{"id":298,"date":"2023-06-18T14:08:19","date_gmt":"2023-06-18T11:08:19","guid":{"rendered":"https:\/\/nivel.teak.fi\/nivel19\/?p=298"},"modified":"2023-10-03T13:17:34","modified_gmt":"2023-10-03T10:17:34","slug":"johdanto","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/nivel.teak.fi\/nivel19\/johdanto\/","title":{"rendered":"Johdanto \u2013 mahdottoman metodologioita"},"content":{"rendered":"\n

Teoksemme aiheena on mahdoton ja haluamme kysy\u00e4 miten sen tutkiminen voi olla mahdollista? Millaista tietoa sen kautta voi tavoittaa? Ent\u00e4 miten h\u00e4m\u00e4r\u00e4, vieras, heterogeeninen, kumma, voi olla tapa tiet\u00e4\u00e4? Kysymyksemme ovat ajankohtaisia ja t\u00e4rkeit\u00e4 ja liittyv\u00e4t k\u00e4sityksiimme tiet\u00e4misen rajoista.[1]<\/a> Ne johtavat tiet\u00e4misen uudelleen arvioimiseen sellaisten ruumiillisten prosessien avulla, joita ei voi tarkkaan m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 tai systematisoida. Kuitenkin ne muuttavat kokemustamme ja suhdettamme todellisuuteen sek\u00e4 toimintaamme merkityksellisell\u00e4 tavalla. Kysymykset kuvastavat my\u00f6s laajalti ilmaistua tyytym\u00e4tt\u00f6myytt\u00e4 kulttuuriseen dikotomiseen luokitteluun normaalin ja patologisen tai luonnon ja kulttuurin v\u00e4lill\u00e4 ja t\u00e4st\u00e4 juontuvaan ihmisten ja ryhmien hallintaan.<\/p>\n\n\n\n

Taiteen piiriss\u00e4 kummaa vastaa vakiintunut nimi, Unheimlich<\/em>, mutta l\u00e4nsimaisen, luonnontieteeseen pohjautuvan tieden\u00e4kemyksen piirist\u00e4 termi toistaiseksi puuttuu. T\u00e4ss\u00e4 teoksessa k\u00e4yt\u00e4mme k\u00e4sitett\u00e4 kumma<\/em> kuvaamaan outoa ja vierasta, arkiymm\u00e4rryksen ylitt\u00e4v\u00e4\u00e4, mahdotonta. Kumma, arkiymm\u00e4rryksen ylitt\u00e4v\u00e4 ja samalla ihmisten tuikitavalliseen el\u00e4m\u00e4npiiriin kuuluva ruumiillinen kokemus on antanut teoksen tekij\u00f6ille mahdollisuuden tutkia mahdotonta. Taide sek\u00e4 tieteen- ja taiteenv\u00e4linen tutkimus tarjoavat otollisen maaston kumman v\u00e4l\u00e4ytt\u00e4m\u00e4n tiedon tutkimiseen, koska taiteessa outoja ja vieraita asioita k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n osana taiteellista prosessia. Monet taiteilijat ovat olleet kiinnostuneet k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mist\u00e4 tai anomaalista kokemuksista luovuuden l\u00e4htein\u00e4 ja pyrkineet antamaan niille hahmon teoksissaan. Taiteen singulaarinen luonne, se ett\u00e4 se el\u00e4\u00e4 vieraudesta kyseenalaistaen tunnettuja kategorioita ja hierarkioita, mahdollistaa kumman kohtaamisen ja k\u00e4sittelyn. Tieteelliset menetelm\u00e4t eiv\u00e4t ole riitt\u00e4vi\u00e4 vaan tarvitaan my\u00f6s taiteen keinoja ja vuoropuhelua taiteen ja tieteen v\u00e4lill\u00e4. Vuoropuhelu on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 my\u00f6s sen vuoksi, ett\u00e4 sek\u00e4 taiteen ett\u00e4 tieteen itseymm\u00e4rrys kehittyisi. T\u00e4llaisen vuoropuhelun edist\u00e4minen on t\u00e4m\u00e4n julkaisun tavoitteena, samalla kun pyrimme tuottamaan niin kummasta kirpoavaa ja sit\u00e4 esitt\u00e4v\u00e4\u00e4 taidetta kuin kumman moninaista luonnetta selvitt\u00e4v\u00e4\u00e4 tutkimusta.[2]<\/a><\/p>\n\n\n\n

Teoksemme tekij\u00e4ryhm\u00e4 koostuu taiteilijoista ja tutkijoista, jotka ovat toimineet Ruumis ja toinen -hankkeessa, ja lis\u00e4ksi t\u00e4h\u00e4n julkaisuun on kutsuttu mukaan kaksi taiteilija-tutkijaa. Avausesseess\u00e4 Air Journey<\/em> Riikka-Theresa Innanen ja Leena Rouhiainen tutkivat ilmaa, moninkertaista paradoksia, \u201cmahdotonta itsest\u00e4\u00e4nselvyytt\u00e4\u201d, hengityksen ja ruumiin rajojen kautta. He kuvaavat taiteellisen tutkimuksen keinoin miten hengitys n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n\u00e4 ja v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n\u00e4 el\u00e4\u00e4 ilmasta ja pit\u00e4\u00e4 yll\u00e4 kuulumista ihmisyksil\u00f6iden ja planetaaristen suhteiden v\u00e4lill\u00e4. Esitystaiteilija Teemu P\u00e4ivinen tutkii esseess\u00e4\u00e4n oman ty\u00f6ns\u00e4 kautta \u00e4\u00e4nen ja kuulemisen sek\u00e4 vieraan ja oman v\u00e4list\u00e4 j\u00e4nnitteist\u00e4 liikett\u00e4, vieraan varaan rakentuvaa suhdetta itseen ja toiseen. P\u00e4ivisen kysymyksen ytimess\u00e4 on \u201ckaikkein omin\u201d, oman \u00e4\u00e4nen sis\u00e4lt\u00e4 l\u00f6ytyv\u00e4 vieraus, johon h\u00e4n perehtyy sek\u00e4 filosofian ett\u00e4 esitystaiteen keinoin. P\u00e4ivinen on luonut yhdess\u00e4 Ursula Hallaksen kanssa esitysteoksen Uneksunnan n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6t<\/em>, miss\u00e4 yksitt\u00e4isen puhujan \u00e4\u00e4ni saatettiin muiden osallistujien \u00e4\u00e4nten kanssa yhteen \u00e4\u00e4nimassaksi. Silloin vaimentuivat sek\u00e4 yksitt\u00e4iset sanat ett\u00e4 yksil\u00f6in\u00e4 puhuvat lausujat. \u00c4\u00e4nist\u00e4 syntyi yhteinen, liikkeess\u00e4 oleva kumma tila. Kokemuksen kummuus ja unenomaisuus on my\u00f6s Ursula Hallaksen metaforana h\u00e4nen psykoterapiaprosessia kuvaavassa esseess\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n

