka asettua suhteeseen t\u00e4h\u00e4n vieraaseen \u00e4\u00e4neen, johon minulla ei ole kontrollia? Tunnustelen kysymyst\u00e4 Bernhard Waldenfelsin esitt\u00e4m\u00e4n responsiivisen fenomenologian valossa.<\/p>\n\n\n\n

Dolarin tavoin Waldenfels paikantaa nauhoituksesta ja kaiusta kuuluvaan omaan \u00e4\u00e4neen vierauden ulottuvuuden. H\u00e4n esitt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 vieras <\/em>(saks. fremd<\/em>, engl. alien<\/em>) tunkeutuu maailmaamme (vieraan) tilasta[3]<\/a>, joka edelt\u00e4\u00e4 kaikkia sellaisia j\u00e4rjestyksi\u00e4, joiden mukaisesti tunnemme kuuluvamme maailmaan (Waldenfels 2011, 19). T\u00e4m\u00e4n yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n vieraan vaikuttavuus on luonteeltaan paattista<\/em>[4]<\/a>. Sana \u201dpaattinen\u201d kantautuu kreikan kielen sanasta pathos<\/em> ja viittaa singulaariseen[5]<\/a>, yll\u00e4tykselliseen tapahtumaan (Santanen 2017, 294). N\u00e4in ajateltuna vieras on kerrassaan ennenkuulumaton ja odottamaton tapahtuma, jossa kokija tulee siepatuksi siit\u00e4 maailmasta, johon h\u00e4n tuntee kuuluvansa. Lapsuuden kokemuksessani oman \u00e4\u00e4neni vieraus ei kuulunut toisille, vaan olin tuon vieraan \u00e4\u00e4nen kanssa kaksin.<\/p>\n\n\n\n

Waldenfels l\u00e4hestyy paattista vieraskokemusta kokemuksen murtumana<\/em>, jossa kokemuksen ja kokijan v\u00e4liin repe\u00e4\u00e4 diastaattinen<\/em>[6]<\/a>, ylitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n ajallinen ja tilallinen jakauma. Kokijan kannalta t\u00e4m\u00e4 tarkoittaa sit\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 yll\u00e4tyksellisess\u00e4 tapahtumassa edell\u00e4mme itse\u00e4mme ja vasta j\u00e4lkik\u00e4teen huomaamme joutuneemme pois meille kuuluvalta paikaltamme, kun yrit\u00e4mme parhaamme mukaan ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 tapahtunutta (Santanen 2017, 293). Toisin sanoen paattisesti virittyneess\u00e4 vieraskokemuksessa vaikutus edelt\u00e4\u00e4 syyt\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n

Vieraskokemus on t\u00e4ten er\u00e4\u00e4nlainen hyperilmi\u00f6, joka tulee havaintomme piiriin vasta vet\u00e4ytyess\u00e4\u00e4n (Waldenfels 2011, 35). Kun t\u00e4m\u00e4n ennenaikaisesti tapahtuvan kokemuksen synnytt\u00e4m\u00e4 vaikutus j\u00e4\u00e4 vaivaamaan, k\u00e4ynnistyy auttamattomasti my\u00f6h\u00e4ss\u00e4 oleva, j\u00e4lkik\u00e4teinen vastaaminen[7]<\/a>. Vieraan vaikutus<\/em>, johon vastaamme, ei kuitenkaan ole sama kuin vieras<\/em>, josta olemme alun perin vaikuttuneet. T\u00e4ll\u00f6in vastaaminen keskittyy loittonevan vieraan sijasta eroon<\/em> itsen ja vieraan v\u00e4lill\u00e4 (Santanen 2017, 297). N\u00e4in vastaaminen ja vaikutus kytkeytyv\u00e4t toisiinsa ja tapahtunut saa kontekstin, vaikkakin hajalleen revenneen (Waldenfels 2019). Asiaa voi l\u00e4hesty\u00e4 my\u00f6s k\u00e4\u00e4nteisesti, jolloin vieraskokemuksen tuottama vaikutus ohitetaan olankohautuksella [8]<\/a>. T\u00e4ll\u00f6in emme l\u00e4hde vastaamaan tuohon vaikutukseen. Eron j\u00e4\u00e4dess\u00e4 n\u00e4in syntym\u00e4tt\u00e4 ei synny my\u00f6sk\u00e4\u00e4n itsen ja vieraan v\u00e4list\u00e4 suhdetta.<\/p>\n\n\n\n

Vieraskokemuksen ollessa odottamaton ja meid\u00e4t yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4 emme voi valita sit\u00e4, mihin<\/em> vastaamme, vaan ainoastaan sen, miten <\/em>vastaamme. T\u00e4m\u00e4 miten<\/em> kysyy ja kutsuu esiin luovaa ja kekseli\u00e4st\u00e4, oma\u00e4\u00e4nist\u00e4 vastaamista. N\u00e4in oma\u00e4\u00e4nisyytt\u00e4 ja luovuutta voi l\u00e4hesty\u00e4 jonain, joka saa alkunsa toisaalta, vieraan vaikutuksesta. Se syntyy j\u00e4nnitteisess\u00e4, resonoivassa suhteessa maailmaani kuulumattoman vieraan (vaikutuksen) ja itseni v\u00e4lill\u00e4. Edell\u00e4 esitetty\u00e4 vasten voin tarkastella taiteellista toimintaani er\u00e4\u00e4nlaisena vastaamisen eleen\u00e4 tuohon omalle kohdalleni sattuneeseen kokemukseen. Alettuani vastaamaan oman \u00e4\u00e4neni vierauteen l\u00f6ysin oma\u00e4\u00e4nisyyteni.<\/p>\n\n\n\n

