{"id":317,"date":"2023-06-14T12:40:01","date_gmt":"2023-06-14T09:40:01","guid":{"rendered":"https:\/\/nivel.teak.fi\/nivel19\/?p=317"},"modified":"2023-09-26T11:02:15","modified_gmt":"2023-09-26T08:02:15","slug":"vieraan-kumma-tuttuus","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/nivel.teak.fi\/nivel19\/vieraan-kumma-tuttuus\/","title":{"rendered":"Vieraan kumma tuttuus"},"content":{"rendered":"\n
Abstract<\/summary>\n
\n\n\n\n

On the weird familiarity of the uncanny<\/h2>\n\n\n\n

In this essay, I describe hearing voices without a recognisable source as an experience that transcends everyday perceptive understanding, an experience of das Unheimliche.<\/em> In Western medicine voice hearing is mostly classified as a deviant symptom of hallucinations or psychosis. As a phenomenon and experience, it touches upon the threshold between research and art. As a heard experience, it differs from other heard experiences; as thought, it differs from the usual ways of thinking. It is an occurrence of accumulated auditory sensations and includes not only perceiving, listening and paying attention to but also speaking. Hearing voices can be approached as a soundscape in which emergent and heard voices are not only in a lingual but also in an acoustic and melodic relationship that can become an element of hearing.<\/p>\n\n\n\n

I examine the experience of hearing voices through the myth of Echo and Narcissus. Echo\u2019s role in the myth highlights the core of an occurrence of hearing voices, the affective and touching nature of strangeness and the paradoxical lived impossibility, das Unheimliche<\/em>, it evokes. However, Echo\u2019s repetition is not mechanic; speaking in a voice that is a variation of the heard and the spoken, it changes and introduces something new to listen to. The mythical couple of the spoken and the heard can be considered a doppelg\u00e4nger <\/em>in that Echo, the encountered side of the doppelg\u00e4nger, <\/em>becomes the key figure of the enigmatic sensory occurrence.<\/p>\n\n\n\n

Das Unheimliche, <\/em>is a challenge for research. It involves a methodical prism to ask the question of how a vague, strange, and heterogenic Other is a way of knowing. These are topical and burning questions for societies connected to our understanding of the limits of knowledge. They direct us to reassess knowing also through bodily processes, of which hearing voices is an example. Strangeness cannot be defined, and it changes our experience of and relationship with reality and with that which is considered certain or true. The challenge introduced by the concept of strangeness reflects extensive discontent with the cultural dichotomy between what is considered normal or pathological as well as with the resulting control over individuals and various population groups.<\/p>\n\n\n\n

.<\/p>\n\n\n\n<\/div><\/details>\n\n\n\n

Tiivistelm\u00e4<\/summary>\n
\n\n\n\n

Olen kuvannut esseess\u00e4ni \u00e4\u00e4nten kuulemista vailla tunnistettavissa olevaa l\u00e4hdett\u00e4 arkiymm\u00e4rryksen ylitt\u00e4v\u00e4n\u00e4 Unheimlich<\/em>-kokemuksena. Se on l\u00e4nsimaisessa l\u00e4\u00e4ketieteess\u00e4 yleens\u00e4 luokiteltu poikkeavaksi, hallusinaation tai psykoosin oireeksi. Ilmi\u00f6n\u00e4 ja kokemuksena se haastaa tieteen ja taiteen v\u00e4lisi\u00e4 rajoja. Kuultuna kokemus eroaa kaikesta muusta kuullusta ja ajateltuna muusta ajattelusta. Kokemus on tapahtumallinen aistimusten kertym\u00e4 ja sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 sek\u00e4 kuulemisen, kuulostelun, kuuntelemisen ett\u00e4 puhumisen.<\/p>\n\n\n\n

\u00c4\u00e4nten kuulemista voi l\u00e4hesty\u00e4 \u00e4\u00e4nimaisemana, jossa syntyneet ja kuullut \u00e4\u00e4net ovat kielellisen ohella my\u00f6s akustisessa ja melodisessa suhteessa kesken\u00e4\u00e4n ja niill\u00e4 on mahdollisuus tulla kuulemisen aineksiksi. Olen tarkastellut kokemusta Ekhon ja Narkissoksen myytin avulla. Ekhon osuus myytiss\u00e4 tuo esille sen, mik\u00e4 tapahtumassa on esseeni kannalta olennaisinta: \u00e4\u00e4nten kuulemisen koskettavan, affektiivisen vierasluonteen ja Unheimlichiin<\/em> sis\u00e4ltyv\u00e4n eletyn mahdottomuuden paradoksin. Ekho ei toista mekaanisesti vaan muuttuu itsekin ja tuo kuunneltavaksi jotain uutta, koska puhuu \u00e4\u00e4nell\u00e4, joka on muunnelma kuullusta ja puhutusta. Myyttisen parin voi ajatella muodostavan kaksoisolennon siin\u00e4 erityisess\u00e4 merkityksess\u00e4, ett\u00e4 kaksoisolennon se puoli, joka kohdataan, Ekho, muuttuu arvoituksellisen aistimustapahtuman avainhenkil\u00f6ksi.<\/p>\n\n\n\n

Unheimlich<\/em>, kumma, on haaste tutkimukselle; se on metodinen prisma, jonka l\u00e4vitse voi kysy\u00e4, miten h\u00e4m\u00e4r\u00e4, vieras, heterogeeninen tai toinen tapa tiet\u00e4\u00e4. Kysymykset ovat yhteiskunnallisesti polttavia sek\u00e4 ajankohtaisia ja liittyv\u00e4t k\u00e4sityksiimme tiet\u00e4misen rajoista. Ne johtavat tiedon uudelleen arvioimiseen my\u00f6s sellaisten ruumiillisten prosessien avulla, joihin \u00e4\u00e4nten kuuleminen lukeutuu. Kummaa ei voi tarkkaan m\u00e4\u00e4ritell\u00e4, ja se muuttaa kokemustamme ja suhdettamme todellisuuteen ja siihen, mit\u00e4 pidet\u00e4\u00e4n varmana, totena. K\u00e4sitteen esiin nostama haaste kuvastaa laajalti ilmaistua tyytym\u00e4tt\u00f6myytt\u00e4 kulttuuriseen luokitteluun normaalin ja patologisen v\u00e4lill\u00e4 ja siit\u00e4 juontuvaan ihmisten ja v\u00e4est\u00f6ryhmien hallintaan.<\/p>\n\n\n\n<\/div><\/details>\n\n\n\n

\n

Mets\u00e4ss\u00e4 k\u00e4velyretkell\u00e4 istahdin alas ja katselin lintua, joka oli l\u00e4hell\u00e4 pieness\u00e4 puussa. Se oli siin\u00e4 ja keskityin ajattelemaan, tai olemaan \u00e4\u00e4neti ajatuksin yhteydess\u00e4 lintuun kuin telepatian avulla. Kysyin linnulta ajatuksin: mit\u00e4 sinulle kuuluu? Lintu vastasi naisen \u00e4\u00e4nell\u00e4 ajatuksissani, ett\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 on hankalaa. Juttelin hetken aikaa linnulle n\u00e4in mieless\u00e4ni, mik\u00e4 tuntui luonnolliselta ja ymm\u00e4rsin ett\u00e4 kuulemani \u00e4\u00e4ni oli erilainen kuin \u00e4\u00e4ni, joka on yleens\u00e4 puhunut [piip \u00e4\u00e4ni puhelimesta, jokin sana j\u00e4\u00e4 sen alle] minun ajatuksiini. Se kuulosti aivan sopivalta kyseiselle linnulle. Juttelun p\u00e4\u00e4tteeksi l\u00e4hdin k\u00e4velem\u00e4\u00e4n polkua takaisin, kunnes yl\u00e4puolelleni lehahti parvi lintuja, jotka asettuivat edess\u00e4ni olevan puun oksille, niin ett\u00e4 n\u00e4in linnut selv\u00e4sti l\u00e4helt\u00e4. Huomasin yhden linnuista alaoksalla alkavan p\u00f6rhistell\u00e4 rintaansa niin kuin se n\u00e4ytt\u00e4isi minulle t\u00e4m\u00e4n p\u00f6rhistelyns\u00e4. Se oli sinitiainen eik\u00e4 siis sama lintu, joka \u2013 jonka kanssa koin juttelevani aiemmin. Hetken kuluttua lintuparvi poistui paikalta ja minua ihmetytti oliko t\u00e4m\u00e4 parvi jotenkin yhteydess\u00e4 jutteluuni sen er\u00e4\u00e4n linnun kesken mieless\u00e4ni hetke\u00e4 aiemmin. Edelleen muistelen t\u00e4t\u00e4 kohtaamista. (\u2026) Kiitos kun kuuntelit tarinani, tuliko mieleesi jotain, josta haluaisit keskustella kanssani?<\/p>\n\n\n\n

Vastaaja<\/strong>: Vau, hieno tarina. Oliko se ensimm\u00e4inen kerta kun \u2013 kun tunsit ett\u00e4 \u2013 et joku el\u00e4in puhuu sulle?<\/p>\n\n\n\n

Soittaja<\/strong>: Ei ollut [\u2026] ensimm\u00e4inen kerta.<\/p>\n[1]<\/a><\/cite><\/blockquote>\n\n\n\n

Esseen tarkoituksena on ajatella arkiymm\u00e4rryksen ylitt\u00e4v\u00e4\u00e4, kummaa kokemusta inhimillisen kokemuksen jatkumolla psykoanalyyttisen ja fenomenologisen keskustelun viritt\u00e4m\u00e4n\u00e4. Aihe on monella tavoin my\u00f6s taiteellisen sek\u00e4 kulttuurikeskustelun ydinaluetta ja se on s\u00e4ilytt\u00e4nyt kiinnostavuutensa pitk\u00e4\u00e4n (esim. Royle 2003). Tarkastelen aihetta minua omassa tutkimuksessani askarruttavan ongelman, \u00e4\u00e4nten kuulemisen valossa. <\/p>\n\n\n\n