Antropologi ja l\u00e4\u00e4k\u00e4ri Marja-Liisa Honkasalo tutkii esseess\u00e4\u00e4n \u00e4\u00e4ntenkuulemista kumman viritt\u00e4m\u00e4n\u00e4 toisenlaisen tiet\u00e4misen tapana. H\u00e4n kysyy miten kumma kokemus voi kontribuoida neurotutkimuksen kysymyksiin ja h\u00e4n k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 esimerkkin\u00e4\u00e4n Tanya Luhrmannin tutkimustuloksia kulttuuristen merkitysten muovautumisesta kuuloaistimuksen sis\u00e4ll\u00f6iksi. Havaintopsykologian piiriss\u00e4 aistimus j\u00e4sennet\u00e4\u00e4n pitk\u00e4lti aististimuluksen ja sen her\u00e4tt\u00e4m\u00e4n vasteen kautta. Kuitenkin \u00e4\u00e4ntenkuulijoiden kokemukset haastavat t\u00e4t\u00e4 n\u00e4kemyst\u00e4 hahmottamaan aistimista pikemminkin tapahtumana ja omanlaisenaan kommunikaatiotapana, vaikutetuksi tulemisena ja vuorovaikutuksessa muiden kanssa oikeastaan niin ett\u00e4 \u201caistiva kokee itsens\u00e4 maailmassa, itsens\u00e4 ja maailman kanssa, keskin\u00e4isen kehkeytymisen ja yhteenkietoutumisen prosessissa\u201d.<\/p>\n\n\n\n

Ymp\u00e4rist\u00f6taiteilija Pia Lindman avaa n\u00e4k\u00f6kulmia tiet\u00e4miseen subsensoriaalista<\/em> eli aistinalista tutkimalla. H\u00e4n kuvaa kuvataiteen keinoin, miten monin eri tavoin ihminen on kietoutunut ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6ns\u00e4, ruumiiden v\u00e4liseen elollisen ja ihmisen ylitt\u00e4v\u00e4\u00e4n todellisuuteen. Lindman kysyy ty\u00f6ss\u00e4\u00e4n miten taide voi lujittaa kokemusta kuulumisesta ja toimia sellaisena hoivan ja huolenpidon tapana, joka ulottuu yksil\u00f6iden ohella my\u00f6s ei-inhimillisiin toimijoihin ja ymp\u00e4rist\u00f6ihin?<\/p>\n\n\n\n

Lindman soveltaa ty\u00f6ss\u00e4\u00e4n dekoloniaalisessa tutkimuksessa[3]<\/a> kehitettyj\u00e4 k\u00e4sitteit\u00e4, joiden avulla taiteen ja tieteen tiedontuottamisen tapoja ja niiden sis\u00e4lt\u00e4m\u00e4\u00e4 \u2013 usein lukkiutuneelta ja valkoiselta vaikuttavia \u2013 dikotomioita ja hierarkkisia rakennelmia voi purkaa.<\/p>\n\n\n\n

Donagh Coleman on dokumenttitaitelija ja antropologi, joka on tutkinut tiibetinbuddalaista kuolemanrituaalia Tukdamia.<\/em> Esseess\u00e4\u00e4n h\u00e4n tarkastelee l\u00e4nsimaisen neurotieteen rajantekoa el\u00e4m\u00e4n ja kuoleman v\u00e4lill\u00e4 ja samalla l\u00e4nsimaisen neurotutkimuksen ja tiedonmuodostuksen kulttuurisia rajoja. Tukdam<\/em> ilmi\u00f6n\u00e4 kyseenalaistaa el\u00e4m\u00e4n ja kuoleman v\u00e4list\u00e4 rajaa, jonka l\u00e4nsimainen tiede on m\u00e4\u00e4ritellyt ja uskonut dikotomiseksi. Colemanin ty\u00f6 tarjoaa totutun ja tieteeseen sek\u00e4 arkiymm\u00e4rrykseemmekin juurtuneen kahtiajaon tilalle h\u00e4kellytt\u00e4vi\u00e4 ja pitk\u00e4lti tuntemattomia teit\u00e4 kuljettavaksi matkalla kohti toisenlaisen tiet\u00e4misen tapoja.<\/p>\n\n\n\n