Sin\u00e4n \u00e4\u00e4ni<\/h2>\n\n\n\n

Eron kautta avautuva ja sen varaan rakentuva suhde vieraaseen s\u00e4hk\u00f6ist\u00e4\u00e4 kiinnostavalla tavalla my\u00f6s kysymyst\u00e4 itsen ja toisen v\u00e4lisest\u00e4 suhteesta. Kysymys toisesta ja toisen kohtaamisesta kuuluu oma\u00e4\u00e4nisyyden ja luovuuden lailla taiteen ja taidekasvatuksen ydinalueelle \u2013 oli t\u00e4m\u00e4 toinen sitten yleis\u00f6n edustaja, osallistuja, katsoja tai opetustilanteessa oppilas\/opettaja. Waldenfels viritt\u00e4\u00e4 toisen kohtaamista edell\u00e4 esitellyn vaikutuksen ja vastaamisen synnytt\u00e4m\u00e4st\u00e4 ep\u00e4symmetrisest\u00e4 erosta k\u00e4sin. T\u00e4ll\u00f6in suhde toiseen rakentuu vaikutuksesta, jonka toisen toiseus aiheuttaa. N\u00e4in tulemme vaikuttuneeksi toisesta ennen kuin kykenemme kysym\u00e4\u00e4n toiselta, kuka h\u00e4n on tai mit\u00e4 h\u00e4nen ilmaisunsa tarkoittaa. Tullessamme vaikuttuneiksi toisen toiseudesta emme tule vaikutetuiksi toisen egosta (min\u00e4st\u00e4) tai toimijuudesta k\u00e4sin, joka on erilaista ja jota voi vertailla, vaan kaltaisuudesta<\/em>, joka on samalla kerrassaan verratonta<\/em> [9]<\/a> (Waldenfels 2011, 54.) T\u00e4ll\u00f6in emme koe suhdettamme toiseen suorana ja itsest\u00e4\u00e4nselv\u00e4n\u00e4, jollaiseksi monet kulttuuri-, yhteiskunta- ja kieliteoreetikot olettavat sen (mt). Waldenfels ei kuitenkaan ole kohtaamisen ep\u00e4symmetrisyyden kanssa yksin. Hyv\u00e4n\u00e4 esimerkkin\u00e4 aihetta omasta suunnastaan viritt\u00e4v\u00e4st\u00e4 ajattelijasta toimii Jean-Luc Nancy (1940\u20132021). H\u00e4nen toiseutta koskeva j\u00e4sennyksens\u00e4 on Waldenfelsia muistuttava, jos kuitenkin omassa ajattelussaan verraton: \u201dToisen toiseutta ei voi tunnistaa ilman, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4sy toiseen sulkeutuu \u2013 p\u00e4\u00e4sy on mahdollinen vain radikaalin toiseksi tulemisen tai pikemminkin vieraantumisen kautta\u201d (Nancy 2021, 133).<\/p>\n\n\n\n

Itsen ja toisen ep\u00e4symmetrinen suhde monimutkaistaa kysymyksi\u00e4 toisesta ja toisen kohtaamisesta kiinnostavalla tavalla. N\u00e4m\u00e4 kysymykset koskevat yht\u00e4 lailla teatteripedagogiikkaa kuin osallistujien kohtaamisen varaan rakentuvaa esitystaidetta, esityksi\u00e4, joiden keski\u00f6ss\u00e4 ovat kohtaaminen ja keskustelu. Eron kautta rakentuva suhde toiseen nyrj\u00e4ytt\u00e4\u00e4 tutun ja arkisen keskustelun vieraan varaan rakentuvaksi.<\/p>\n\n\n\n

Unfamiliar Dialogues \u2013 Uneksunnan n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6<\/h2>\n\n\n\n

Olemme astuneet sis\u00e4\u00e4n Helsingin Punavuoressa sijaitsevaan entiseen rukoushuoneeseen, joka on saanut uuden el\u00e4m\u00e4n esitystilana. Rukoushuoneesta muistuttavat viel\u00e4 ikkunat lasimaalauksineen. Tilan keskelle on muodostettu tuoleista piiri. On pime\u00e4\u00e4, kohdevalot valaisevat penkeist\u00e4 muodostetun ringin keskustaa. Ennen sis\u00e4\u00e4ntuloa olemme esitelleet lyhyesti esityksen kulkua ja lukeneet \u00e4\u00e4neen k\u00e4siohjelmaan painetun viritt\u00e4ytymisohjeen:<\/p>\n\n\n\n