\u00c4\u00e4nten kuulemista pidet\u00e4\u00e4n l\u00e4nsimaisessa psykiatriassa hallusinaation ohella yhten\u00e4 skitsofrenian oireena. Kuitenkin \u00e4\u00e4nten kuulijoiden ryhm\u00e4 on moninainen ja siihen kuuluu my\u00f6s satojatuhansia ihmisi\u00e4, joilla ei ole psykiatrista diagnoosia. My\u00f6s merkityksen kysymys on olennainen. Siit\u00e4 huolimatta, ett\u00e4 ihmiset luokitellaan oireiden perusteella psykiatrisiin diagnoosiluokkiin, oireilla on heille merkityksi\u00e4. On t\u00e4rke\u00e4\u00e4 kysy\u00e4, mit\u00e4 \u00e4\u00e4net merkitsev\u00e4t tai sanovat kuulijalleen, millaiseksi h\u00e4n kokee niiden v\u00e4litt\u00e4m\u00e4t viestit ja miten kulttuuri muokkaa niiden merkityst\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Freud[2]<\/a> on varhaisessa esseess\u00e4\u00e4n k\u00e4ytt\u00e4nyt kokemuksesta k\u00e4sitett\u00e4 Unheimlich<\/em>. H\u00e4n tarkoittaa sill\u00e4 jotakin sellaista, miss\u00e4 tavallinen ja kotoinen muuttuu \u00e4kki\u00e4 kammottavaksi. L\u00e4hden siit\u00e4, ett\u00e4 arkiymm\u00e4rryksen ylitt\u00e4v\u00e4t tai k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4lt\u00e4 tuntuvat Unheimlich<\/em>in kokemukset kuuluvat inhimillisen kokemuksen kirjoon. Pragmatistifilosofi William Jamesin (1902) ajatuksiin perustuen en pid\u00e4 t\u00e4llaisia kokemuksia sen enemp\u00e4\u00e4 yliluonnollisina, paranormaaleina kuin poikkeavinakaan (tarkemmin ks. Honkasalo 2017a). Essee on alunperin kirjoitettu korona-pandemian alkuaikoina. Pandemiaa seurasi uusi kriisi, sota Ukrainassa, ja kummankin aiheuttama ep\u00e4varmuus on ollut merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4 tuttujen k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6jen kyseenalaistajana ja rajojen rikkojana. Kummasta on tullut tavallisempaa kuin koskaan.<\/p>\n\n\n\n

K\u00e4sitteelle Unheimlich<\/em> on vaikeaa l\u00f6yt\u00e4\u00e4 tyydytt\u00e4v\u00e4\u00e4 m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4\u00e4, sill\u00e4 se kattaa laajan kokemuspiirin. L\u00e4hestyn kirjoituksessani kokemusryv\u00e4st\u00e4 yhden askarruttavan ja useiden alojen tutkijoita kiinnostavan kokemuksen, nimitt\u00e4in \u00e4\u00e4nten kuulemisen kautta. \u00c4\u00e4nten kuulemisella tarkoitetaan t\u00e4ss\u00e4 kokemusta puheesta ja \u00e4\u00e4nist\u00e4, joita muut eiv\u00e4t kuule ja joille ei ole n\u00e4kyvill\u00e4 \u00e4\u00e4nil\u00e4hdett\u00e4 (Woods ym. 2015). Ihmiset kertovat, ett\u00e4 kokemuksia \u00e4\u00e4nten kuulemisesta \u2013 niin kuin kummista kokemuksista yleens\u00e4kin \u2013 on vaikeaa jakaa muiden kanssa, usein h\u00e4pe\u00e4n pelossa (esim. Honkasalo 2017b). Pohdin kulttuurintutkijan n\u00e4k\u00f6kulmasta kokemuksen aistimellisuutta siihen kuuluvan vierauden ja arkisen kohtaamisen h\u00e4m\u00e4r\u00e4lt\u00e4 rajapinnalta. Kysymyst\u00e4ni on viritt\u00e4nyt antropologi Tanya Luhrmannin (2014; 2015) tutkimustulos, jonka mukaan \u00e4\u00e4nten kuulemisen sis\u00e4ll\u00f6t vaihtelevat eri kulttuureissa.<\/p>\n\n\n\n

Sanoinkuvaamattomuuden, yksin\u00e4isyyden ja hankalan jaettavuuden ohella outoja kokemuksia yhdist\u00e4\u00e4 viel\u00e4 yksi piirre: kokemus on aistimellista, ruumiillista \u2013 omien aistien v\u00e4lityksell\u00e4 koettua, tavallisen arjen keskell\u00e4 usein odottamatta tapahtuvaa, arkeen tunkeutuvaa.<\/p>\n\n\n\n

Kumman k\u00e4sitteest\u00e4<\/h2>\n\n\n\n

Unheimlich<\/em>-k\u00e4sitteen k\u00e4ytt\u00f6 on ollut hankalaa arkip\u00e4iv\u00e4isiss\u00e4 yhteyksiss\u00e4 samoin kuin psykoanalyyttisen ja psykoterapeuttisen k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n ulkopuolella. Edelleen arkiel\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ja tutkimuksessakin ilmi\u00f6it\u00e4 ja kokemuksia nimet\u00e4\u00e4n yliluonnollisiksi. Leimaavuudestaan huolimatta yliluonnollisen ohella my\u00f6s paranormaalin k\u00e4site on edelleen k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 tutkimuksen piiriss\u00e4[3]<\/a>. Nime\u00e4minen kuvastaa osaltaan vaikeutta, mink\u00e4 rajailmi\u00f6 \u2013 tai vieras \u2013 tuottaa yhteiskunnallisille k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ille[4]<\/a>, tiede mukaan lukien.<\/p>\n\n\n\n

Yliluonnollisen ja normaalista poikkeavan, leimaavan k\u00e4sitteen sijaan tutkijaryhm\u00e4mme[5]<\/a> on ehdottanut kumma<\/em>-termin k\u00e4ytt\u00f6\u00e4 (Honkasalo ja Koski 2017). Kumma kokoaa k\u00e4sitteellisesti yhteen jotakin hyvin olennaista kaksoismerkityksess\u00e4: ilmi\u00f6 on kummallinen ja h\u00e4iritsev\u00e4 yhteiskunnallisten asiantuntijalaitosten edustajien maailmankuvan perusteella, samalla kuin se on outo ja kummallinen kokijalleen Unheimlich<\/em>-merkityksess\u00e4[6]<\/a>.<\/p>\n\n\n\n

\u00c4\u00e4nten kuuleminen ilmi\u00f6n\u00e4<\/h2>\n\n\n\n

Koronaviruksen aiheuttaman kriisin aikaan puhuttiin paljon siit\u00e4 ett\u00e4 kummat kokemukset ovat lis\u00e4\u00e4ntyneet. Sotien aiheuttamien kriisien aikoina kuullut \u00e4\u00e4net ovat olleet usein lyhyit\u00e4 viestej\u00e4, joissa on v\u00e4litetty ehk\u00e4 t\u00e4rke\u00e4 tieto, varoitus tai lohdutus. Ne ovat voineet my\u00f6s olla enteit\u00e4 tulevasta, usein traagisesta tapahtumasta. My\u00f6s suruaikana ihmiset kertovat kuulleensa \u00e4\u00e4ni\u00e4. Jotkut ovat olleet mahdollisesti yhteydess\u00e4 vainajaan lyhyiden viestien tai vierailujen, jotkut pitk\u00e4\u00e4n jatkuvien v\u00e4lienselvittelyjen muodossa[7]<\/a>.<\/p>\n\n\n\n

\u00c4\u00e4nten kuulemista on ilmi\u00f6n\u00e4 patologisoitu. Kuulemista ilman n\u00e4kyv\u00e4\u00e4 l\u00e4hdett\u00e4 pidet\u00e4\u00e4n mielenterveyden h\u00e4iri\u00f6n\u00e4 tai psykoosin, skitsofrenian oireena. Mielen tutkimuksen piiriss\u00e4 aiheen tutkimus on keskittynyt psykiatriaan ja nykyisin neurotieteeseen, joissa harvoin viitataan akustiikan tai musiikin tutkimukseen. Ihmisten omat kokemukset \u00e4\u00e4nist\u00e4 ovat harvoin muodostuneet merkitt\u00e4viksi tiedon l\u00e4hteiksi \u2013 lukuun ottamatta taidetta[8]<\/a>, miss\u00e4 \u00e4\u00e4ntenkuulijoiden kokemuksia on kuvattu monin tavoin.<\/p>\n\n\n\n

My\u00f6s kulttuurintutkimuksen alalla eletyn, ensimm\u00e4isen persoonan \u00e4\u00e4ntenkuulemiskokemuksen tutkimus on edelleen harvinaista[9]<\/a>. Etnografisessa tutkimuksessa, omalla alallani, \u00e4\u00e4nten kuulemista ei kuitenkaan j\u00e4sennet\u00e4 ainoastaan mielensis\u00e4isen\u00e4, vaan auditiivisena, kuultuna ja kielellisen\u00e4 kokemuksena ruumiiden v\u00e4lisess\u00e4 tilassa ja sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Kulttuurisilla tekij\u00f6ill\u00e4 on merkitt\u00e4v\u00e4 vaikutus siihen, miten \u00e4\u00e4net koetaan ja tulkitaan[10]<\/a>. N\u00e4k\u00f6kulma on uusi. Kulttuurintutkijat ja useat sosiaalitieteilij\u00e4t ovat korostaneet, kuinka t\u00e4rkeit\u00e4 etnografiset l\u00e4hestymistavat ovat tutkittaessa sit\u00e4, miten yhteis\u00f6t tulkitsevat, legitimoivat, tukevat ja jopa tuottavat \u00e4\u00e4ntenkuulemiskokemuksia. Toistaiseksi \u00e4\u00e4nten kuulemista on kulttuurintutkimuksen piiriss\u00e4 l\u00e4hestytty kielellisen\u00e4 tapahtumana, \u00e4\u00e4nten v\u00e4litt\u00e4m\u00e4n viestin ja sen aistimellisen vastaanottamisen n\u00e4k\u00f6kulmasta. \u00c4\u00e4nten kuulijan kuulema ja vastaanottama \u00e4\u00e4ni on kuitenkin my\u00f6s \u00e4\u00e4nellinen<\/em> ilmi\u00f6, akustinen, auditiivinen ja ruumiillisesti resonoiva kokemus ja tapahtuma[11]<\/a>. Ihmisill\u00e4 on erilaisia tapoja, joilla he k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t \u00e4\u00e4ni\u00e4 ja akustiset kokemukset muovaavat kuulijan suhdetta ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6ns\u00e4. \u00c4\u00e4nimaisematutkimuksen piiriss\u00e4 (esim. J\u00e4rviluoma ym. 2009) \u00e4\u00e4ni\u00e4 l\u00e4hestyt\u00e4\u00e4n kentt\u00e4n\u00e4, joka koostuu my\u00f6s yhteiskunnallisista ja historiallisista suhteista \u00e4\u00e4niin, joiden piiriss\u00e4 \u00e4\u00e4ntelij\u00e4 tai kuulija kulloinkin on. \u00c4\u00e4nten kuuntelemisen kokemukselliset kysymykset ovat \u00e4\u00e4nitaiteen ja musiikin tutkimuksen ydinaluetta (esim. Vaden ja Torvinen 2014). N\u00e4it\u00e4 keskusteluja ei \u00e4\u00e4nten kuulemisen psykiatrinen tutkimus ole toistaiseksi merkitt\u00e4v\u00e4sti tavoittanut. \u00c4\u00e4nten esikielellisi\u00e4 ulottuvuuksia puolestaan tunnetaan lapsen kehityst\u00e4 tutkivassa psykologiassa ja psykiatrisen hoivan tutkimuksessa (ks. Fast 2022). Kuulemisen lis\u00e4ksi \u00e4\u00e4ni\u00e4 kuunnellaan, <\/em>viritt\u00e4ydyt\u00e4\u00e4n \u00e4\u00e4nelliseen tilaan, jossa syntyy vuorovaikutuksen kannalta t\u00e4rkeit\u00e4 yhteyksi\u00e4. My\u00f6s \u00e4\u00e4nten kuulijoiden kertomuksissa kuvataan kuuntelemista \u00e4\u00e4nten kuulemisen ohella.<\/p>\n\n\n\n