Mist\u00e4 puhutaan, kun puhutaan kummasta?<\/h2>\n\n\n\n

Tuhannet taiteilijat, tutkijat, kokijat, hoivaajat ja uskonnonfilosofit ovat pyrkineet m\u00e4\u00e4rittelem\u00e4\u00e4n mahdotonta \u2013 tai selitt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4, kuten sen voi hahmottaa tietoteoreettisena kysymyksen\u00e4. Heid\u00e4n luonnehdinnoistaan tunnistetaan taiteen ja tieteen keskusteluissa sellaisia k\u00e4sitteit\u00e4 kuin Unheimlich<\/em>, vieras tai outo, pyh\u00e4, h\u00e4m\u00e4r\u00e4, ylenpalttinen, tuhlaileva, arkiymm\u00e4rryksen ylitt\u00e4v\u00e4, kumma tai raja-objekti, vain muutamia mainitakseni. T\u00e4ss\u00e4 julkaisussa k\u00e4yt\u00e4mme kumman k\u00e4sitett\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Aistikokemuksena ja aistimellisen tiedontuottamisen n\u00e4k\u00f6kulmasta kumma voi koostua rykelm\u00e4st\u00e4, joka vuotaa sanallistamisen yli ja k\u00e4sitteiden v\u00e4leist\u00e4 ja niiden ymp\u00e4rilt\u00e4. Sen vuoksi representaatioiden tai uskomusten tutkiminen ei ole riitt\u00e4v\u00e4\u00e4. Kokemuksella on tapana v\u00e4litty\u00e4 eri aistien kautta samanaikaisesti ja se tuo aistimellista, esteettist\u00e4 tietoa. Kokemus voi olla \u00e4\u00e4nten kuulemista, n\u00e4kyj\u00e4, kaksoisolentojen tai vainajien kohtaamisia, outoja kosketuksia, l\u00e4sn\u00e4olon tunteita tai ennalta tiet\u00e4mist\u00e4. Kokemuksessa on jotain tuttua ja samalla suunnattomalta tuntuvaa vierautta, joka saattaa saada ruumiin sanattomaksi, j\u00e4yk\u00e4ksi tai puutuneeksi. Kumma muistuttaa pyh\u00e4n kokemusta radikaalissa \u201dt\u00e4ydellisess\u00e4 toiseudessaan\u201d[4]<\/a>, sellaisessa, johon mit\u00e4\u00e4n aikaisempaa ei voi verrata. Pyh\u00e4n kokemusta luonnehtii t\u00e4ydellisen toiseuden mahtavuus sek\u00e4 samanaikainen arkuus ja kauhun tunne sen edess\u00e4, mysterium tremendium et fascinans<\/em>. Samoin kuin kummalle, my\u00f6s pyh\u00e4n kokemukselle voi olla ominaista salaisuus[5]<\/a>, johon se k\u00e4tkeytyy ja jolla kokijat ehk\u00e4 pyrkiv\u00e4t suojaamaan kokemuksensa erityisyytt\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Arkiymm\u00e4rryksen ylitt\u00e4v\u00e4t ilmi\u00f6t ja kokemukset ovat olleet taiteellisten t\u00f6iden ikiaikaisena aiheena ja kiinnostuksen kohteina. Menneen ja nykyisyyden, ajan ja paikan yht\u00e4aikaisuus, el\u00e4m\u00e4n ja kuoleman v\u00e4lisen rajan kyseenalaistuminen, kaksoisolennot, yksisarviset ja merenneidot esiintyv\u00e4t taiteen piiriss\u00e4 toistuvina hahmoina. Monimerkityksellisyys, h\u00e4m\u00e4ryys tai ambiguiteetti, hurmos, paniikki tai haltioituminen kuuluvat taiteellisen ilmaisun konventioihin samoin kuin teemoina vieraus ja ulkopuolisuus, kodittomuus, harhailu tai eksyminen. Taiteelliselle ty\u00f6lle on ominaista se, ett\u00e4 kumma ei ole ainoastaan aihe tai kokemus, vaan tapa toimia ja tutkia todellisuutta ja maailman mahdollisuuksia[6]<\/a>.<\/p>\n\n\n\n

Kirjailijoilla on tapana luoda romaanihenkil\u00f6it\u00e4 kuvittelemalla heid\u00e4t, ja esitystaiteen hahmot puhkeavat olemaan kenenk\u00e4\u00e4n kysym\u00e4tt\u00e4 tai kyseenalaistamatta niiden ontologista totuutta. Kumma pakenee sanallista ja kuvallista ilmaisua; performatiivisten keinojen v\u00e4lityksell\u00e4 saattaa olla mahdollista tavoittaa jotain enemm\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n

Taiteen ja tieteen el\u00e4v\u00e4 kudos<\/h2>\n\n\n\n

Taiteella, taiteellisella tutkimuksella ja estetiikalla on t\u00e4rke\u00e4 merkitys[7]<\/a> Unheimlich<\/em>\u2019in hahmottamisessa. T\u00e4m\u00e4n teoksen tekij\u00e4t ovat ruumiidenv\u00e4lisyyden, rajan, toiseuden ja outouden kysymysten parissa ty\u00f6skentelevi\u00e4 taiteilijoita ja tutkijoita. Luvuissa etsit\u00e4\u00e4n teit\u00e4 selitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4\u00e4n toiminnan ja ruumiidenv\u00e4lisyyden katvealueilta, liikkeest\u00e4 taiteessa ja tieteess\u00e4 sek\u00e4 niiden v\u00e4lill\u00e4. Katve hahmottuu joissakin luvuissa osin sanallistettavana, osin k\u00e4sitteist\u00f6jen varassa ja joissain luvuissa my\u00f6s kuvina. Teoksessa selitt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 l\u00e4hestyt\u00e4\u00e4n usein monikossa: kudelmina, liikkeess\u00e4 muuttuvina kontingentteina h\u00e4iv\u00e4hdyksin\u00e4 tai ilmana ja hengityksen\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Teoksessa kummaa l\u00e4hestyt\u00e4\u00e4n metodologisesti elettyn\u00e4 kokemuksena<\/strong>.[8]<\/a> Tarkoitamme eletyll\u00e4 taiteellisten ja etnografisten t\u00f6iden el\u00e4v\u00e4\u00e4 kudosta; jollekin tekij\u00e4lle sit\u00e4 kuvaa aistiva ruumis ja toiselle ruumiiden v\u00e4liset suhteet puheensorinan maailmassa tai ihmisten ja ymp\u00e4rist\u00f6n kesken. Suhteet muodostavat kent\u00e4n,[9]<\/a> jonka v\u00e4lityksell\u00e4 tieteen ja taiteen k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4t abstraktit k\u00e4sitteet saavat merkityksens\u00e4. Yhteisty\u00f6mme kuluessa keskeisille k\u00e4sitteille, kuten v\u00e4lisyydelle, syntyi useita sis\u00e4kk\u00e4isi\u00e4 liikkeess\u00e4 olevia merkityksi\u00e4. Teemu P\u00e4iviselle suhteisuus on merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4 toisenvaraisuuden ja radikaalin vierauden tavoittamiseksi. Pia Lindmanin puolestaan ulottaa ty\u00f6ss\u00e4\u00e4n v\u00e4lisyyden n\u00e4iden ja toisten maailmojen kudoksiin ja aistinaliseen, kuten h\u00e4n ilmaisee: maailmoiden v\u00e4liin ja niiden alle.<\/p>\n\n\n\n

Eletty teoria <\/strong>tarkoittaa taiteilijan ty\u00f6ss\u00e4 sit\u00e4, ett\u00e4 taiteelle merkityksellist\u00e4 teoriaa ei irroteta taiteen tekemisen k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ist\u00e4. Yksi tapa rakentaa l\u00e4hell\u00e4 taiteellista ty\u00f6t\u00e4 olevaa eletty\u00e4 teoriaa toimii bricolage<\/em>n tavoin, kokeilemalla ja sovittelemalla taiteellisen ja tutkimusprosessin aineksia toisiinsa. Bricolage<\/em> tarkoittaa Jyrki Siukosen[10]<\/a> mukaan kahta seikkaa, sek\u00e4 erityist\u00e4 tapaa m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 ajattelun ja tekemisen v\u00e4list\u00e4 suhdetta siten ett\u00e4 tiedollinen ja ilmaisullinen ovat toisistaan erottamattomia. Tieto ei ole asioita ennen tai niist\u00e4 erill\u00e4\u00e4n, vaan se on yht\u00e4aikaista tietoa asioiden kanssa. Bricolagella <\/em>tarkoitetaan my\u00f6s spesifisti sellaista ty\u00f6t\u00e4, jonka ehtona ovat kulloinkin k\u00e4sill\u00e4 olevat resurssit, ty\u00f6kalut ja voimavarojen riitt\u00e4vyys. Sosiaalisten k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6jen n\u00e4k\u00f6kulmasta ne kaikki ovat toimijoita, jotka ovat muodoltaan, painoltaan, liikkeelt\u00e4\u00e4n sek\u00e4 rytmilt\u00e4\u00e4n ja ymp\u00e4rist\u00f6lt\u00e4\u00e4n omalakisia ja osallistuvat tiedon tuottamisen prosessiin.<\/p>\n\n\n\n