\n

T\u00e4m\u00e4 esitys piirtyy ulkoisen ja sis\u00e4isen rajapinnalle, jakamiselle ja vastaanottamiselle. N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n\u00e4 on Sinun mielesi, Meid\u00e4n mielemme. N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuva rikastuu jakamisesta. Olet vapaa ottamaan vastaan toisten jakamaa ja jakamaan itsellesi esiinpiirtyv\u00e4\u00e4: Min\u00e4 tunnen, n\u00e4en, koen, kuulen, muistan, haluan… N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6 on sit\u00e4 rikkaampi mit\u00e4 enemm\u00e4n voimme jakaa sit\u00e4 mit\u00e4 meiss\u00e4 tapahtuu. Esityksell\u00e4 ei ole ennalta odotettua lopputulemaa tai p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4, eik\u00e4 my\u00f6sk\u00e4\u00e4n aihetta. Unfamiliar Dialogues rakentuu vapaasti assosioiden, vastaamalla sis\u00e4isesti ja ulkoisesti tapahtuvaan.<\/p>\n(Unfamiliar Dialogues \u2013 Uneksunnan n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6<\/em>. K\u00e4siohjelma.)<\/cite><\/blockquote>\n\n\n\n

Kaikkien l\u00f6ydetty\u00e4 istumapaikkansa ringist\u00e4 kerron viel\u00e4 lyhyesti, kuinka aloitamme esityksen ja kuinka sen kulkuun voi osallistua. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen nostan mikrofonin huulilleni ja lausun: \u201dHei, olen Teemu, ja nyt mua j\u00e4nnitt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 mit\u00e4 tapahtuu\u2026\u201d Ojennan mikrofonin vieress\u00e4 istuvalle osallistujalle, joka my\u00f6s sanoo nimens\u00e4 sek\u00e4 lyhyesti sen, mit\u00e4 on mielen p\u00e4\u00e4ll\u00e4 juuri nyt. Lopetettuaan h\u00e4n puolestaan ojentaa mikrofonin taas eteenp\u00e4in. Kaikki mikrofoniin lausuttu puhe nauhoitetaan. Mikrofoni jatkaa kiert\u00e4mist\u00e4, kunnes se lopulta kuljettuaan kaikkien osallistujien kautta palaa takaisin k\u00e4teeni. T\u00e4m\u00e4 on merkki \u00e4\u00e4nitaiteilijalle alkaa toistamaan mikrofonin kautta juuri lausuttua puhetta: \u201dHei, olen Teemu, ja nyt mua j\u00e4nnitt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 mit\u00e4 tapahtuu\u2026\u201d \u00c4\u00e4neen lausutut sanat toistuvat selke\u00e4n\u00e4 reilun kierroksen verran, jonka aikana jokainen osallistuja p\u00e4\u00e4see kuulemaan oman \u00e4\u00e4nens\u00e4. Saamme kuunnella, kuinka \u00e4\u00e4nemme kaikuu irrallaan meist\u00e4 ja lausumistapahtumasta, jossa se sai alkunsa. \u00c4\u00e4nen toistuessa uudelleen \u00e4\u00e4nitaiteilija alkaa ajamaan sit\u00e4 erilaisten efektien l\u00e4pi. H\u00e4n lis\u00e4\u00e4 \u00e4\u00e4neen erilaisia kaikuja ja muita tehosteita, jotka lopulta muokkaavat \u00e4skeiset selke\u00e4sti lausutut esittelyt t\u00e4ysin tunnistamattomaan muotoon. N\u00e4in syntynyt tunnistamaton \u00e4\u00e4nimaisema velloo kymmenen minuutin ajan, kunnes se hiljenee, mutta j\u00e4\u00e4 yh\u00e4 kuiskimaan taustalle.<\/p>\n\n\n\n