\u00c4\u00e4nten kuulemista pidet\u00e4\u00e4n psykiatriassa hallusinaation ohella yhten\u00e4 skitsofrenian oireena. Kuitenkin \u00e4\u00e4nten kuulijoiden ryhm\u00e4 on moninainen ja siihen kuuluu my\u00f6s satojatuhansia ihmisi\u00e4, joilla ei ole psykiatrista diagnoosia[12]<\/a>. My\u00f6s merkityksen kysymys on olennainen. Siit\u00e4 huolimatta, ett\u00e4 ihmiset voidaan luokitella oireiden perusteella psykiatrisiin diagnoosiluokkiin, oireilla on heille merkityksi\u00e4. On t\u00e4rke\u00e4\u00e4 kysy\u00e4, mit\u00e4 \u00e4\u00e4net merkitsev\u00e4t tai sanovat kuulijalleen, millaiseksi h\u00e4n kokee niiden v\u00e4litt\u00e4m\u00e4t viestit.<\/p>\n\n\n\n

Aikaisemmin on oletettu, ett\u00e4 skitsofreniaa esiintyisi eri puolilla maailmaa suurin piirtein yht\u00e4 paljon. Etnografinen tutkimus on kuitenkin osoittanut, ett\u00e4 sairauden kulku vaihtelee vakavuudeltaan ja sen kulku on erilainen eri yhteiskunnissa[13]<\/a>. Tanya Luhrmannin tutkijaryhm\u00e4[14]<\/a> on verrannut sit\u00e4, miten Ghanassa, Intiassa ja USA:ssa psykoottisten, \u00e4\u00e4ni\u00e4 kuulevien ihmisten kokemukset eroavat kulttuurisesti toisistaan sek\u00e4 suhteessa \u00e4\u00e4nen kuulemisen kokemukseen ett\u00e4 \u00e4\u00e4nten saamiin sis\u00e4lt\u00f6ihin. Ghanassa ja Intiassa \u00e4\u00e4nten kuulijat pitiv\u00e4t \u00e4\u00e4ni\u00e4 tavanomaisten ihmissuhteiden kaltaisina, kun taas useimmat yhdysvaltalaiset kokivat \u00e4\u00e4nten puhuvan heille heit\u00e4 moittien ja arvostellen.<\/p>\n\n\n\n

Ghanalaiset kuvasivat kuulemiaan \u00e4\u00e4ni\u00e4 moraalisesti hyviksi ja voimaa-antaviksi ja intialaiset kertoivat niiden antavan hy\u00f6dyllist\u00e4 ohjausta el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Yhdysvaltalaisten kokemuksissa \u00e4\u00e4net kuvattiin etup\u00e4\u00e4ss\u00e4 tunkeutuviksi ja raaoiksi. Miten kulttuuriset ilmi\u00f6t, puhutut \u00e4\u00e4net ja jaetut kokemukset voivat muokkaantua mielensis\u00e4isiksi ja kokemuksellisesti erilaisiksi?<\/p>\n\n\n\n

Luhrmann tulkitsee tuloksia kahdesta n\u00e4k\u00f6kulmasta, joissa h\u00e4n k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 antropologian ja kognitiivisen psykologian ajatuksia. Kulttuuriset odotukset ja k\u00e4sitykset siit\u00e4, miten ihmismieli toimii, samoin kuin yhteiskunnalliset k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6t ja ihmiset, joiden kanssa kokemukset jaetaan, vaikuttavat siihen miten kokemus muotoutuu, millainen merkitys sille annetaan, ja miten sen kanssa selviydyt\u00e4\u00e4n[15]<\/a>. My\u00f6s paikalliset mielen teoriat, joita yhteis\u00f6 pit\u00e4\u00e4 t\u00e4rkein\u00e4, vaikuttavat siihen, millaisia kummia, aistimellisia kokemuksia ihminen kuvaa kokevansa. N\u00e4m\u00e4 muovaavat tapaa, jolla \u00e4\u00e4nelliset ilmi\u00f6t tulevat havaintojen piiriin, samoin kuin sit\u00e4 mihin ihminen kiinnitt\u00e4\u00e4 huomionsa ja vastaa. Ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 syntyvien \u00e4rsykkeiden virran py\u00f6rteiss\u00e4 ja vuorovaikutustilanteissa viri\u00e4\u00e4 sytykkeit\u00e4[16]<\/a>, er\u00e4\u00e4nlaisia \u201dkulttuurisia kutsuja\u201d, jotka ohjaavat sit\u00e4, mitk\u00e4 \u00e4rsykkeet muodostuvat kokijalle t\u00e4rkeiksi, millaisia havaintojen ryv\u00e4ksi\u00e4 muovautuu.<\/p>\n\n\n\n

Kutsun ja sytykkeen ideat ovat kiinnostavia. Jatkan esseess\u00e4ni t\u00e4t\u00e4 ajatusta ja kysyn, miten \u00e4\u00e4nten kuulemisen ja niiden kuuntelemisen erityinen kokemus voi auttaa ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n inhimillist\u00e4 kokemusta, samoin kuin sen ja maailman v\u00e4list\u00e4 suhdetta.<\/p>\n\n\n\n

K\u00e4yt\u00e4n aineistonani haastatteluja sek\u00e4 kirjeit\u00e4, joita olen saanut Mieli ja toinen -tutkimushankkeeni aikana. Keskeinen osa argumentistani rakentuu yhteisty\u00f6lle esitystaiteilija Teemu P\u00e4ivisen kanssa. Teimme esitystaiteellisen installaation Puhelinkoppi \u2013 yhteys kummaan<\/em>[17]<\/a>, miss\u00e4 pyrimme taiteen ja tieteen keinoin tavoittamaan \u00e4\u00e4nten kuulemisen saamia sis\u00e4lt\u00f6j\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Vieras<\/h2>\n\n\n\n

Tutkimuksessaan \u00e4\u00e4nten kuulijoista Tanya Luhrmann perustaa tulkintansa \u00e4\u00e4nten sis\u00e4lt\u00e4mien viestien kulttuurisista vaihteluista k\u00e4sityksiin, joita eri kulttuureissa esiintyy. H\u00e4nen tuloksensa ovat haastavia mielen tutkimuksen kannalta, koska ne tuovat universaaliin k\u00e4sitteist\u00f6\u00f6n vertailevan ja kontekstuaalisen ulottuvuuden. Pyrin kirjoituksessani jatkamaan sytykkeen ajatusta ontologiseen suuntaan ja esit\u00e4n kysymyksi\u00e4 \u2013 kahden filosofin, Mihail Bahtinin ja Bernard Waldenfelsin ajatuksia seuraten \u2013 kuulemisen ja kuuntelemisen tapahtumassa l\u00e4sn\u00e4 olevasta ihmisen\u00e4 olemisen vieraudesta.<\/p>\n\n\n\n

Otin esseeni alkuun otteen esitystaiteellisesta yhteisteoksestamme \u2019Puhelinkoppi \u2013 yhteys kummaan\u2019. Er\u00e4s puhelinkoppiin soittanut \u00e4\u00e4ntenkuulija kertoi:<\/p>\n\n\n\n

\n

M\u00e4 en tied\u00e4, koska se kuulostaa tavallaan omalta \u00e4\u00e4nelt\u00e4, mutta se ei oo tavallaan niinku oma ajatus eik\u00e4 se ole my\u00f6sk\u00e4\u00e4n semmoinen vaan mieless\u00e4 virtaava semmoinen, et kun mieless\u00e4 virtaa tekstej\u00e4 ja ties mit\u00e4. Se ei oo niit\u00e4 eik\u00e4 se oo semmoinen oma aktiivinen ajatus, vaan se tulee jotenkin, se ei kuulosta vieraalta, se kuulostaa kuin omalta jutulta, mut se tulee silleen ett\u00e4 sen laadussa on jotain erilaista. Se ei ole aktiivinen ajatus eik\u00e4 se ole ajatusvirtaa mit\u00e4 on, vaan se on jotenkin, se on jotenkin erilainen kun se tulee. Ja toisaalta m\u00e4 toivoisin et niit\u00e4 vois tullakin niin sais ihmetell\u00e4 lis\u00e4\u00e4.<\/em><\/p>\n<\/blockquote>\n\n\n\n