Kolmas t\u00e4rke\u00e4 l\u00e4ht\u00f6kohta on eletty k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6<\/strong>, joka viittaa maailman ajattelemiseen paikallisissa tilanteissa, niiden koskettamina. Etsiess\u00e4ni tieteen ja taiteellisen toiminnan \u201dv\u00e4lisyytt\u00e4\u201d sovellan t\u00e4ss\u00e4 johdannossa filosofi ja kulttuurintutkija Bruno Latourin ajatusta tieteest\u00e4 sosiaalisena k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6n\u00e4[11]<\/a>. Sen mukaisesti tiedett\u00e4 \u2013 ja taidetta \u2013 muokkaavat ihmisten ja teknologisten toimijoiden ohella tutkimusk\u00e4yt\u00e4nn\u00f6t ja niit\u00e4 ohjaavat k\u00e4sitteet, menetelm\u00e4t, laitteet, yhteis\u00f6iss\u00e4 vakiintuneet normit sek\u00e4 instituutiot, kumman kohdalla voimakkaasti my\u00f6s yhteiskunnalliset toimet esimerkiksi terveydenhuollon ja sosiaalitoimen piiriss\u00e4. Sosiaalinen k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6 sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 t\u00e4rkeit\u00e4 oletuksia tilanteista ja konteksteista, joista k\u00e4sin abstraktit k\u00e4sitteet saavat merkityksens\u00e4[12]<\/a> sen sijaan, ett\u00e4 merkitykset syntyisiv\u00e4t rationaalisuudesta tai universaalista maailmasta, kuten luonnontieteeseen perustuvassa tieteess\u00e4 oletetaan ja usein v\u00e4itet\u00e4\u00e4n. Eletty k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6 k\u00e4sitteen\u00e4 ammentaa sis\u00e4lt\u00f6\u00e4 filosofi Isabelle Stengersilt\u00e4[13]<\/a>, joka korostaa k\u00e4sitteiden paikantunutta ja eletty\u00e4 luonnetta ja niiden yhteytt\u00e4 kokemisen, tuntemisen ja l\u00e4sn\u00e4 olemisen tapoihin. Kun taidetta ja tiedett\u00e4 ajatellaan sosiaalisina k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6in\u00e4, niiden v\u00e4lille on mahdollista l\u00f6yt\u00e4\u00e4 tiedon muodostuksen kannalta t\u00e4rkeit\u00e4 yhteyksi\u00e4 siit\u00e4 huolimatta, ett\u00e4 kokemuksellisina, k\u00e4sitteiden koskettamina kysymisen tapoina taide ja tiede eroavat toisistaan.<\/p>\n\n\n\n

Kirjoitan johdantoa kulttuurintutkijan kokemuksen ja asiantuntemuksen n\u00e4k\u00f6kulmasta. K\u00e4sittelen ensin taide- ja tutkimushankettamme viritt\u00e4nytt\u00e4 yhteiskunnallista keskustelua ja valotan kummasta k\u00e4yty\u00e4 k\u00e4sitteellist\u00e4 vuoropuhelua. Sen j\u00e4lkeen j\u00e4senn\u00e4n sosiaalisten k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6jen n\u00e4k\u00f6kulmasta taiteen- ja tieteenv\u00e4lisyyden ongelmaa. Seuraan taide- ja tutkimushankkeemme logiikkaa ja rakennan johdantoa etsim\u00e4ll\u00e4 vastausta kysymykseen kummasta toisenlaisena tapana tiet\u00e4\u00e4. Sit\u00e4 kautta syntyy mahdollisuus etsi\u00e4 vastausta kysymykseen miten taide voi toimia kumman tutkimuksen paradigmana?<\/p>\n\n\n\n

Kumma \u2013 ilmi\u00f6, kokemus ja k\u00e4site<\/h2>\n\n\n\n

T\u00e4m\u00e4 julkaisu on juurtunut kahtaalle: sek\u00e4 laajan tieteellisen tutkimuksen ett\u00e4 taide- ja tutkimushankkeen kokemuksiin. Ensin toteutettiin monen tieteenalan yhteisty\u00f6n\u00e4 Mieli ja toinen -tutkimushanke[14]<\/a>, jonka tavoitteena oli tutkia kulttuurisia k\u00e4sityksi\u00e4 ihmismielest\u00e4 sen kummaksi nimettyjen reunailmi\u00f6iden n\u00e4k\u00f6kulmasta. Taideyliopistolla toteutettu Ruumis ja toinen -hanke jatkoi Mieli ja toinen -hankkeen kysymyksenasetteluja taiteen sek\u00e4 taiteen ja tieteen v\u00e4lisen tutkimuksen keinoin. Hankkeen tavoitteena on ollut avata kummanetiikkaa ja estetiikkaa ammentamalla aineksia keskusteluista, jotka perustuvat lacanilaiseen ja fenomenologiseen ajatteluun,[15]<\/a> kuten Teemu P\u00e4ivinen tekee esseess\u00e4\u00e4n. T\u00e4m\u00e4n ohella Marja-Liisa Honkasalo on kirjoituksessaan \u1e31utsunut mielen tutkimusta \u00e4\u00e4nimaisemaan, miss\u00e4 kummaa aistikokemusta, \u00e4\u00e4nten kuulemista, puhutellaan puheyhteis\u00f6n \u201ctihe\u00e4ss\u00e4 kudoksessa\u201d, \u201ckaduilla, ihmisjoukoissa ja v\u00e4kijoukon puheensorinassa\u201d. Toimimalla n\u00e4in h\u00e4n on pyrkinyt asettamaan abstraktin Vieraan yhteiskunnallisten k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6jen kontekstiin.[16]<\/a><\/p>\n\n\n\n

Selitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mien, kummien kokemusten voidaan v\u00e4est\u00f6j\u00e4 kuvaavan tutkimustiedon perusteella arvioida olevan tuttuja yli puolelle suomalaisista.[17]<\/a> Taiteessa kummaa voi pit\u00e4\u00e4 tiedonmuodostuksen aistimellisena ja esteettisen\u00e4 ydinalueena, toisin kuin modernin l\u00e4nsimaisen tieteen piiriss\u00e4, miss\u00e4 se m\u00e4\u00e4rittyy edelleen hankalaksi v\u00e4lij\u00e4seneksi dikotomisten olettamusten v\u00e4liin, normaalin ja patologisen kesken. Kumma on taiteellisen ty\u00f6skentelyn olennainen ulottuvuus eik\u00e4 kuulu normatiiviseen totuuden arvioinnin piiriin siten kuin tieteen piiriss\u00e4. Vaikka kulttuurintutkimuksessa kumma k\u00e4sitet\u00e4\u00e4n vain harvoin normatiivisesti, sit\u00e4 teoretisoidaan edelleen useimmiten \u201dyliluonnollisena\u201d tai uskomuksena. Taiteen soveltamassa esteettisess\u00e4 tulkintakehyksess\u00e4 puolestaan kumma saa j\u00e4\u00e4d\u00e4 selitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4ksi, jotain miss\u00e4 aikaisemmin ilmentym\u00e4t\u00f6n ilmenee. Se voi olla my\u00f6s arvoitus, joka saa tapahtumisen ja maailmaan osallistumisen n\u00e4ytt\u00e4ytym\u00e4\u00e4n uudessa valossa. Kummalla on my\u00f6s lupa olla salaisuus ja siten vapaus selitetyksi tulemisen pakosta.[18]<\/a> Kummaa, kuten taidekokemustakin, luonnehtii tuntemattoman, aikaisemmin ilmentym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n kohtaaminen ja sille avautuminen,[19]<\/a> jokin sellainen, mik\u00e4 mahdollisesti on ollut olemassa aikaisemmin. Heideggeria seuraten voisi ajatella, ett\u00e4 esteettiseen kokemukseen liittyy aikaisemmin ilmentym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n kontemplaatiota, kokemuksellista silleen j\u00e4tt\u00e4mist\u00e4 vailla pyrkimyst\u00e4 m\u00e4\u00e4rittelyyn.<\/p>\n\n\n\n

Kulttuurin- ja uskonnontutkimuksen piiriss\u00e4 uskonnollista, mystist\u00e4 tai pyh\u00e4n kokemusta sek\u00e4 esteettist\u00e4 kokemusta kuvataan varsin samankaltaisin termein kuin kummaa, Unheimlich<\/em>ia psykoanalyysin piiriss\u00e4. J\u00e4lkimm\u00e4ist\u00e4 lukiessa tulee mieleen kysymys onko Freud ty\u00f6st\u00e4nyt ja siirt\u00e4nyt pyh\u00e4n k\u00e4sitteist\u00f6n mielen sis\u00e4lle, psykodynaamiseen teoriaansa? Kumma \u2013 tai pyh\u00e4 \u2013 voi olla kokemuksia \u201dkynnyksell\u00e4\u201d, kuten Mihail Bahtin[20]<\/a> kirjoittaa tai muistuttavat kokemuksia, jotka fenomenologi Karl Jaspers[21]<\/a> m\u00e4\u00e4rittelee rajatilanteiksi: sellaisiksi, joille ihminen ei mahda mit\u00e4\u00e4n ja joita ei voi muuttaa. Jaspersin mukaan n\u00e4m\u00e4 tilanteet ovat ihmettelyn ja ep\u00e4ilyn j\u00e4lkeen filosofian syvimpi\u00e4 l\u00e4hteit\u00e4. Pragmatistifilosofi William James[22]<\/a> kuvaa mystist\u00e4 kokemusta sanoin kuvaamattomana, ohimenev\u00e4n\u00e4 ja passiivisena antautumisena kokemukselle, josta on kokijalle usein merkitt\u00e4vi\u00e4 seurauksia.<\/p>\n\n\n\n

Yhteist\u00e4 uskonnolliselle ja esteettiselle kokemukselle on my\u00f6s se, ett\u00e4 niiden kokijoita ei pyrit\u00e4 stigmatisoimaan vaan kokemuksellisuutta tulkitaan useimmiten rikkautena ja v\u00e4lineen\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 maailmaa. Ei ole tapana kysy\u00e4, onko taideteos totta. N\u00e4it\u00e4 kahta erottaa kielen ja rituaalin merkitys, joka on uskonnollisessa kokemuksessa usein voimakas ja ohjaava. Kuitenkin taide ja uskonto ovat vahvoja tulkintakehyksi\u00e4, joiden puitteissa on mahdollista kokea ja tulkita kummaa tulematta kummeksutuksi.<\/p>\n\n\n\n

Freud (1919\/2016) k\u00e4ytti yhdess\u00e4 ainoassa mutta sit\u00e4kin kuuluisammaksi tulleessa esseess\u00e4\u00e4n k\u00e4sitett\u00e4 Unheimlich<\/em>. Freud tarkoitti sill\u00e4 toisensa poissulkevia elementtej\u00e4 sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4\u00e4 kokemusta, jossa tavallinen ja kotoinen muuttuu \u00e4kki\u00e4 pelottavaksi ja kammottavaksi. Saksankielisell\u00e4 sanalla on kaksoismerkitys: se tarkoittaa sek\u00e4 kotoista ja tavallista, joka on muuttunut kummalliseksi, ett\u00e4 salaisuutta, joka paljastuu. Kokemukselle on Freudin mukaan ominaista voimakkaat tunnereaktiot, kuten pel\u00e4styminen tai suoranainen kauhu. Kumma saattaa puhjeta odottamatta, pyyt\u00e4m\u00e4tt\u00e4, usein keskelle tavallista arkea. Juuri se voimistaa kokemuksen eriskummallisuutta. Kummassa saattaa v\u00e4l\u00e4ht\u00e4\u00e4 esille ja paljastua jotain merkillist\u00e4, Freudin tulkinnan mukaan piilotajuntaan torjuttua mielensis\u00e4lt\u00f6\u00e4, mik\u00e4 saa ilmentyess\u00e4\u00e4n ihmiset pois tolaltaan. Freudin mukaan \u201cyliluonnolliset\u201d kokemukset \u2013 kuten magia, telepatia ja kuolleiden kohtaaminen \u2013 ovat aikansa el\u00e4neit\u00e4 ilmi\u00f6it\u00e4, \u201demmek\u00e4 en\u00e4\u00e4 usko niihin vaan olemme ylitt\u00e4neet sellaiset ajattelun tavat\u201d (mt. 154). Ne ovat kuitenkin painuneet mielen piilotajuisiin kerroksiin, mist\u00e4 Unheimlich<\/em> ajoittain puhkeaa esille. Freud sek\u00e4 aloittaa ett\u00e4 p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 esseens\u00e4 kirjoittamalla estetiikasta, koska h\u00e4n katsoo, ett\u00e4 psykoanalyytikolla on vain v\u00e4h\u00e4n tekemist\u00e4 sellaisten emotionaalisten impulssien kanssa, jotka muodostavat estetiikan tutkimuskohteen ja taiteen metodin, joksi h\u00e4n Unheimlich<\/em>in m\u00e4\u00e4ritteli. H\u00e4nen mukaansa joskus n\u00e4in kuitenkin k\u00e4y, mutta silloin on kyseess\u00e4 tavallisesti tieteen sivuuttama marginaalinen alue: \u201dKummaa (Unheimlich<\/em>) ei ole reaalitodellisuudessa olemassa ihmiselle, joka on hyl\u00e4nnyt n\u00e4m\u00e4 h\u00e4nen animistisiksi ja maagisiksi nime\u00e4m\u00e4ns\u00e4 ajattelutavat\u201d(mt.).<\/p>\n\n\n\n