Oma roolini esityksess\u00e4 on rytmitt\u00e4\u00e4 sen kulkua \u2013 sit\u00e4, milloin ja mit\u00e4 voi esityksen mahdollistamissa rajoissa tehd\u00e4, miten toimia. Nostan mikrofonin k\u00e4teeni ja ilmoitan, ett\u00e4 seuraavaksi muodostetaan pieni sis\u00e4keh\u00e4. Sis\u00e4keh\u00e4n muodostavat osallistujat, joiden eteen maahan on piirretty kuvio. Sis\u00e4keh\u00e4n muodostuttua annan ohjeen: \u201dSis\u00e4keh\u00e4 on aktiivinen, ulkokeh\u00e4 pid\u00e4tt\u00e4ytyy puhumasta.\u201d Alkaa viidentoista minuutin mittainen keskustelu, johon vain sis\u00e4keh\u00e4ll\u00e4 istuvat voivat osallistua ulkokeh\u00e4ll\u00e4 istuvien kuunnellessa. Kun viisitoista minuuttia on kulunut, \u00e4\u00e4nitaiteilija nostaa taustalla hiljaa soineen \u00e4\u00e4nimaiseman selke\u00e4sti kuuluviin. \u00c4\u00e4nimaiseman volyymi nousee tarpeeksi kovalle, jotta se peitt\u00e4\u00e4 viel\u00e4 keskustelua jatkavien sis\u00e4keh\u00e4l\u00e4isten puheen kuuluvista ja on merkki heille lopettaa keskustelu. \u00c4\u00e4nimaisema velloo kymmenen minuutin ajan, kunnes se taas vaimenee, mutta ei kuitenkaan hiljene kokonaan. Nostan mikrofonin ja lausun: \u201dUlkokeh\u00e4 on aktiivinen, sis\u00e4keh\u00e4 pid\u00e4tt\u00e4ytyy puhumasta.\u201d \u00c4sken ulkokeh\u00e4n muodostaneet p\u00e4\u00e4sev\u00e4t vuorostaan keskustelemaan sis\u00e4keh\u00e4n pid\u00e4tt\u00e4ytyess\u00e4. J\u00e4lleen viidentoista minuutin kuluttua ulkokeh\u00e4l\u00e4isten puheen keskeytt\u00e4\u00e4 esiin nouseva \u00e4\u00e4nimaisema, joka velloo taas kymmenen minuutin ajan ja jonka j\u00e4lkeen lausun mikrofoniin: \u201dSis\u00e4keh\u00e4l\u00e4iset palaavat takaisin osaksi ulkokeh\u00e4\u00e4, koko keh\u00e4 on aktiivinen.\u201d<\/p>\n\n\n\n

T\u00e4m\u00e4n kaikkia osallistavan keskustelun katkaisee j\u00e4lleen viidentoista minuutin kuluttua esiin tunkeva \u00e4\u00e4nimaisema, joka nousee kaikkien puheen yli. Toisin kuin aiemmilla kierroksilla \u00e4\u00e4ni alkaa nyt pikkuhiljaa etsim\u00e4\u00e4n alkuper\u00e4ist\u00e4 muotoaan, toistamaan osallistujien \u00e4\u00e4net, jotka alkavat v\u00e4hitellen selkiytym\u00e4\u00e4n ja palautumaan ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4\u00e4n muotoon. Lopulta erotan \u00e4\u00e4nimaisemasta selke\u00e4sti aloituslauseeni: \u201dHei, olen Teemu ja nyt mua j\u00e4nnitt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 mit\u00e4 tapahtuu\u2026\u201d Lopuksi osallistujien puhetta toistava \u00e4\u00e4ni kiert\u00e4\u00e4 t\u00e4ysin ilman efektej\u00e4 koko ringin ymp\u00e4ri palauttaen jokaisen osallistujan siihen hetkeen, jolloin he avasivat suunsa. \u00c4\u00e4ni katkeaa vasta sitten, kun jokainen on kuullut alussa mikrofoniin lausumansa sanat. Esitys p\u00e4\u00e4ttyy. Trippi on ohi!<\/p>\n\n\n\n

Tausta\u00e4\u00e4ni\u00e4<\/h2>\n\n\n\n

Unfamiliar Dialogues \u2013 Uneksunnan n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6<\/em> -esityksess\u00e4 altistuimme yht\u00e4 lailla toisten \u00e4\u00e4nille kuin my\u00f6s omalle \u00e4\u00e4nellemme, jonka kuulimme \u00e4\u00e4nentoistolaitteilta. Taustalla vaikuttava \u00e4\u00e4nimaisema, joka velloi v\u00e4lill\u00e4 pauhaten, v\u00e4lill\u00e4 hiljaa taustalla kuiskien, piti meit\u00e4 otteessaan koko esityksen ajan.<\/p>\n\n\n\n

Esityksen kaksikielinen ja kaksiosainen nimi tuo itsess\u00e4\u00e4n esiin, ett\u00e4 esitys toimi kahden erilaisen l\u00e4ht\u00f6kohdan leikkauspisteen\u00e4 ja kohtauspaikkana. Toteutimme esityksen yhteisty\u00f6ss\u00e4 esitystaiteilija ja ryhm\u00e4psykoterapeutti Ursula Hallaksen sek\u00e4 muusikko ja \u00e4\u00e4nitaiteilija Miro Mantereen kanssa. Ty\u00f6skentely rakentui yhdess\u00e4 tekemisen, keskustelujen ja kokeilujen kautta. Erisuuntaiset tulokulmat p\u00e4\u00e4siv\u00e4t n\u00e4in vaikuttamaan toisiinsa ja alkoivat tuottaa yhteist\u00e4 esityskielt\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Hallaksen tulokulmana ja kiinnostuksen kohteena oli ryhm\u00e4psykoanalyyttiseen teoriaan ja k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00f6n pohjautuva tekniikka, kollektiivinen uneksunta<\/em> (reverie<\/em>), ja t\u00e4m\u00e4n tekniikan soveltaminen esitystaiteen kontekstiin (ks. Hallas<\/a>, t\u00e4ss\u00e4 julkaisussa). Mantereen kiinnostus kohdistui puheesta muodostuvan, joka kerta ainutlaatuisen \u00e4\u00e4nimaiseman rakentamiseen ja siihen, millaista tilallista kokemusta n\u00e4in voi synnytt\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Aloittaessamme ty\u00f6skentelyn ensimm\u00e4isen version parissa kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 2017 oli omana l\u00e4ht\u00f6kohtanani p\u00e4\u00e4st\u00e4 toteuttamaan osallistava esitys, joka rakentuisi osallistujien \u00e4\u00e4nen ja sen tallentamisen, toistamisen ja muokkaamisen kautta. Aikaisemmissa teoksissani, joissa \u00e4\u00e4nen nauhoittamista ja tallentamista oli k\u00e4ytetty osana esityst\u00e4, yleis\u00f6\u00e4 oli osallistettu hyvin rajallisesti. Toisena l\u00e4ht\u00f6kohtanani oli sattumanvaraisesti esitykseen saapuvien osallistujien kohtaaminen ja kohtaamisen k\u00e4ynnist\u00e4m\u00e4t keskustelut, joille ei ollut etuk\u00e4teen m\u00e4\u00e4ritelty\u00e4 aihetta tai p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4. Tekemisen taustalla kaikuivat my\u00f6s kysymykset siit\u00e4, mink\u00e4laista keskustelua n\u00e4in syntyy, mit\u00e4 tulee kuuluviin, mik\u00e4 painaa puhettamme, mit\u00e4 sanottavaa meill\u00e4 on toisillemme ja muuttuuko tuttu vieraaksi.<\/p>\n\n\n\n