Omaa \u00e4\u00e4nt\u00e4 muistuttava kuultu \u00e4\u00e4ni on sek\u00e4 tuttu ett\u00e4 vieras[18]<\/a>. Kokemusta koskevassa ruumiinfenomenologisessa keskustelussa ruumiillisuus ymm\u00e4rret\u00e4\u00e4n elettyn\u00e4 ja kaksinaisena. Ruumis on samanaikaisesti subjekti ja kohde, kuuleva ja kuultu, n\u00e4kev\u00e4 ja n\u00e4hty, koskettava ja kosketettu, aina kaksinainen. My\u00f6s vieraus on l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti ruumiillinen kokemus. Fenomenologi Bernhard Waldenfels on syvent\u00e4nyt kokemuksen ja ruumiillisuuden tutkimusta kahdesta n\u00e4k\u00f6kulmasta, jotka avaavat t\u00e4rke\u00e4\u00e4 kysymyst\u00e4 kokemukseen sis\u00e4ltyv\u00e4st\u00e4 vieraudesta. Ne valottavat mielest\u00e4ni Luhrmannin viritt\u00e4m\u00e4\u00e4 kysymyst\u00e4 kulttuuristen merkitysten muokkautumisesta kuuloaistimuksen sis\u00e4ll\u00f6iksi. Ensinn\u00e4 Waldenfels ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 kokemuksen aistimellisena ruumiillisena tapahtumana<\/em> toisin kuin psykologisen tutkimuksen valtavirrassa, jossa aistimus j\u00e4sennet\u00e4\u00e4n yleens\u00e4 aististimuluksen ja sen her\u00e4tt\u00e4m\u00e4n vasteen kautta. Fenomenologisen psykiatrin Erwin Strausin ajatuksen nojalla aistiminen voidaan ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 tapahtumana ja omanlaisenaan kommunikaatiotapana, vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Straus (1958,166) m\u00e4\u00e4rittelee t\u00e4m\u00e4n siten, ett\u00e4 \u201daistiva kokee itsens\u00e4 maailmassa, itsens\u00e4 ja maailman kanssa, keskin\u00e4isen kehkeytymisen ja yhteenkietoutumisen prosessissa\u201d. \u00c4\u00e4nten kuulemisen ja ajattelun v\u00e4linen ero on siin\u00e4, ett\u00e4 \u00e4\u00e4net kuullaan akustisina ja auditiivisina ilmi\u00f6in\u00e4, mutta ne ovat erilaisia suhteessa kaikkeen muuhun kuultuun. Kokemuksen sis\u00e4lt\u00f6 muistuttaa ajatusta, mutta se vaikuttaa kokijaan enemm\u00e4nkin kuin havaintotapahtuma: \u00e4\u00e4nten vastaanottaminen on vaikutetuksi tulemista, kuten kuuleminen on. Tietoisuuden tason ohella tapahtumallisuus, aistiminen, mahdollistaa Strausin mukaan \u00e4\u00e4nten kuulemisen tutkimisen puhujien ja kuulijoiden v\u00e4lisess\u00e4 ruumiillisessa maailmassa. Kommunikatiivisuus toimii siten puhumisen ja kuulemisen ymm\u00e4rrett\u00e4vyyden ehtona.<\/p>\n\n\n\n

Fenomenologisessa keskustelussa intentionaalisuus, suuntautuneisuus kokemuksen kohteeseen, on ollut keskeist\u00e4 merkityksen ja ruumiillisuuden ymm\u00e4rt\u00e4misess\u00e4. Toiseksi Waldenfels korostaa kokemusta responsiivisuuden, vaikutetuksi tulemisen kautta, josta Straus kirjoitti. Kokemus ei h\u00e4nen mukaansa ole ainoastaan jotain, mik\u00e4 soljuu, vaan se ter\u00e4v\u00f6ityy, s\u00e4h\u00e4k\u00f6ityy vieraan antaman yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n haasteen ja siihen vastaamisen v\u00e4lityksell\u00e4. Ajatus on kiinnostava, koska Waldenfels kulkee kokemuksen ajattelussaan ik\u00e4\u00e4n kuin toisin p\u00e4in, fenomenologisen kokemustutkimuksen vastavirtaan: h\u00e4n aloittaa vieraan kohtaamisen keskeisest\u00e4 merkityksest\u00e4, sen aiheuttamasta s\u00e4r\u00f6st\u00e4, mink\u00e4 j\u00e4lkeen mik\u00e4\u00e4n ei ole ennallaan.<\/p>\n\n\n\n

Waldenfelsin ajattelua seuraten kokemuksessa on jotain sattumanvaraisempaa ja juuri se pit\u00e4isi pysty\u00e4 huomioimaan. Kokemuksessa saattaa yll\u00e4tt\u00e4en tulla kohdatuksi, vieraan kohtaamaksi ja koskettamaksi ennalta suunnittelematta, ennalta kysym\u00e4tt\u00e4. Kokemus on silloin jotain, jossa tapahtuu, jossa asiat n\u00e4ytt\u00e4ytyv\u00e4t. Vieras aiheuttaa levottomuutta, mik\u00e4 saa aikaan mahdollisesti uusia suuntia. Merkitys syntyy kohtaamisen ja sen antaman haasteen viritt\u00e4m\u00e4n\u00e4[19]<\/a>. Strausin ajatusta seuraten vieraskokemus on mahdollinen elettyn\u00e4 aistimellisena kokemuksena sellaisessa maailmassa, jossa kokija on yhteydess\u00e4 muihin ruumiidenv\u00e4lisess\u00e4 tilassa. Waldenfels radikalisoi vierautta palauttamalla sen kokemuksen ja merkityksen, ruumiillisen itsesuhteen ja toisen kohtaamisen tapahtumalliseen keski\u00f6\u00f6n. Ruumis sek\u00e4 koskettaa ett\u00e4 on kosketettu, n\u00e4kee ja on n\u00e4htyn\u00e4, kuulee ja on kuultu. Se on ilmaiseva ja haluava ja samalla kertaa itselleen vieras ruumis[20]<\/a>. Vieraus kuuluu siten kokemukseen ja maailmassa olemiseen.<\/p>\n\n\n\n

Kuulemisen ja puhumisen vieraudesta<\/h2>\n\n\n\n

Peilikokemus on psykoanalyyttisessa kirjallisuudessa muodostunut ik\u00e4\u00e4n kuin subjektin muodostumisen prototyypiksi. Kuitenkin n\u00e4k\u00f6aistimuksen, jossa lapsi katsoo itse\u00e4\u00e4n vieraana, voi ajatella suhteutuvan kaikuun<\/em> puhumisen ja kuulemisen kokemuksen yhteydess\u00e4. Kuuleminen voidaan Waldenfelsia mukaillen ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 aistimistapahtumana, miss\u00e4 tutun, oman \u00e4\u00e4nen kuulemiseen sekoittuu jotain radikaalisti vierasta.<\/p>\n\n\n\n

Kuulemme itsemme puhumassa. Vaikka olemmekin puhujia, olemme samalla my\u00f6s puheemme kuuntelijoita. Puheeni kuuleminen tapahtuu siis vastaavana \u201dpeilikokemuksena\u201d itsest\u00e4 toisena kuin n\u00e4k\u00f6aistimuksenkin kohdalla. T\u00e4t\u00e4 voi havainnollistaa esimerkein el\u00e4m\u00e4n eri vaiheista. Pieni lapsi matkii omaa puhettaan opetellessaan puhumaan. Er\u00e4s ekolalian erityinen muoto puolestaan esiintyy muistisairauden yhteydess\u00e4 puhuvan pyrkiess\u00e4 toistamaan viimeksi kuulemansa voidakseen s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 paikkaansa puhemaailmassa.<\/p>\n\n\n\n

Kuuloaistimuksen arvoitusta voi tutkia myytin avulla, jonka Ovidius on kertonut Ekhosta ja Narkissoksesta[21]<\/a>. Ajatus on kiinnostava t\u00e4ss\u00e4 my\u00f6s siksi, ett\u00e4 se kerrotaan useimmiten Narkissoksen n\u00e4k\u00f6kulmasta. Tulkinnoissa Ekho esiintyy yleens\u00e4 mykk\u00e4n\u00e4 toistajana, joka kykenee ainoastaan toimimaan kaiku\u00e4\u00e4nen\u00e4, joka kertaa Narkissoksen viimeiset sanat.<\/p>\n\n\n\n

Ovidiuksen kertomassa myytiss\u00e4 kuvataan kahden p\u00e4\u00e4henkil\u00f6n metamorfoosiin p\u00e4\u00e4ttyv\u00e4 traaginen tarina. Kaunis nuorukainen, Narkissos, rakastuu lammen pinnalla heijastuvaan peilikuvaansa ja hukkuu tavoittamatonta tavoittaessaan. Toiselta p\u00e4\u00e4henkil\u00f6lt\u00e4, Ekholta, on oma \u00e4iti leikannut kielen rangaistuksena l\u00f6rp\u00f6ttelyst\u00e4. Ovidiuksen mukaan Ekho pystyy ainoastaan toistamaan kauniilla \u00e4\u00e4nell\u00e4\u00e4n, jossa ei ole en\u00e4\u00e4 j\u00e4ljell\u00e4 omia sanoja. Heid\u00e4n v\u00e4lilleen puhkeava mahdoton rakkaus p\u00e4\u00e4ttyy siten, ett\u00e4 Narkissos muuttuu kukaksi ja Ekho kiveksi. Ekhosta j\u00e4\u00e4 my\u00f6s \u00e4\u00e4ni, joka kietoutuu jokaiseen lausuttuun puheeseen ja palautuu sen mukana takaisin puhujalle.<\/p>\n\n\n\n

Waldenfelsin mielest\u00e4 mekaanisen kaiun sijaan Ekhon puhe on kuitenkin jotain, mit\u00e4 h\u00e4n sanoo kaksoisolennon kaltaiseksi \u00e4\u00e4nen erityiseksi kahdentumiseksi. Se ei toistuessaan ole sama \u00e4\u00e4ni kuin puhujan, Narkissoksen puhuma eik\u00e4 my\u00f6sk\u00e4\u00e4n h\u00e4nen kuulemansa \u00e4\u00e4ni. Kuulemisen vieraus ilmenee siin\u00e4, ett\u00e4 Ekho vastaa omalla<\/em> \u00e4\u00e4nell\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n

Mit\u00e4 siis tarkoitetaan kuulemisen responsiivisuudella? Mit\u00e4 tapahtuu, \u201dmit\u00e4 peliin tulee\u201d, kun Ekho tulee siihen mukaan? Mihin kuuleminen vastaa[22]<\/a>? \u00c4\u00e4nten kuulemisen aistimistapahtumassa tutun, oman \u00e4\u00e4nen kuulemiseen sekoittuu radikaalisti vieras. Ekhon osalta tapahtuu erityinen kahdentuminen. Ei mekaanista kahdentumista, jossa syntyisi kaksi samanlaista \u00e4\u00e4nt\u00e4, koska puhuttu \u00e4\u00e4ni ei ole Ekhon toistama \u00e4\u00e4ni, vaan syntyy jotain uutta: Waldenfelsin mukaan kaksoisolennon kaltainen kahdentuminen<\/em>[23]<\/a>.<\/p>\n\n\n\n