Tulkitessaan Unheimlich<\/em>ia Freud liitti yhteen unen, leikin, taiteen ja esteettisen kokemuksen psyykkiset sis\u00e4ll\u00f6t. H\u00e4n ei kuitenkaan j\u00e4\u00e4nyt teoretisoimaan kummien ilmi\u00f6iden \u00e4\u00e4relle miettiess\u00e4\u00e4n uutta ja modernia mielen psykologista teoriaa. Salaisuus saa Unheimlich<\/em>-k\u00e4sitteen yhteydess\u00e4 ajattelemaan Freudin k\u00e4sitteen yhteyksi\u00e4 pyh\u00e4\u00e4n. Vaikka pyh\u00e4n kokemusta kuvataan uskonnontutkimuksessa ja uskontoantropologiassa samoilla termeill\u00e4 kuin Unheimlich<\/em>ia \u2013 kammottavana, pelottavana, pys\u00e4ytt\u00e4v\u00e4n\u00e4 ja samanaikaisesti kiehtovana \u2013 Freud ei viittaa t\u00e4ss\u00e4 eik\u00e4 juuri muissakaan kirjoituksissaan pyh\u00e4\u00e4n. Vastaavasti kuin kumman kohdalla h\u00e4n sijoitti my\u00f6s uskonnollisia kokemuksia mielen patologisten h\u00e4iri\u00f6iden piiriin ja tulkitsi kokemukset ehk\u00e4 tukahdutettujen piilotajuisten impulssien seurauksiksi. Siten onkin houkuttelevaa tehd\u00e4 p\u00e4\u00e4telmi\u00e4 Freudista modernina \u2013 ja siis my\u00f6s sekulaarina \u2013 tiedemiehen\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Freud kuitenkin pohti Unheimlich<\/em>-kokemuksia useissa yhteyksiss\u00e4 siit\u00e4 huolimatta, ettei h\u00e4n ollut kiinnostunut sen k\u00e4sitteellist\u00e4misest\u00e4. Kirjoittaessaan psykoanalyyttisess\u00e4 teoriassa keskeisest\u00e4 transferenssin k\u00e4sitteest\u00e4 Freud (1920) kuvaa ilmi\u00f6t\u00e4 intuition termein viittaamatta kuitenkaan intuition tai telepatian k\u00e4sitteisiin. Toinen mielen toimintaa, muistia ja aikaa kuvaava k\u00e4site on Nachtr\u00e4glichkeit<\/em> (engl. deferred action<\/em>)[23]<\/a>, jossa mieli ik\u00e4\u00e4n kuin tuo viiveell\u00e4 esille aikaisempia muistij\u00e4lki\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Useissa Unheimlich<\/em>ia kuvaavissa tutkimuksissa kokemus kuvataan \u00e4killisen\u00e4 ja v\u00e4l\u00e4hdyksenomaisena tapahtumana, flip<\/em>[24]<\/a>, joka ei j\u00e4t\u00e4 mit\u00e4\u00e4n entiselleen. Kuitenkin Mieli ja toinen -hankkeelle kirjoittaneiden henkil\u00f6iden kokemukset esimerkiksi \u00e4\u00e4nten kuulemisesta[25]<\/a> antavat viitteit\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 Unheimlich<\/em> voisi olla ymm\u00e4rrett\u00e4viss\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6n\u00e4, elettyn\u00e4 toimintana tai kehkeytym\u00e4ss\u00e4 olevana tapahtumana, jonka j\u00e4sent\u00e4minen edellytt\u00e4\u00e4 ajallisuutta pitk\u00e4kestoisuuden merkityksess\u00e4. Kumma voi kokemuksena olla pikemminkin liikkeess\u00e4 ja j\u00e4nnitteinen toisensa poissulkevien ja toisiaan edellytt\u00e4vien k\u00e4tkemisen ja ilmi tulemisen v\u00e4lill\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Kirjeit\u00e4 kummasta<\/h2>\n\n\n\n

Toisin kuin taiteen piiriss\u00e4, kumma on tieteellis-tekniseen maailmankuvaan nojaavissa moderneissa yhteiskunnissa usein vaiettu ja edelleen suorastaan tabuluontoinen keskustelunaihe. Kuultuaan ihmismielen rajoja tutkineesta Mieli ja toinen -hankkeesta ihmiset eri puolilta Suomea ottivat oma-aloitteisesti yhteytt\u00e4 tutkijoihin kertoakseen kokemuksistaan. He kirjoittivat esimerkiksi \u00e4\u00e4nten kuulemisesta, telepatiasta ja vainajien kohtaamisesta, joista he olivat saattaneet siihen asti vaieta pel\u00e4ten v\u00e4\u00e4rinymm\u00e4rretyksi tulemista tai hulluksi leimautumista. Kirjeiss\u00e4 rakennettiin kokemuksille erilaisia selitysteorioita, pyrittiin vakuuttamaan lukijaa kokemusten todellisuudesta ja k\u00e4siteltiin ymp\u00e4rist\u00f6n suhtautumista kokijaan[26]<\/a>.<\/p>\n\n\n\n