Uneksunnan kaikuja<\/h2>\n\n\n\n

Uneksunnan n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6<\/em> -teoksen ajatuksena oli, ett\u00e4 yhteisen aiheen sijaan esityksen kulkua ohjaa ja rajaa kaikkia osallistujia koskeva ja esityksen aikaa rytmitt\u00e4v\u00e4 rakenne, jossa aukeaa tiloja kuulua ja kuulostella. Osallistujien \u00e4\u00e4nitetyst\u00e4 puheesta muodostuva \u00e4\u00e4nimaisema, joka vuorotteli avointen keskusteluiden kanssa, soi katkeamatta l\u00e4pi esityksen. T\u00e4m\u00e4 Mantereen improvisoima \u00e4\u00e4nimaisema her\u00e4tti osallistujissa erilaisia muistoja. Er\u00e4s osallistuja tunsi palaavansa 90-luvun alkuun ja ravebileisiin: h\u00e4m\u00e4r\u00e4 tila, hypnoottinen \u00e4\u00e4ni (joka v\u00e4list\u00e4 est\u00e4\u00e4 puhumisen) ja tuntemattomat ihmiset jakamassa kokemusta. T\u00e4m\u00e4n ja muiden esiin jaettaviksi nousseiden kokemusten ja unien lis\u00e4ksi esitys toi kuuluviin my\u00f6s yhteisesti jaettuja mielikuvia, joiden valossa tilanteessa tapahtuvaa luettiin. L\u00f6ysimme itsemme muun muassa saunasta sek\u00e4 pyykinpesukoneen py\u00f6rteist\u00e4. Molemmat n\u00e4ist\u00e4 jaetuista tiloista toimivat arkiel\u00e4m\u00e4ss\u00e4mme puhdistumisen ja puhdistamisen paikkoina. Nostiko esitys hien pintaan, tai laittoiko se kuona-aineet liikkeelle? Ent\u00e4 j\u00e4ik\u00f6 esityksest\u00e4 puhdistunut olo?<\/p>\n\n\n\n

\n

Kuin olisi astunut osaksi ikuiset ajat tunnettua rituaalia, joka on samaan aikaan hyvin tuttu ja turvallinen, mutta joka vie t\u00e4ysin uusille alueille omassa mieless\u00e4. Ihmisten kohtaaminen n\u00e4in on uutta ja erilaista\u2026<\/p>\n(Osallistujan kokemus 6.3.2020)<\/cite><\/blockquote>\n\n\n\n

My\u00f6s toinen osallistuja vaikutti p\u00e4\u00e4tyneen uusille alueille omassa mieless\u00e4\u00e4n. Taustalla vellonut \u00e4\u00e4nimaisema oli alkanut puhuttelemaan h\u00e4nt\u00e4. Siit\u00e4 oli erottunut hokemia, jotka kohdistuivat h\u00e4neen itseens\u00e4. Puhuttelu oli luonteeltaan v\u00e4h\u00e4ttelev\u00e4\u00e4, osallistujan esitykseen osallistumista arvostelevaa. Osallistuja ei ollut aiemmin kokenut vastaavaa, mutta suhtautui tapahtuneeseen innostuneen uteliaasti. Taustalla vellova \u00e4\u00e4nimaisema sai n\u00e4in kuulijaan vaikuttavan toimijan roolin. Entist\u00e4 kiinnostavamman asiasta teki se, ett\u00e4 kun harjoitustilanteessa asetuimme kuulostelemaan puheesta muodostettua \u00e4\u00e4nimaisemaa, kaikki paikalla olleet pystyiv\u00e4t erottamaan \u00e4\u00e4nest\u00e4 erilaisia hokemia, mutta jokaista puhuteltiin eri tavoin.<\/p>\n\n\n\n