Ekho monimutkaistaa kuulemisen, koska h\u00e4n kahdentaa \u00e4\u00e4nen. Kuulen oman \u00e4\u00e4neni puhumanani ja kaiun toistamana. \u201dEn kuule vain jotakin,<\/em> vaan kuultu on my\u00f6s suhteessa itseens\u00e4. Aistimuksen kahdentuminen ei tarkoita ett\u00e4 olisi ainoastaan jotain kahdesti \u2013 silloinhan ei olisi mit\u00e4\u00e4n Ekhoa. Kaiku ei synny siit\u00e4 ett\u00e4 jotain tapahtuu yht\u00e4 aikaa tai seuraa ajallisesti toistaan, vaan siit\u00e4 ett\u00e4 joku kahdentuu[24]<\/a>. Ekhon toistamana \u00e4\u00e4ni on erilainen kuin mik\u00e4\u00e4n aikaisempi kuultu \u00e4\u00e4ni. T\u00e4llaisen Ekho-vaikutuksen voi ajatella avaavan sis\u00e4isen lohkeaman puheeseen, syntyy puhuva ja puhuttu. \u00c4\u00e4ni ei ole siis jotain, mik\u00e4 kuuluu kokonaan puhujalle itselleen. \u00c4\u00e4nens\u00e4k\u00e4\u00e4n suhteen puhuja ei siis ole kokonaan \u201dherra omassa kuulossaan\u201d eik\u00e4 siin\u00e4, mit\u00e4 sanansa tai \u00e4\u00e4nens\u00e4 kautta ilmaisee[25]<\/a>.<\/p>\n\n\n\n

T\u00e4m\u00e4n voi ajatella koskevan sek\u00e4 arkista, tavallista kuulemis- ja puhumistapahtumaa ett\u00e4 \u00e4\u00e4nten kuulemista. Kuten ruumiinfenomenologian piiriss\u00e4 on tapana, my\u00f6sk\u00e4\u00e4n Waldenfels ei tee eroa \u201dnormaalin\u201d ja muun v\u00e4lill\u00e4 vaan hahmottaa niit\u00e4 jatkumona.<\/p>\n\n\n\n

N\u00e4in ollen \u00e4\u00e4ni ei ole ainoastaan jotain, joka jollain on, ja jota voi kuunnella. Se ei ole my\u00f6sk\u00e4\u00e4n ainoastaan aistimus, vaan puhuessaan jokainen puhuja kohtaa toisen omalla \u00e4\u00e4nell\u00e4\u00e4n. <\/em>Waldenfelsin luenta vihjaa toisenlaiseen tapaan hahmottaa myytin ajatusta. Ekho saa aikaan lohkeaman puheeseen ja samalla my\u00f6s jotain muuta. Toistaessaan Ekho puhui<\/em> ja puhuessaan toi vieraan puheen ja kuulemisen tapahtumaan. Ekholle j\u00e4i molempien \u00e4\u00e4ni ja sen kautta erityinen ruumiillisen puhujan paikka[26]<\/a>. Myytiss\u00e4 Narkissos oli se puhuja, joka oli kykenev\u00e4 kielelliseen ilmaisuun, Ekho kuvataan henkil\u00f6n\u00e4, jonka kyky oli ainoastaan puhutun, jo sanotun piiriss\u00e4. Sanottu ei ole kuitenkaan v\u00e4h\u00e4merkityksellist\u00e4 erityisesti silloin, kun se koskee viimeisi\u00e4 sanoja. Ekhon merkitys oli my\u00f6s siin\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n muovasi omalla \u00e4\u00e4nell\u00e4\u00e4n puhumaansa viimeiset sanat ja siin\u00e4 merkityksess\u00e4 h\u00e4nen puheellaan on kyky vaikuttaa.<\/p>\n\n\n\n

Vieras ja normatiivinen sana<\/h2>\n\n\n\n

Pohtiessaan filosofina ja kielentutkijana kokemuksen responsiivisuutta Mihail Bahtin avaa t\u00e4rke\u00e4n ja syvent\u00e4v\u00e4n n\u00e4k\u00f6kulman puhutun \u00e4\u00e4nen ruumiilliseen vierauteen ja vieraan haastavaan merkitykseen puhuvan ja puhutun tapahtumassa. H\u00e4n tuo tarkastelun piiriin sosiaalisen puhemaailman, jossa kuuleminen ja puhuminen tapahtuvat avoimena ja ennakoimattomana puhetapahtumana. Samoin kuin Straus, Bahtinkaan ei miell\u00e4 kuulijaa ainoastaan passiiviseksi vastaanottajaksi tai ymm\u00e4rt\u00e4j\u00e4ksi. Kuulija on puheen aktiivinen vastaanv\u00e4itt\u00e4j\u00e4, sellainen jota vieraus j\u00e4\u00e4 vaivaamaan ja kiusaamaan, ja joka tuottaa vastauksen sik\u00e4li kuin sellainen on synty\u00e4kseen; \u201domassa kuuluu jo vieras\u201d ja \u201dpuhuessani siin\u00e4 on mukana Toinen\u201d[27]<\/a>. Jokainen puhuttu sana on tavallaan vain puoliksi oma sana<\/em>, se on puoliksi vieras ja silloin jo ladattu toisen aikeilla. N\u00e4in puheessa ja kieless\u00e4 my\u00f6s \u201dmaailmankatsomukset kohtaavat toisensa, kietoutuvat ja kiist\u00e4v\u00e4t toisensa\u201d. Puheeseen tulevat mukaan my\u00f6s yhteiskunnalliset normit ja arvot sek\u00e4 \u201dvieras sana\u201d, jolla Bahtin tarkoittaa autoritaarista puhetta, joka ei ole vuorovaikutuksellista vaan pauhaavaa monologia[28]<\/a>.<\/p>\n\n\n\n

Bahtin siis tuo vieraan piiriin puheyhteis\u00f6n merkityksen. Vieras on per\u00e4isin sosiaalisen ja kulttuurisen vuorovaikutuksen tihe\u00e4st\u00e4 kudoksesta, \u201dkaduilta, ihmisjoukoista, (…) v\u00e4kijoukon puheensorinasta\u201d \u2013 \u00e4\u00e4nimaisemasta, miss\u00e4 jokainen puhuja on my\u00f6s ruumiillisesti osallisena. Puhujat punovat puhekudosta ja ovat samalla sit\u00e4 tehdess\u00e4\u00e4n kudoksen v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 aineksia. Bahtinin (mts. 159) mukaan on vaikeaa erottaa puheessa sit\u00e4, mik\u00e4 on omaa, koska \u201djokaisen sosiaalisen ihmisen jokap\u00e4iv\u00e4isess\u00e4 puheessa v\u00e4hint\u00e4\u00e4n puolet kaikista h\u00e4nen lausumistaan sanoista ovat vieraita. Niiden esiintymistarkkuus ja puolueellisuus \u2013 tai puolueettomuus \u2013 on eriasteista\u201d. Puhuttu sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 eritasoisia lausumia ja niiden joukossa ovat my\u00f6s lausutut normit. Joissakin yhteiskunnallisissa tilanteissa, kuten kriiseiss\u00e4, ne ilmaistaan autoritaarisen sanan v\u00e4lityksell\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Puhuja, kuulija ja puheyhteis\u00f6 muodostavat liikkeess\u00e4 olevan verkoston. Milloin ja mitk\u00e4 normit sitten tunkeutuvat vieraan tavoin kokemuksen sis\u00e4lle? Ne eiv\u00e4t ole staattisia tai passiivista kokemuksen \u201dsosiaalista kontekstia\u201d, vaan ajoittain ik\u00e4\u00e4n kuin sytykkeit\u00e4, pistoksia \u2013 vieraita, jotka k\u00e4ynnist\u00e4v\u00e4t muutosta. Aistimukset ovat siten tapahtumia ihmisten v\u00e4lisiss\u00e4 suhteissa[29]<\/a>, sellaisia, jotka ovat vasta tietyiss\u00e4 tilanteissa kehkeytym\u00e4ss\u00e4 ja tulevat havaintojen piiriin. Tietyiss\u00e4 tilanteissa ne ovat tuskin havaittavissa, kuin \u201dlevossa\u201d, joskus sellaisia, jotka havahduttavat viritt\u00e4ytym\u00e4\u00e4n puheelle ja kuulemiselle.<\/p>\n\n\n\n

Vuonna 2020 alkanut pandemia on esimerkki viritt\u00e4ytymisest\u00e4 ja sen aiheuttamat reaktiot esimerkkej\u00e4 valppauden her\u00e4\u00e4misest\u00e4. Sek\u00e4 taudin uhka ett\u00e4 yhteiskunnalliset pakkotoimet sen s\u00e4\u00e4telemiseksi herkistiv\u00e4t yksil\u00f6n ohella my\u00f6s yhteiskuntaruumiin odottamattomallakin tavalla vaaralle. Ihmiset kertovat n\u00e4kev\u00e4ns\u00e4 uudenlaisia painajaisia ja monilla on ollut kummia kokemuksia, jotka ehk\u00e4 pelottavat tai ainakin askarruttavat. Kansanrunouden tutkija Leea Virtanen[30]<\/a> on kuvannut vastaavaa erityisesti Toisen Maailmansodan ajalta. Sodan aiheuttamissa kriisitilanteissa my\u00f6s nykyisin ihmisill\u00e4 on ollut kummia kokemuksia enemm\u00e4n ja useammin kuin muulloin: monet esimerkiksi Ukrainassa ovat kertoneet kuulemistaan \u00e4\u00e4nist\u00e4, jotka ovat varoittaneet tulevasta tapahtumasta, tai kertoneet jotakin tapahtuneen sotarintamalla samalla hetkell\u00e4, kun \u00e4\u00e4ni on kuultu. Joskus \u00e4\u00e4ni on varoittanut pommista, joka onkin sitten pudonnut. Joskus \u00e4\u00e4net ovat voineet olla vaarassa olevan omaisen puhetta sotarintamalta. Virtasen aineistossa my\u00f6s lintukokemukset oli t\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 tyypillisi\u00e4, pikkulintu saatettiin n\u00e4hd\u00e4 merkkin\u00e4 rakkaasta vainajasta. Viesteiss\u00e4 t\u00e4rke\u00e4\u00e4 on niiss\u00e4 v\u00e4littyv\u00e4 arvosis\u00e4lt\u00f6, huolenpito ja lohdutus. Kertoessaan tai varoittaessaan ennalta j\u00e4rkytt\u00e4v\u00e4st\u00e4 tapahtumasta menehtym\u00e4ss\u00e4 oleva omainen vakuuttaa kuulijaa rakkaudestaan ja haluaa antaa toivoa j\u00e4lkeenj\u00e4\u00e4ville[31]<\/a>.<\/p>\n\n\n\n