Jotkut kirjoittajista kuvasivat taiteellista toimintaansa mahdollisuutena ilmaista kokemusta. Kirjeit\u00e4 yhdisti pyrkimys l\u00f6yt\u00e4\u00e4 kummille kokemuksille tieteellist\u00e4 tunnustusta, joka yhteiskunnasta puuttuu.[27]<\/a> Useat Mieli ja toinen -hankkeeseen l\u00e4hetetyist\u00e4 kirjoituksista noudattivat muodoltaan testimonioita, todistuskertomuksia[28]<\/a>. Kirjeet tekiv\u00e4t n\u00e4kyv\u00e4ksi sit\u00e4, miten erilaiset luonnontieteellisten ja l\u00e4\u00e4ketieteellisten selitysmallien ulkopuolelle j\u00e4\u00e4v\u00e4t kokemukset todellistuvat eletyss\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 sek\u00e4 millaisin tavoin ihmiset pyrkiv\u00e4t oikeuttamaan kummat kokemukset tieteellisin\u00e4 tosiasioina[29]<\/a>.<\/p>\n\n\n\n

Vieras, raja ja v\u00e4lisyys \u2013 vai kehkeytyminen yhdess\u00e4?<\/h2>\n\n\n\n

Eletyn ruumiillisuuden kannalta kumma tuo mukanaan tavan tiet\u00e4\u00e4, joka perustuu rajank\u00e4yntiin ja toiseuteen. Ruumis ja toinen -hankkeen tutkimusasetelmaan on sis\u00e4ltynyt n\u00e4kemys ruumiillisuudesta, joka ei palaudu objektiivisesti j\u00e4sennett\u00e4v\u00e4ksi fyysiseksi olioksi. Ruumiinfenomenologisesti ymm\u00e4rretty ruumis on kaksinainen: eletty ruumis ja fyysinen ruumis. Olemme ajatelleet ruumiillisuutta omakohtaisesta, eletyst\u00e4 ruumista l\u00e4htien. My\u00f6s psykoanalyyttiselta kannalta ruumis j\u00e4sentyy kaksinaiseksi, biologiseksi tarveruumiiksi ja siit\u00e4 eriytyneeksi halun ja nautinnon ruumiiksi. N\u00e4m\u00e4 kaksinaisuudet kertovat ruumiin j\u00e4nnitteisest\u00e4 toiseudesta l\u00e4nsimaisen kulttuurin puitteissa. Olemme kysyneet, meneek\u00f6 aistisuuden normaali rooli ja j\u00e4rjestys toisen kohtaamisesta sijoiltaan, kun kumma kokemus purkaa oletetun ruumiillisuuden rajoja.<\/p>\n\n\n\n

Ruumis ja toinen -hankkeen kysymys kumman mahdollistamasta toisenlaisesta tavasta tiet\u00e4\u00e4 rakentui kolmen teeman kautta. Ne olivat raja<\/em>, ruumiidenv\u00e4lisyys<\/em> sek\u00e4 ilma ja tila<\/em>. K\u00e4sittelen n\u00e4it\u00e4 kysymyksi\u00e4 seuraavaksi, koska sek\u00e4 taiteellinen ett\u00e4 tieteellinen kokemus hankkeessa on saanut pohtimaan, mit\u00e4 \u201dv\u00e4lisyys\u201d sek\u00e4 taiteen- ja tieteenv\u00e4liset \u201drajapinnat\u201d voisivat merkit\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Taiteen- ja tieteenv\u00e4lisyydest\u00e4 on tullut yleinen k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6 tieteen puolella muun muassa taidekasvatuksen, interventiotutkimuksen sek\u00e4 laadullisten l\u00e4hestymistapojen yhteydess\u00e4 samoin kuin taidetta soveltavien julkisten toimien sek\u00e4 taiteen ja tieteen hallinnossa[30]<\/a>. Viel\u00e4 kymmenisen vuotta sitten tiedehallinnossa taiteen- ja tieteenv\u00e4lisyyteen sis\u00e4ltyv\u00e4t tutkimusn\u00e4k\u00f6kulmat edellyttiv\u00e4t perusteluja, mutta nykyisin taiteen- ja tieteenv\u00e4lisyydest\u00e4 on tullut pitk\u00e4lti k\u00e4yp\u00e4, l\u00e4hes tekninen termi. Taiteen- ja tieteenv\u00e4lisyyden oletetaan tuovan tutkimushankkeille innovatiivisuutta ja sen avulla voidaan my\u00f6s perustella taiteen yhteiskunnallista merkitt\u00e4vyytt\u00e4[31]<\/a>, eik\u00e4 se en\u00e4\u00e4 edellyt\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 m\u00e4\u00e4rittelemist\u00e4 sen enemp\u00e4\u00e4 tutkimussuunnitelmissa kuin tiedehallinnon asiakirjoissa. T\u00e4m\u00e4n ohella my\u00f6s \u201dtaideperustainen\u201d ja \u201dtaidel\u00e4ht\u00f6inen\u201d tutkimus on vakiinnuttanut asemaansa tieteen ja taiteen alueilla.<\/p>\n\n\n\n

Ruumis ja toinen -hankkeen ty\u00f6ss\u00e4 kertynyt kokemus on kuitenkin ravistellut ajattelua taiteen- ja tieteenv\u00e4lisyydest\u00e4. Miten j\u00e4sent\u00e4\u00e4 pintaa tai rajaa, jonka avulla luonnehditaan taiteen- ja tieteenv\u00e4lisyytt\u00e4? Sek\u00e4 \u201dpinta\u201d ett\u00e4 \u201draja\u201d ovat abstrakteja k\u00e4sitteit\u00e4, ja ne molemmat pohjautuvat eroon ja viittaavat implisiittisesti dikotomiaan, jonka oletetaan vallitsevan kahden kysymisen ja kuvaamisen tavan v\u00e4lill\u00e4. Taiteen piiriss\u00e4 rajojen ohella kiinnostaviksi kysymyksiksi ovat osoittautuneet kuitenkin my\u00f6s jatkuvuudet, erityisesti tilallisuus, limitt\u00e4isyys ja punoutuvuus, joiden avulla suhteita taiteen ja tieteen v\u00e4lill\u00e4 voi kuvata. Nek\u00e4\u00e4n eiv\u00e4t v\u00e4lt\u00e4 abstraktista luonteesta koituvaa pulmaa. Pinta, raja ja v\u00e4lisyys n\u00e4ytt\u00e4ytyv\u00e4t eletyn k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n n\u00e4k\u00f6kulmasta toisin kun ne ovat vastavuoroisessa liikkeess\u00e4 \u00e4\u00e4ntelevien ja kuuntelevien puhujayksil\u00f6iden ja liikkeess\u00e4 olevaksi puhemassaksi muuntuneen yhteis\u00f6n kesken, kuten Teemu P\u00e4ivinen ja Ursula Hallas esitt\u00e4v\u00e4t Uneksunnan n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6t<\/em> -ty\u00f6ss\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n