Vastaava havainto nousi esiin ty\u00f6skennelless\u00e4ni Moni\u00e4\u00e4niset ry:n[10]<\/a> j\u00e4senist\u00e4 koostuvan ty\u00f6ryhm\u00e4n kanssa [11]<\/a>. Ty\u00f6ryhm\u00e4n j\u00e4sen Samuli Aalto l\u00f6ysi siit\u00e4 kaltaisuutta, jonka kautta yksi jos toinenkin voi yritt\u00e4\u00e4 asettua \u00e4\u00e4ntenkuulemiskokemukseen: \u201dMiron avulla saimme kuulla puheesta muodostettua toistuvaa luuppia, jossa puhuttu puhe muutettiin eri s\u00e4\u00e4t\u00f6jen avulla muuntuvaksi \u00e4\u00e4nimassaksi. T\u00e4st\u00e4 \u00e4\u00e4nimassasta kuulija saattoi saada vaikutelman kuin siit\u00e4 tulisi poimittua sanoja, joita mieli havaitsee hieman \u00e4\u00e4niharhan tapaan.\u201d (Aalto 2022.)<\/p>\n\n\n\n

N\u00e4m\u00e4 havainnot nostavat esiin \u00e4\u00e4nen puhuttelevuuden. L\u00e4hestyess\u00e4mme kuulemista paattisesti virittyneen\u00e4 l\u00f6yd\u00e4mme itsemme jo \u00e4\u00e4nen puhuttelemina \u2013 emme voi valita edelt\u00e4 k\u00e4sin sit\u00e4, mik\u00e4 meihin vaikuttaa, mit\u00e4 meille kuuluu tai mit\u00e4 kuulemme. Vastuullemme j\u00e4\u00e4 vastata tavalla tai toisella \u00e4\u00e4nen puhutteluun ja j\u00e4nnitty\u00e4 n\u00e4in vieraan varaan rakentuvaan dialogiin.<\/p>\n\n\n\n

Unfamiliar Dialogues \u2013 Uneksunnan n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6<\/em> vaikuttaa edell\u00e4 esitetyn perusteella tavoittaneen jotain, joka muistuttaa uneksuntaa ja vieraan varaan rakentuvaa dialogia. Tunnista puoleentoista tuntiin venyneet esitykset olivat toistensa kaltaisia, mutta kerrassaan verrattoman erilaisia. Esitys synnytti kerta kerran j\u00e4lkeen aina uudelleen ja uudelleen erilaisia tiloja, alkuja ja loppuja. Esityskerrat eiv\u00e4t olleet sis\u00e4ll\u00f6llisesti yhdenmukaisia, vaan ne virittyiv\u00e4t kulloinkin esiin erilaisina tiloina, joihin kukin osallistuja vastasi tavallaan. T\u00e4m\u00e4 esityskertojen verraton luonne her\u00e4tti yleis\u00f6ss\u00e4 kiinnostusta palata esityksen \u00e4\u00e4relle uudestaan. Heti ensimm\u00e4isess\u00e4 esityksess\u00e4 er\u00e4s osallistuja kysyi, voisiko t\u00e4m\u00e4 esitys toteutua s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti ja tiedusteli mahdollisen sarjalipun per\u00e4\u00e4n. Ajatus sarjamuotoisesti toteutettavasta, jatkuvasti muuttuvasta osallistavasta esityksest\u00e4 on kiinnostava ja viritt\u00e4\u00e4 ajatuksia esityksen seuraavaan vaiheeseen. T\u00e4ll\u00f6in vieraan varaan rakentuva esitys voisi kuulua arkirutiineihin lenkkisaunan tai pyykkivuoron tavoin. Milt\u00e4 kuulostaa?<\/p>\n\n\n\n

Viitteet<\/h2>\n\n\n\n

1<\/a> Esitin Ihmisen<\/em> ensimm\u00e4isen kerran vuonna 2001 Turun Taideakatemian esitt\u00e4vien taiteiden koulutusohjelmassa j\u00e4rjestetyss\u00e4 \u00e4\u00e4ni-improvisaatioty\u00f6pajassa. Olen esitt\u00e4nyt sit\u00e4 my\u00f6hemmin mm. Porvoon Taidehallissa vuonna 2006 ja Poor Artist In Residence -performanssitapahtumassa Lahdessa vuonna 2009.<\/p>\n\n\n\n

2<\/a> N\u00e4in ollen \u00e4\u00e4ntely ja \u00e4\u00e4ni eiv\u00e4t t\u00e4ht\u00e4\u00e4 ainoastaan kommunikointiin itseni ja toisen v\u00e4lill\u00e4, vaan ne voivat olla puhdasta itsens\u00e4 tunnistamisen riemua, samankaltaista, jollaista lapsi tuntee tunnistaessaan itsens\u00e4 ensimm\u00e4isi\u00e4 kertoja peilist\u00e4 (Dolar 2004, 14).<\/p>\n\n\n\n