Kaksoisolentoja ja puheensorinaa<\/h2>\n\n\n\n

\u00c4\u00e4nten kuuleminen vailla tunnistettavaa l\u00e4hdett\u00e4 on merkillisyydess\u00e4\u00e4n kiehtova Unheimlich<\/em>-kokemus. Tuo kokemus on outo ja l\u00e4nsimaisessa l\u00e4\u00e4ketieteess\u00e4 yleens\u00e4 luokiteltu poikkeavaksi, hallusinaation tai psykoosin oireeksi. Niinkin \u00e4\u00e4nten kuulemisen voi m\u00e4\u00e4ritell\u00e4, mutta my\u00f6s psykoosin oireet ovat inhimillisi\u00e4 kokemuksia ja sellaisenaan, ilman patologisointia, inhimillisesti ja tutkimuksen kannalta arvokkaita. Useat Freudin aikalaiset[32]<\/a> keskittyiv\u00e4t poikkeuksellisiin ilmi\u00f6ihin ja ihmismielen tutkimiseen niiden n\u00e4k\u00f6kulmasta. Poikkeavassa itsess\u00e4\u00e4n ajateltiin tihentyv\u00e4n inhimillisten ilmi\u00f6iden ominaisuuksia ja rakenteita, jotka tulevat erityisell\u00e4 tavalla n\u00e4kyviin.<\/p>\n\n\n\n

\u00c4\u00e4nten kuuleminen on paradoksaalinen kokemus, koska se sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 sek\u00e4 kuulemisen, kuuntelemisen ett\u00e4 puhumisen. Se on tapahtumallinen aistimusten kertym\u00e4 ja samalla sit\u00e4 voi l\u00e4hesty\u00e4 \u00e4\u00e4nimaisemana, jossa syntyneet ja kuullut \u00e4\u00e4net ovat kielellisen ohella my\u00f6s akustisessa ja melodisessa suhteessa kesken\u00e4\u00e4n ja niill\u00e4 on mahdollisuus tulla kuulemisen aineksiksi. T\u00e4m\u00e4 tulee esille \u00e4\u00e4nten kuulijoiden haastatteluissa ja vihjeit\u00e4 siihen antavat s\u00e4veltaiteen ja musiikkitieteen ty\u00f6t. Kuultuna kokemus eroaa kaikesta muusta kuullusta samoin kuin puheena ja puhuttuna, tai ajateltuna muusta ajattelusta.<\/p>\n\n\n\n

T\u00e4m\u00e4 tuli my\u00f6s esitystaiteellisessa ty\u00f6ss\u00e4mme esiin. \u00c4\u00e4nten vastaanottaminen puheena, joka oli samalla kertaa \u201domaa ja toisen puhetta, mutta my\u00f6s ajatus, joka ei oikeastaan ole oma\u201d, mit\u00e4 my\u00f6s Teemu P\u00e4ivinen<\/a> k\u00e4sittelee t\u00e4ss\u00e4 julkaisussa, kuvastaa \u00e4\u00e4nten kuulemisen kokemusta, samoin kuin linnun vastaus mets\u00e4ss\u00e4 naisen \u00e4\u00e4nell\u00e4. Puhelimeen vastanneiden henkil\u00f6iden h\u00e4mmennys kuulemastaan oli ik\u00e4\u00e4n kuin \u00e4\u00e4ni\u00e4 kuulevan soittajan kokemuksen metaforinen ilmaisu. Ekhon osuus myytiss\u00e4 tuo esille sen, mik\u00e4 tapahtumassa on esseeni kannalta olennaisinta: \u00e4\u00e4nten kuulemisen koskettavan, affektiivisen vierasluonteen ja Unheimlich<\/em>iin sis\u00e4ltyv\u00e4n eletyn mahdottomuuden paradoksin. Ekho ei toista mekaanisesti, vaan muuttuu itsekin ja tuo kuunneltavaksi jotain uutta, koska puhuu \u00e4\u00e4nell\u00e4, joka on muunnelma kuullusta ja puhutusta. Myyttisen parin voi ajatella muodostavan kaksoisolennon siin\u00e4 erityisess\u00e4 merkityksess\u00e4, ett\u00e4 kaksoisolennon se puoli, joka kohdataan, Ekho, muuttuu arvoituksellisen aistimustapahtuman avainhenkil\u00f6ksi.<\/p>\n\n\n\n

Kumma puhuttelee tiedett\u00e4 ja taidetta<\/h2>\n\n\n\n

Unheimlich<\/em> ilmi\u00f6n\u00e4 ja kokemuksena haastaa tieteen rajoja. Freud (1919) siirsi esseess\u00e4\u00e4n k\u00e4sitteen itselt\u00e4\u00e4n estetiikan alalle. J\u00e4\u00e4n miettim\u00e4\u00e4n lopuksi juuri t\u00e4m\u00e4n h\u00e4nen ajatuksensa merkityst\u00e4. Siit\u00e4 huolimatta ett\u00e4 Unheimlich<\/em>, kumma, on vaikuttanut niin fenomenologiseen kuin psykoanalyyttiseen ajatteluun yht\u00e4lailla kuin kulttuurin ja taiteen tutkimukseen, se on pysynyt tieteen, erityisesti mielen tutkimuksen piiriss\u00e4 er\u00e4\u00e4nlaisena nimett\u00f6m\u00e4n\u00e4 ulkoj\u00e4senen\u00e4, likana, joka uhkaa kategorioiden j\u00e4rjestyst\u00e4 (vrt. Douglas 1966).<\/p>\n\n\n\n

Kumman esiin nostamat kysymykset ovat yhteiskunnallisesti polttavia sek\u00e4 ajankohtaisia ja liittyv\u00e4t k\u00e4sityksiimme tiet\u00e4misen rajoista. Ne johtavat tiedon uudelleen arvioimiseen my\u00f6s sellaisten ruumiillisten prosessien avulla, joihin \u00e4\u00e4nten kuuleminen lukeutuu. Kummaa ei voi tarkkaan m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 ja se muuttaa kokemustamme ja suhdettamme todellisuuteen ja siihen mit\u00e4 pidet\u00e4\u00e4n varmana, mit\u00e4 totena. K\u00e4sitteen esiin nostama haaste kuvastaa laajalti ilmaistua tyytym\u00e4tt\u00f6myytt\u00e4 kulttuuriseen luokitteluun normaalin ja patologisen v\u00e4lill\u00e4 ja siit\u00e4 juontuvaan ihmisten ja v\u00e4est\u00f6ryhmien hallintaan. Sen vaikutus ulottuu eri rekistereihin, kaikkeen, miss\u00e4 on kyse vieraskokemuksesta: <\/strong>kulttuuriin, ajatteluun ja aistisuuteen, ruumiiseen ja mieleen.<\/p>\n\n\n\n

Onko kummaa mahdollista tutkia herkistym\u00e4tt\u00e4 rajoille ja raja-askelille, my\u00f6s tutkimuksellisessa kanssak\u00e4ymisess\u00e4? Taiteen \u2013 kuten psykoanalyysinkin \u2013 singulaarinen luonne, se ett\u00e4 se el\u00e4\u00e4 vieraudesta kyseenalaistaen tunnettuja kategorioita ja hierarkioita, mahdollistaa kumman kohtaamisen. Se teki my\u00f6s \u00e4\u00e4nten kuulemista kuvaavan esitystaiteellisen ty\u00f6mme mahdolliseksi. Taiteessa outoja ja vieraita asioita on k\u00e4sitelty osana taiteellista prosessia. Se edellytt\u00e4\u00e4 keskittymist\u00e4 tieteen ja taiteen keskin\u00e4iseen vuorovaikutukseen, sen rajapinnan yli mink\u00e4 tiede ja taide jakavat ja mit\u00e4 ne toisissaan vierastavat.<\/p>\n\n\n\n

Essee \u201dVieraan kumma tuttuus\u201d on korjattu versio samannimisest\u00e4 julkaisustani Psykoanalyyttinen Psykoterapia<\/em> -lehdess\u00e4 2020:16.<\/p>\n\n\n\n

Viitteet<\/h2>\n\n\n\n

1<\/a> Ote puhelinkeskustelusta \u00e4\u00e4ntenkuulijan ja keskustelijan v\u00e4lill\u00e4 esitystaiteellisen installaatiomme yhteydess\u00e4, jonka esittelyyn palaan tuonnempana.<\/p>\n\n\n\n

2<\/a> Freud 1919. Saksankielinen k\u00e4site kattaa ilmi\u00f6n monitahoisuuden ja ambivalenssin toisin kuin k\u00e4\u00e4nn\u00f6kset muille kielille. Kantasana Heim<\/em> viittaa kotoisuuteen, jonka keskelle outo, \u00e4killinen tai pelottava kokemus sattuu. Se viittaa my\u00f6s salaisuuteen, Geheimnis,<\/em> mik\u00e4 on ollut Freudin ajattelussa t\u00e4rke\u00e4\u00e4. Suomeksi k\u00e4\u00e4nt\u00e4minen on kohdannut ongelmia (ks. esim. L\u00e5ng 2005). Suomennoksia on kaksi, L\u00e5ngin (mt.) ja Rutasen suomennos (Freud 1919\/2016). L\u00e5ng k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sanaa \u201dep\u00e4mukava\u201d, Rutanen k\u00e4\u00e4nn\u00f6st\u00e4 \u201dkammottava\u201d.<\/p>\n\n\n\n

3<\/a> Yhteiskuntatieteen tuoreissa v\u00e4it\u00f6skirjoissa termi esiintyy edelleen (Rancken 2017), samoin k\u00e4sitett\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n my\u00f6s nykyisess\u00e4 kulttuurintutkimuksessa (Myllyniemi 2018).<\/p>\n\n\n\n

4<\/a> Julkisten instituutioiden, kuten ymp\u00e4rist\u00f6hallinnon ja terveydenhuollon luonnontieteelliseen ajatteluun perustuvasta suhtautumisesta kummiin kokemuksiin, ks. Virtanen & Honkasalo 2020.<\/p>\n\n\n\n

5<\/a> Suomen Akatemia: Mieli ja toinen -tutkimushanke (SA 266573).<\/p>\n\n\n\n

6<\/a> Olemme vastik\u00e4\u00e4n ehdottaneet yhdess\u00e4 alkuper\u00e4iskansojen kulttuuria ja k\u00e4sityksi\u00e4 tutkivan Pirjo Virtasen kanssa kumma-termin korvaamista \u201dk\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4ll\u00e4\u201d (engl. ungraspable<\/em>). Useat tutkijat William Jamesista asti ovat puhuneet \u201dn\u00e4kym\u00e4tt\u00f6mist\u00e4\u201d ilmi\u00f6ist\u00e4 mutta se viittaa mielest\u00e4mme liiaksi n\u00e4k\u00f6aistimukseen, jolla on l\u00e4nsimaisen kulttuurin painolasti. K\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n puolestaan olisi jotain mik\u00e4 ei ole k\u00e4sill\u00e4, ei kouraantuntuvaa. Kumma, Unheimlich<\/em>, voisi juuri olla sellainen.<\/p>\n\n\n\n