Stengersin ajatus taiteellisen ja tieteellisen toiminnan v\u00e4lisist\u00e4 suhteista on kiinnostava kun pyrit\u00e4\u00e4n etsim\u00e4\u00e4n kumman mahdollistamaa toisenlaisen tiet\u00e4misen tapaa. H\u00e4n esitt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 taiteellinen ja tieteellinen toiminta tulevat toistensa koskettamiksi siten ett\u00e4 ne pysyv\u00e4t erillisin\u00e4 mutta ik\u00e4\u00e4n kuin s\u00e4ilytt\u00e4v\u00e4t viitteen toisesta[32]<\/a>. T\u00e4ll\u00f6in ne asettuvat tarkasteltaviksi yhdess\u00e4-kehkeytymisen<\/em>[33]<\/a> n\u00e4k\u00f6kulmasta.Stengers tarkoittaa t\u00e4ll\u00e4 k\u00e4sitteeell\u00e4 syntymist\u00e4 ja muotoutumista yhdess\u00e4 toisen kanssa sen sijaan, ett\u00e4 jotain tapahtuisi yksin omalakisuutensa seurauksena. On my\u00f6s mahdollista saattaa toistensa yhteyteen tai \u201dsijoittaa uudelleen\u201d k\u00e4sitteit\u00e4, kuten Stengers ehdottaa. H\u00e4n tarkoittaa eletyn kontekstin etsimist\u00e4 kokemuksille ja ilmi\u00f6ille uusissa mahdollisissa yhteyksiss\u00e4, joissa ne voivat synty\u00e4 yhdess\u00e4 jonkin ehk\u00e4 aikaisemmin l\u00f6yt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n kanssa.<\/p>\n\n\n\n

Kiinnostava esimerkki k\u00e4sitteiden uudelleen sijoittamisesta avautuu Pia Lindmanin aistinalisuutta<\/em> tutkivassa ty\u00f6ss\u00e4, jossa parantaminen ja hoiva ovat l\u00e4sn\u00e4. Parantamisen, l\u00e4\u00e4ketieteen \u2013 mutta my\u00f6s muiden tieteellisten ja taiteellisten menetelmien \u2013 yhteisi\u00e4 historiallisia ja metodisia juuria on l\u00f6ydett\u00e4viss\u00e4 kansanparannuksen ja mytologian kirjallisuudesta sek\u00e4 sielua ja ruumista[34]<\/a> koskevasta historiallisesta tutkimuksesta. Suhteisuuden ja huolenpidon merkitys on n\u00e4iss\u00e4 olennainen osa parantamista ja toipumista. Sairauksien etsinn\u00e4ss\u00e4 ja nime\u00e4misess\u00e4 kumma on ollut mit\u00e4 merkitt\u00e4vimm\u00e4ss\u00e4 roolissa samoin kuin parantajan kyvykkyys intuition kokemiseen. N\u00e4it\u00e4 Pia Lindman kuvaa lukuisissa t\u00f6iss\u00e4\u00e4n, samoin kuin parantajan kyky\u00e4 siirt\u00e4\u00e4 oireen tai k\u00e4rsimyksen kokemusta ja sijoittaa se potilaalta tutkittavaksi itselle, omaan parantajan ruumiiseen.<\/p>\n\n\n\n

Toinen kiinnostava esimerkki uudelleen sijoittamisesta koskee aistimellisuutta, havaintoa ja mielenliikkeit\u00e4, joista kumma kumpuaa kokemuksena. Nykyisess\u00e4 mielen tutkimuksessa vailla osoitettavaa \u00e4\u00e4nil\u00e4hdett\u00e4 tapahtuva \u00e4\u00e4nten kuuleminen, josta kirjoitamme t\u00e4ss\u00e4 teoksessa, luokitellaan useimmiten patologiseksi aistimukseksi ja kokemukseksi[35]<\/a>. My\u00f6s t\u00e4m\u00e4n ilmi\u00f6n \u201dsijoittaminen uudelleen\u201d aatehistorialliseen kontekstiin avaa mahdollisuuksia kumman mahdollistaman tiedon tutkimiseksi. Hallusinaation alkuper\u00e4inen latinankielinen merkitys juontuu verbist\u00e4 alucinor<\/em> (hyperkorrekti muoto halucinor<\/em>), joka tarkoittaa mielelle ja my\u00f6s kielelle annettua lupaa vaellella. Suomen kielelle k\u00e4\u00e4nnetty alkuper\u00e4ismerkitys vaihtelee haaveilun, harhailun, turhan haaveilun, haahuilun, hajamielisyyden, poissaolevuuden ja l\u00f6rp\u00f6ttelyn v\u00e4lill\u00e4. Taustalla on kreikan verbi alu\u00f5<\/em>, vaeltaa[36]<\/a> jalan, mutta my\u00f6s mentaalisesti.<\/p>\n\n\n\n

Hallusinaation varhainen merkitys antaa etnografista kulttuurintutkimusta tekev\u00e4lle mahdollisuuksia l\u00e4hesty\u00e4 kysymyksi\u00e4 arvottamatta sek\u00e4 sellaisilla menetelmill\u00e4, jotka ovat sek\u00e4 tieteen ett\u00e4 taiteen tunnistamia. Sellaiset k\u00e4sitteet kuin haahuilu ja kuulostelu l\u00e4hestyv\u00e4t my\u00f6s Bachelardin[37]<\/a> ajatuksia uneksunnasta ja tuovat uneksuntaa filosofiasta l\u00e4hemm\u00e4s eletty\u00e4 kokemusta tekemisen\u00e4, toimintana tai k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6in\u00e4[38]<\/a>. Kiinnostavaa k\u00e4sitteess\u00e4 halucinor<\/em> ovat my\u00f6s tilallisuus sek\u00e4 tilan ja liikkeen v\u00e4liset yhteydet, jotka kuvaavat aistimuksellisuutta liikkeess\u00e4. Halucinor<\/em>, kuulostelu, sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 my\u00f6s tuuliajolla olemisen ja eksymisen teemoja, joita uneksunnan tutkimus[39]<\/a> on nostanut esiin mytologiassa, esimerkiksi Ekhoa ja Narkissosta kuvaavassa myytiss\u00e4,[40]<\/a> esiintyvien merkitysten ohella.<\/p>\n\n\n\n

Suomen kielen synonyymisanakirja[41]<\/a> antaa kuulostelulle seuraavia merkityksi\u00e4:<\/p>\n\n\n\n