3<\/a> Vieraasta ei tule ajatella niin, ett\u00e4 se olisi jokin<\/em> (osoitettava vieras), joka<\/em> vaikuttaa minuun, eik\u00e4 my\u00f6sk\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 jokin<\/em> olisi ymm\u00e4rrett\u00e4viss\u00e4 tai tulkittavissa jonakin<\/em>. Paattisen vieraskokemuksen kohdalla kysymys on paremminkin tilaa koskeva, eli miss\u00e4<\/em> tapahtuu, eik\u00e4 mik\u00e4 <\/em>tapahtuu. (Waldenfels 2011, 26\u201327). Arkisesti tila ja sen vaikuttavuus tulevat kuuluviin erilaisissa ilmaisuissa, kuten \u201dse nyt oli ihan omissa tiloissaan\u201d tai \u201dapua, miss\u00e4 tiloissa sit\u00e4 eilen oli\u201d.<\/p>\n\n\n\n

4<\/a> Waldenfelsin fenomenologisen, vierasta koskevan ajattelun taustalla kaikuu Erwin Strausin (1891\u20131975) tekem\u00e4 erottelu kognitiivisen eli gnostisen ja paattisen aistimisen momentteihin, toisistaan poikkeaviin aistimisen ulottuvuuksiin. Paattinen ulottuvuus avaa kokemista v\u00e4litt\u00f6m\u00e4n\u00e4 alkukantaisena yhteyten\u00e4, jossa kokemus ja kokija eiv\u00e4t ole viel\u00e4 jakautuneet subjektiksi ja objektiksi. T\u00e4ten aistiminen ja sen vaikuttavuus edelt\u00e4v\u00e4t tietoista aistihavaintoa (Straus 1966, 11\u201312). Aistinnan gnostinen eli kognitiivinen momentti puolestaan viittaa aistihavainnossa annetun (kohteen) ominaisuuteen, siihen, mit\u00e4 se on, eli siihen, mik\u00e4 on representoitavissa (Santanen 250, 2017).<\/p>\n\n\n\n

5<\/a> Singulaarisella Waldenfels tarkoittaa omalle kohdalle osuvaa, ainutkertaista tapahtumaa (event<\/em>), jonka j\u00e4lkeen maailman n\u00e4keminen, kuuleminen ja kokeminen ovat auttamattomasti muuttuneet.<\/p>\n\n\n\n

6<\/a> Diastasis<\/em> tarkoittaa kirjaimellisesti astumista hajalle\/toisaalle, samalla tavalla kuin \u201djoutua ekstaasiin\u201d, ekstasis,<\/em> on astumista ulos itsest\u00e4\u00e4n (Waldenfels 2019).<\/p>\n\n\n\n

7<\/a> Suomen kielen sana \u201dvastaaminen\u201d on ymm\u00e4rrett\u00e4viss\u00e4 sek\u00e4 vastuun ottamisena (jostakin) ett\u00e4 vastauksen antamisena (johonkin). Waldenfelsin responsiivisessa ajattelussa vastaaminen virittyy n\u00e4iss\u00e4 molemmissa merkityksiss\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n

8<\/a> Voimme toki ohittaa tuon vieraan vaikutuksen palauttamalla sen omaan j\u00e4rjestykseemme tai lokeroimalla sen anomaliaksi, jolloin se ei j\u00e4\u00e4 vaivaamaan meit\u00e4 (Waldenfels 2007 22\u201325; Santanen 2017, 294). Toisaalta Waldenfels (2019) ei ved\u00e4 selke\u00e4\u00e4 rajaa paattisen ja patologisen v\u00e4lille, jolloin, riippuen vaikutuksen voimakkuudesta, vaikutetuksi tuleminen ei aina ole ehdollista.<\/p>\n\n\n\n

9<\/a> Waldenfels k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 englannin kielen sanaa incomparable<\/em>, joka juontaa suoraa latinan sanasta incomparabilis<\/em> eli jotain, \u201djota ei voi verrata\u201d (\u201dthat cannot be equaled\u201d, Online Etymology Dictionary 2015).<\/p>\n\n\n\n

10<\/a> Suomen Moni\u00e4\u00e4niset ry on \u00e4\u00e4ni\u00e4 kuulevien oma yhdistys, jonka tarkoituksena on edist\u00e4\u00e4 \u00e4\u00e4ni\u00e4 kuulevien ihmisten hyvinvointia heit\u00e4 tukemalla, yhdist\u00e4m\u00e4ll\u00e4 ja aktivoimalla. (Suomen Moni\u00e4\u00e4niset ry 15.10.2022.)<\/p>\n\n\n\n

11<\/a> Suomen Moni\u00e4\u00e4niset ry:n j\u00e4senten kanssa yhteisty\u00f6ss\u00e4 toteutetussa taiteellisessa prosessissa asetuimme kuulostelemaan esitysharjoitteiden ja \u00e4\u00e4niteknologian kautta omaa ja vierasta \u00e4\u00e4nt\u00e4 sek\u00e4 jakamaan kuulemisen kokemuksia. Ty\u00f6skentelyn \u00e4\u00e4net tulivat kuultaviin mm. osallistavassa esitystaideteoksessa Puhelinkoppi \u2013 yhteys kummaan<\/em> (2019; ks. Honkasalo ja P\u00e4ivinen 2020) sek\u00e4 videoteoksessa Kuulumaton<\/em> (2021).<\/p>\n\n\n\n