7<\/a> Siltala 2019.<\/p>\n\n\n\n

8<\/a> Kuuluisimpia historiallisia \u00e4\u00e4ntenkuulijoita lienee Sokrates. Muita eri historiallisten aikakausien tunnettuja \u00e4\u00e4ntenkuulijoita ovat Mooses, Augustinus, Tuomas Akvinolainen, Hildegard van Bingen, Jeanne d\u2019Arc, Margery Kempe, Juliana Norwichlainen, Pyh\u00e4 Birgitta, \u00c1vilan Teresa sek\u00e4 Emmanuel Swedenborg, tutkijoista erityisesti Nikola Tesla ja kirjailijoista Charles Dickens ja Virginia Woolf ovat itse kirjoittaneet \u00e4\u00e4nten kuulemisestaan (Poutanen 2015).<\/p>\n\n\n\n

9<\/a> Esim. Holt ja Tickle 2014; Ratcliffe 2017.<\/p>\n\n\n\n

10<\/a> Luhrmann ym. 2015.<\/p>\n\n\n\n

11<\/a> Akusmaattisesta \u00e4\u00e4nest\u00e4, ks. Kane 2014.<\/p>\n\n\n\n

12<\/a> Esim. Woods 2015; Suomessa aihetta ovat ensimm\u00e4isen\u00e4 l\u00e4hestyneet Raij ym. (2009). Kansainv\u00e4linen liike Hearing Voices sek\u00e4 meill\u00e4 Suomen Moni\u00e4\u00e4niset ry. ovat olleet aloitteellisia tutkimusten k\u00e4ynnist\u00e4misess\u00e4. McCarthy-Jones (20129 on arvioinut, ett\u00e4 maailman v\u00e4est\u00f6st\u00e4 1\u20133% kuulee \u00e4\u00e4ni\u00e4 vailla psykiatrista sairautta.<\/p>\n\n\n\n

13<\/a> Luhrmann ja Marrow (toim.) 2016.<\/p>\n\n\n\n

14<\/a> Esim. Luhrmann ym. 2015; Luhrmann ja Marrow (toim.) 2016.<\/p>\n\n\n\n

15<\/a> Esim. Luhrmann ym. 2015; Luhrmann ja Marrow (toim.) 2016.<\/p>\n\n\n\n

16<\/a> Luhrmann ym. 2015, 13. L\u00e4heinen k\u00e4site on affordanssi, jota havaintopsykologiassa k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n (esim. Gibson 1979).<\/p>\n\n\n\n

17<\/a> Esitystaideteoksemme Puhelinkoppi \u2013 yhteys kummaan<\/em> on yksityinen tila keskell\u00e4 julkista ja arkista. Puhelinkopin sein\u00e4t sulkevat keskustelun kahdenkeskeiseksi. Puhelinkoppiin soittaa \u00e4\u00e4ni\u00e4 kuuleva henkil\u00f6 ja puheluun vastaa sattumanvarainen ohikulkija.<\/p>\n\n\n\n

T\u00e4ss\u00e4 merkityksess\u00e4 teoksemme puhelinkoppi on metafora \u00e4\u00e4nten kuulijan kokemuksesta. (Ks. Honkasalo 2018.)<\/p>\n\n\n\n

18<\/a> Ks. P\u00e4ivinen<\/a> t\u00e4ss\u00e4 teoksessa.<\/p>\n\n\n\n

19<\/a> Ajatus kokemuksen responsiivisuudesta ei ole uusi. Se on alun perin per\u00e4isin Gestalt<\/em>-teoreettisesta keskustelusta, kuten monet ruumiinfenomenologiset ideat (ks. Goldstein 1934; seikkaper\u00e4inen katsaus Goldsteinin tutkimuksesta, ks. Harrington 1999). Responsiivisuutta ja vierautta kokemuksessa on miettinyt hahmoterapeuttien aikalainen Mihail Bahtin (1929). H\u00e4n on kirjoittanut \u201dsanan\u201d vieraudesta ja palaan siihen alempana. Ks. my\u00f6s Barthes ja punctum<\/em>.<\/p>\n\n\n\n

20<\/a> Waldenfels 2000, 365.<\/p>\n\n\n\n

21<\/a> Ovidius 1955.<\/p>\n\n\n\n

22<\/a> Waldenfels 2000, 380.<\/p>\n\n\n\n

23<\/a> Waldenfels. 2000, 381. Vastaava oman \u00e4\u00e4nen kokeminen kaksoisolennon kaltaisena kahdentumisena voisi tapahtua my\u00f6s omaa \u00e4\u00e4nt\u00e4 kuunnellessa \u00e4\u00e4nityksen yhteydess\u00e4. Kaksoisolennosta ja vieraasta ks. Bahtin 1999, 293\u2013325 sek\u00e4 Envall 1988.<\/p>\n\n\n\n

24<\/a> 382, \u201ddas die Stimme sozusagen ver-zweit wird\u201d.<\/p>\n\n\n\n

25<\/a> 382, \u201ddas die Stimme sozusagen ver-zweit wird\u201d<\/p>\n\n\n\n

26<\/a> Tutkimme Itsemurhat Suomessa -tutkimushankkeen saaman viestiaineiston avulla naisten kirjoituksia omasta kuolemastaan itsemurhan yhteydess\u00e4. Itsemurhaviesteiss\u00e4 kuvastui mielest\u00e4mme Ekhon kohtalo: naisen kulttuurinen paikka ainoastaan puhutun, jo sanotun piiriss\u00e4. \u00c4\u00e4ni on puheen ruumiillinen taso. Kuoltuaan h\u00e4nelt\u00e4 j\u00e4i j\u00e4ljelle \u00e4\u00e4ni, joka oli hyvin kirjaimellisesti viimeinen sana. (Utriainen & Honkasalo 1996.)<\/p>\n\n\n\n

27<\/a> Bahtin 1991.<\/p>\n\n\n\n

28<\/a> Mt.<\/p>\n\n\n\n

29<\/a> Straus, sama, 1958.<\/p>\n\n\n\n

30<\/a> Vastaavia tuloksia my\u00f6s Myllyniemi (2018), Kivim\u00e4ki (julkaisematon aineisto rintamamieskokemuksista sek\u00e4 Mustonen 2015.<\/p>\n\n\n\n

31<\/a> Virtanen 1994. Kiinnostavaa kumman kannalta on \u00e4\u00e4nten ennakoivuus, kuulemiseen liittyv\u00e4 ennalta tiet\u00e4minen. \u00c4\u00e4nten antama varoitus on viitannut tapahtumaan, joka on sattunut my\u00f6hemmin tai samaan aikaan (t\u00e4st\u00e4 my\u00f6s Freud 1961).<\/p>\n\n\n\n

32<\/a> James 1902; Durkheim 1892\/1986.<\/p>\n\n\n\n

L\u00e4hteet<\/h2>\n\n\n\n

Bahtin, Mihail. 1991. Dostojevskin poetiikan ongelmia.<\/em> Suom. Paula Nieminen ja Tapani Laine. Helsinki: Orient Express. (Alkuper\u00e4isteos 1929.)<\/p>\n\n\n\n

Bahtin, Mihail. 1979. Kirjallisuuden ja estetiikan ongelmia<\/em>. Suom. Kerttu Kyh\u00e4l\u00e4-Juntunen ja Veikko Airola. Moskova: Progress. (Alkuper\u00e4isteos 1929.)<\/p>\n\n\n\n

Barthes, Roland. 1985. Valoisa huone.<\/em> Suom. Martti Lintunen, Esa Sironen ja Leevi Lehto. Helsinki: Kansankulttuuri ja Valokuvataiteen museon s\u00e4\u00e4ti\u00f6. (Alkuper\u00e4isteos 1980.)<\/p>\n\n\n\n

Canguilheim, Georges. 1978. On the Normal and the Pathological<\/em>. Ranskasta englanniksi k\u00e4\u00e4nt\u00e4nyt Carolyn. R. Fawcett. Dordrecht: Reidel. (Alkuper\u00e4isteos 1966.)<\/p>\n\n\n\n

Douglas, Mary. 1996. Purity and danger<\/em>. Lontoo: Routledge & Kegan Paul.<\/p>\n\n\n\n

Durkheim, Emil. 1985. Itsemurha<\/em>. Suom. Seppo Randell. Helsinki: Tammi. (Alkuper\u00e4isteos 1892.)<\/p>\n\n\n\n

Envall, Markku. 1988. Toinen min\u00e4.<\/em> Porvoo: WSOY.<\/p>\n\n\n\n

Fast, Heidi. 2022. Ihmis\u00e4\u00e4ni ja viritt\u00e4ytymisen taito. sanattoman \u00e4\u00e4nellisen kohtaamisen merkitys psyykkist\u00e4 apua tarvitsevien ihmisten kokemuksissa<\/em>. Aaltodoc, Aalto University Learning Centre. URN:ISBN:978-952-64-0699-2<\/a>.<\/p>\n\n\n\n

Freud, Sigmund. 2016. \u201dKammottava.\u201d Estetiikan klassikot I<\/em>, toim. I Reiners, A. Sepp\u00e4, & J. Vuorinen, pp\u2013pp. Suom. Mirja Rutanen. Tallinna: Gaudeamus oy. (Alkuper\u00e4isteksti 1919.)<\/p>\n\n\n\n

Freud, Sigmund. 2003. Uncanny<\/em>. Toim. David McClintock. Engl. k\u00e4\u00e4nt. David McClintock. Lontoo: Penguin Books. (Alkuper\u00e4isteos 1919.)<\/p>\n\n\n\n

Freud, Sigmund. 1961. Arkiel\u00e4m\u00e4n psykopatologiaa.<\/em> Suom. Martti ja Annika Takala. Keuruu: Otava.<\/p>\n\n\n\n

Freud, Sigmund. 1917. \u201dEine Scwierigkeit der Psychoanalyse.\u201d Gesammelte Werke XII, Werke aus den Jahren 1917\u20131920<\/em>, Band 12. Suhrkampf, Fischer Verlag.<\/p>\n\n\n\n

Gibson, James. 1979. The Ecological Approach to Human Perception. <\/em>Boston: Houghton and Miffin.<\/p>\n\n\n\n

Goldstein, Kurt. 1932. Der Aufbau des Organismus. Einf\u00fchrung in die Biologie unter besonderer Ber\u00fccksichtigung der Erfahrungen am kranken Menschen. <\/em>Den Haag: Nijhoff.<\/p>\n\n\n\n

Harrington, Anne. 1999. Goldstein, Kurt (1878\u20131965), neurologist and psychiatrist<\/em>. Oxford: Oxford University Press.<\/p>\n\n\n\n

Holt, L & A. Tickle. 2014. \u201dExploring the experience of hearing voices from a first person perspective: a meta-ethnographic synthesis.\u201d Psychology and Psychotherapy<\/em> 87(3): 278\u2013297. DOI: 10.1111\/papt.12017<\/a>.<\/p>\n\n\n\n

Honkasalo, Marja-Liisa. 2018. \u201dNeither real nor true.\u201d CARPA 5 \u2013 Colloquium on Artistic Research in Performing Arts<\/em>. nivel.teak.fi\/carpa5\/marja-liisa-honkasalo-neither-real-nor-true-sharing-voices-in-the-intersubjective-space-and-beyond\/<\/a><\/p>\n\n\n\n

Honkasalo, Marja-Liisa. 2017a. \u201dKirjoituksia el\u00e4m\u00e4st\u00e4.\u201d Mielen rajoilla. Arjen kummat kokemukset<\/em>, toim. Marja-Liisa Honkasalo & Kaarina Koski, 11\u201384. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura.<\/p>\n\n\n\n

Honkasalo, Marja-Liisa. 2017b. \u201dRuumiillisuuden rajoilla.\u201d Niin & N\u00e4in<\/em> 3: 50\u201353.<\/p>\n\n\n\n

James, William. 1994. The Varieties of Religious Experience: A study of human nature-being, the Gifford lectures on natural religion delivered in Edinburgh 1901\u20131902<\/em>. New York: Random House. (Alkuper\u00e4isteos 1902.)<\/p>\n\n\n\n

J\u00e4rviluoma, Helmi, Meri Kyt\u00f6, Henri Tuaux, H. Uimonen, N. Vikman. 2009. Acoustic environments in change & five village soundscapes<\/em>. TAMK julkaisuja A 13. Tampere: Tampereen ammattikorkeakoulu.<\/p>\n\n\n\n

Kane, Brian. 2014. Sound Unseen. Acousmatic Sound in Theory and Prexis<\/em>. New York and London: Oxford University Press.<\/p>\n\n\n\n

L\u00e5ng, Markus (toim.). 2005. Sigmund Freud: Murhe ja Melankolia sek\u00e4 muita kirjoituksia<\/em>. Tampere: Vastapaino.<\/p>\n\n\n\n

Luhrmann, Tanya. 2018. \u201dThe Sound of Madness. Can we treat psychosis by listening to the voices in our heads?\u201d Harper’s Magazine<\/em>, 336: 45\u201354.<\/p>\n\n\n\n

Luhrmann, Tanya & J. Marrow, (toim.). 2016. Our Most Troubling Madness<\/em>. Los Angeles: University of California Press.<\/p>\n\n\n\n

Luhrmann, Tanya, R. Padmavati, H. Tharoor, A. Osei. 2015a. \u201dHearing voices in Different Cultures: A Social Kindling Hypothesis.\u201d Topics in Cognitive Science<\/em> 7: 646\u2013663.<\/p>\n\n\n\n

Luhrmann, Tanya, R. Padmavati, H. Tharoor, A. Osei. 2015b. \u201dDifferences in voice-hearing experiences of people with psychosis in the USA, India and Ghana: Interview based study.\u201d The British Journal of Psychiatry, <\/em>206: 41\u201344.<\/p>\n\n\n\n

Merleau-Ponty, Maurice. 1968. The Visible and the Invisible<\/em>. Evanston: Nortwestern University Press.<\/p>\n\n\n\n

Merleau-Ponty, Maurice. 1962. Phenomenology of Perception<\/em>. Lontoo: Routledge & Kegan.<\/p>\n\n\n\n

Mustonen, Esko. 1988. Aavistuksia sodassa 1939\u20131944: Selitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 tapauksia tulilinjoilla ja kotirintamalla<\/em>. Helsinki: WSOY.<\/p>\n\n\n\n

Myllyniemi, Satu-Maarit. 2018. \u201dYliluonnollinen sota: Herkk\u00e4\u00e4 kokemusperint\u00f6\u00e4 kartoittamassa.\u201d Antroblogi<\/em>. Haettu 16.6.2023. antroblogi.fi\/2018\/03\/yliluonnollinen-sota-herkkaa-kokemusperintoa-kartoittamassa\/<\/a>.<\/p>\n\n\n\n

Ovid. 1955. Metamorphoses<\/em>. Engl. k\u00e4\u00e4nt. Mary M. Innes. Harmondsworth: Penguin Books.<\/p>\n\n\n\n

Poutanen, Aatu. 2015. Auditory Verbal Hallucinations in the Context of Religious and Mystical Experiences<\/em>. Uskontotieteen kandidaattitutkielma, Turun yliopisto, Turku.<\/p>\n\n\n\n

Raij, Tuukka, Minna Valkonen-Korhonen, Matti Holi, Sebastian Therman, Riitta Hari. 2009. \u201dReality of auditory verbal hallucinations.\u201d Brain <\/em>152(11): 29\u201394.<\/p>\n\n\n\n

Ratcliffe, Matthew. 2017. Real Hallucinations. Psychiatric Illness, Intentionality, and the Interpersonal World<\/em>. Cambridge: MIT Press.<\/p>\n\n\n\n

Romme, Marius & Sandra Escher. 1993. Accepting Voices<\/em>. Lontoo: Mind books.<\/p>\n\n\n\n

Rollo, May, Ernst Angel, Henri F. Ellenberger (toim.). 1958. Existence as a New Dimension in Psychiatry and Psychology<\/em>. New York: Simon & Schuster.<\/p>\n\n\n\n

Royle, Nicholas. 2003. The Uncanny. An Introduction<\/em>. Lontoo: Routledge.<\/p>\n\n\n\n

Santanen, Sami. 2017. Ajatuksen paikka.<\/em> Helsinki: Tutkijaliitto.<\/p>\n\n\n\n

Siltala, Markku. 2019. H\u00e4n oli siin\u00e4.<\/em> Helsinki: S & S.<\/p>\n\n\n\n

Straus, Erwin. 1969. Psychiatry and Philosophy<\/em>. New York: Springer.<\/p>\n\n\n\n

Straus, Erwin. 1958. \u201dAesthesiology and Hallucination.\u201d Rollo, May, Ernst Angel, Henri Ellenberger (toim.), Existence as a New Dimension in Psychiatry and Psychology<\/em>, 126\u2013139. New York: Simon & Schuster.<\/p>\n\n\n\n

Vad\u00e9n, Tere & Juha Torvinen. 2014. \u201dMusical Meaning in Between. Ineffability, Atmosphere and Asubjectivity in Musical Experience.\u201d Journal of Aesthetics and Phenomenology<\/em> 1 (2): 209\u2013230. DOI: 10.2752\/205393214X14083775795032<\/a>.<\/p>\n\n\n\n

Utriainen, Terhi & Marja-Liisa Honkasalo. 1996. \u201dWomen writing their death and dying.\u201d Semiotica <\/em>109(\u00be): 195\u2013220.<\/p>\n\n\n\n

Virtanen, Leea. 1974. Kun kello pys\u00e4htyi. Tavallisen suomalaisen yliluonnolliset kokemukset<\/em>. Porvoo-Helsinki: WSOY.<\/p>\n\n\n\n

Virtanen, Pirjo & Marja-Liisa Honkasalo. 2020. \u201dNew Practices of Cultural Truth Making. Evidence Work in Negotiations with State Authorities.\u201d Anthropology of Consciousness <\/em>31(1): 63\u201390.<\/p>\n\n\n\n

Waldenfels, Bernhard. 1997. Bruchlinien der Erfahrung. Ph\u00e4nomenologie, Psychoanalyse, Ph\u00e4nomenotechnik<\/em>. Frankfurt am Main: Suhrkampf.<\/p>\n\n\n\n

Waldenfels, Bernhard. 2019. Erfahrung die zur Sprache dr\u00e4ngt. Studien zur Psychoanalyse und Psychotherapie aus ph\u00e4nomenologischer Sicht.<\/em> Frankfurt am Main: Suhrkampf.<\/p>\n\n\n\n

Waldenfels, Bernhard. 2011. Phenomenology of the Alien. Basic Concepts<\/em>. Evanstone: Nortwestern University Press.<\/p>\n\n\n\n

Waldenfels, Bernhard. 2000. Das Leibliche Selbst<\/em>. Frankfurt am Main: Suhrkampf.<\/p>\n\n\n\n

Woods, Angela, N. Jones, B. Alderson-Day, F. Callard, C. Fernyhough. 2015. \u201dExperiences of hearing voices: analysis of a novel phenomenological survey.\u201d Lancet Psychiatry<\/em> 2(4): 323\u2013331.<\/p>\n\n\n\n

Woods, Angela, N. Jones, M. Bernini, F. Callard, B. Alderson-Day, J.C. Badcock, V. Bell, C.C.H. Cook, T. Csordas, C. Humpston, J. Krueger, F. Laroi, S. McCarthy-Jones, P. Moseley, H. Powell, A. Raballo, D. Smailes, C. Fernyhough. 2014. \u201dInterdisciplinary Approaches to the Phenomenology of Auditory Verbal Hallucinations.\u201d Schizophrenia Bulletin<\/em> 40(4): 246\u2013254.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Abstract On the weird familiarity of the uncanny In this essay, I describe hearing voices […]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"categories":[2],"tags":[],"class_list":["post-317","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-toc"],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/nivel.teak.fi\/nivel19\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/317","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/nivel.teak.fi\/nivel19\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/nivel.teak.fi\/nivel19\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/nivel.teak.fi\/nivel19\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/nivel.teak.fi\/nivel19\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=317"}],"version-history":[{"count":37,"href":"https:\/\/nivel.teak.fi\/nivel19\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/317\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":666,"href":"https:\/\/nivel.teak.fi\/nivel19\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/317\/revisions\/666"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/nivel.teak.fi\/nivel19\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=317"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/nivel.teak.fi\/nivel19\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=317"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/nivel.teak.fi\/nivel19\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=317"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}