L\u00e4hteet<\/h2>\n\n\n\n

Tutkimuskirjallisuus<\/h3>\n\n\n\n

Dolar, Mladen. 2008. Nothing but a Voice<\/em>. Cambridge, Massachusetts: The MIT Press.<\/p>\n\n\n\n

Dolar, Mladen. 2004. \u00c4\u00e4ni-objekti<\/em>. Suom. Markku Lehtinen. Helsinki: Nuoren Voiman liitto ry.<\/p>\n\n\n\n

Honkasalo, Marja-Liisa & Teemu P\u00e4ivinen. 2020. \u201dEletyn ja esitetyn v\u00e4liss\u00e4.\u201d Teatteri ja tutkimus 8<\/em>: 204\u2013229. journal.fi\/teats\/article\/view\/122812<\/a>.<\/p>\n\n\n\n

Nancy, Jean-Luc. 2021. Singulaarinen pluraalinen oleminen.<\/em> Suom. Viljami Hukka ja Anna Nurminen. Helsinki: Tutkijaliitto.<\/p>\n\n\n\n

Santanen, Sami. 2017. Ajatuksen paikka<\/em>. Helsinki: Tutkijaliitto.<\/p>\n\n\n\n

Straus, Erwin. 1966. Phenomenological Psychology.<\/em> New York: Basic Books.<\/p>\n\n\n\n

Waldenfels, Bernhard. 2011. Phenomenology of the Alien. Basic Concepts.<\/em> Evanstone: Northwestern University Press.<\/p>\n\n\n\n

Waldenfels, Bernhard. 2007. The Question of the Other.<\/em> Hong Kong: The Chinese University Press.<\/p>\n\n\n\n

Julkaisemattomat l\u00e4hteet<\/h3>\n\n\n\n

Waldenfels, Bernhard. 2019. \u201dMemory and temporal deferment.\u201d Luentomoniste. The Future of Memory<\/em>, The Helsinki Trialogues, Tieteiden talo, Helsinki, 4.5.2019.<\/p>\n\n\n\n

Internetl\u00e4hteet<\/h3>\n\n\n\n

Aalto, Samuli. 2022. \u201dKanssataiteilijana kummaa tutkivassa projektissa.\u201d Kummastus<\/em>-blogi. Haettu 15.9.2022. kummastus.utu.fi\/kanssataiteilijana-kummaa-tutkivassa-projektissa<\/a>.<\/p>\n\n\n\n

Suomen Moni\u00e4\u00e4niset ry. Verkkosivusto. Haettu 15.10.2022. www.moniaaniset.fi\/yhdistys<\/a>.<\/p>\n\n\n\n

Online Etymology Dictionary.<\/em> Verkkosivusto. Haettu 20.1.2023. www.etymonline.com\/word\/incomparable<\/a>.<\/p>\n\n\n\n

Esitykset<\/h3>\n\n\n\n

Kuulumaton.<\/em> Videoteos. Esiintyj\u00e4t: Samuli Aalto, Gabriele Goria, Sami Juntunen, Petri Kotilainen, Jonna Lehto. Kuvaus ja editointi: Jenni Kokkom\u00e4ki. \u00c4\u00e4net: Miro Mantere. Ohjaus: Teemu P\u00e4ivinen. Esitetty 20.11\u201312.12.2021, Galleria 3H+K, Pori.<\/p>\n\n\n\n

Puhelinkoppi \u2013 yhteys kummaan.<\/em> Ty\u00f6ryhm\u00e4: Teemu P\u00e4ivinen, Marja-Liisa Honkasalo, Suomen Moni\u00e4\u00e4niset ry:n j\u00e4senet. Esitys 1.3.2019, The Pathic Body and the Uncanny in the Performing Arts and Research -seminaari, Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu, Helsinki.<\/p>\n\n\n\n

Unfamiliar Dialogues \u2013 Uneksunnan n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6.<\/em> Ty\u00f6ryhm\u00e4: Ursula Hallas, Miro Mantere ja Teemu P\u00e4ivinen. Esitys 6.3.2020, Teatteritalo Universum, Helsinki.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Abstract Finding one\u2019s own voice \u2013 as an alien The voice is hard to catch […]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"categories":[2],"tags":[],"class_list":["post-296","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-toc"],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/nivel.teak.fi\/nivel19\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/296","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/nivel.teak.fi\/nivel19\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/nivel.teak.fi\/nivel19\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/nivel.teak.fi\/nivel19\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/nivel.teak.fi\/nivel19\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=296"}],"version-history":[{"count":25,"href":"https:\/\/nivel.teak.fi\/nivel19\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/296\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":715,"href":"https:\/\/nivel.teak.fi\/nivel19\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/296\/revisions\/715"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/nivel.teak.fi\/nivel19\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=296"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/nivel.teak.fi\/nivel19\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=296"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/nivel.teak.fi\/nivel19\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=296"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}