{"id":89,"date":"2017-04-23T13:08:17","date_gmt":"2017-04-23T10:08:17","guid":{"rendered":"http:\/\/nivel.teak.fi\/tanssi-yliopistossa\/?p=89"},"modified":"2026-02-09T15:56:12","modified_gmt":"2026-02-09T13:56:12","slug":"valmistuneiden-opiskelijoiden-sijoittuminen-tyoelamaan","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/nivel.teak.fi\/tanssi-yliopistossa\/valmistuneiden-opiskelijoiden-sijoittuminen-tyoelamaan\/","title":{"rendered":"Valmistuneiden opiskelijoiden sijoittuminen ty\u00f6el\u00e4m\u00e4\u00e4n"},"content":{"rendered":"

Tanssitaiteen laitoksella opiskelleiden valmistusprosentti oli alusta alkaen Teatterikorkeakoulun suurin. Timo Kallisen haastattelussa toin esille syitä tähän: 1) laitoksen teoriaopetus oli alusta saakka laajaa, se totutti opiskelijat kirjalliseen työhön, mitä opinnäytetyön tekeminen aina edellytti, 2) laitoksen opiskelijoilla ei ollut sitä perinteistä Teatterikorkeakoulun harhaa, että oltiin valmistuttu, kun oltiin käyty koulua neljä vuotta, 3) laitoksen opettajat painostivat alusta saakka valmistumisen tärkeyteen, koska ensimmäistä kertaa oli mahdollisuus saada alan korkeinta koulutusta omassa maassa, 4) saimme sovittua ammattiteattereiden ja ammattiryhmien kanssa, että valmistuminen otetaan huomioon palkkauksessa ja 5) laitoksen opiskelijoista huomattava osa päätyi tanssipedagogin tehtäviin, joissa vaatimuksena oli korkeakoulututkinto. (Kallinen 2004<\/span>, 140.) Kaikki tanssitaiteen laitoksen opiskelijat eivät kuitenkaan suorittaneet tutkintoaan loppuun, vaan siirtyivät kentälle useimmiten neljän opiskeluvuoden jälkeen.<\/p>\n\n\n\n

Valmistuneilla ja laitoksella opiskelleilla opiskelijoilla oli vahva halu ja intohimo paitsi itsensä myös tanssitaiteen kehittämiseen ja uusien mahdollisuuksien löytämiseen. He olivat jo 1980- ja 1990-luvun vaihteessa voimistamassa tanssin freelance-esitystoimintaa merkittävästi. He loivat omat työmahdollisuutensa ja samalla tarjosivat töitä muillekin taiteilijoille, esimerkiksi valo- ja äänisuunnittelijoille. Tämä kaikki vaikutti selkeästi myös tanssin arvostukseen ja yleisömääriin. Soini totesikin:<\/p>\n\n\n\n

\n

Kukaan ei voi enää tosissaan väittää, että tanssi olisi merkityksetöntä tai että sen kehitys voitaisiin pysäyttää. Niin paljon, kun laitostakin on haukuttu; perkele – todisteet puhuvat puolestaan. Miten monta ensi-iltaa jäisi pois, jos laitoksemme koreografit ja tanssijat eivät olisi töissä. – – Ei tässä tyhjänpanteiksi olla jouduttu.<\/p>\n(Saloheimo 1993<\/span>, 7.)<\/cite><\/blockquote>\n\n\n\n

Osa laitokselta valmistuneista halusi vaikuttaa tanssin kenttään myös järjestötasolla. Pulkkinen kuvaa:<\/p>\n\n\n\n

\n

Muistan vahvasti sen tunteen, joka meillä ensimmäisen kurssin opiskelijoilla oli valmistumisen kynnyksellä. Olimme astumassa kentälle ensimmäisinä, ja koimme tarvetta saada vaikuttaa kenttään, uudistaa sitä ja osoittaa sille, että meidän kouluttamisemme on kannattanut. Itselleni oli tärkeää lähteä heti mukaan Suomen Tanssitaiteilijain Liiton toimintaan – taisin olla hallituksen jäsen jo ennen valmistumistani. Sen kautta seurasivat pian Suomen Teatterityöntekijäin Yhteisjärjestön (STY) hallitus ja sen edustaminen Kopiostossa sekä Suomen Tanssialan Keskusliitossa (myöh. Tanssin Tiedotuskeskus). Helsingin Kaupunginteatterin Tanssiryhmässä minut valittiin luottamusmieheksi jo ensimmäisenä kiinnitysvuotenani. Ajoin läpi sen, että myös tanssijat saivat näyttelijöiden tapaan edustajan Helsingin teatterisäätiön hallitukseen. Olin mukana neuvottelemassa Teatteritanssijoiden työehtosopimuksesta ja vaikuttamassa siihen, että se yhdistettiin osaksi Teatterialan työehtosopimusta. Taiteilijajärjestössä ja luottamustehtävissä työskentely oli minulle yhtä tärkeä tapa toimia tanssin ammattilaisena kuin itse tanssiminenkin.<\/i><\/p>\n(Pulkkinen 24.2.2016<\/span>.)<\/cite><\/blockquote>\n\n\n\n

Tanssitaiteen laitoksen alkutaipaleen seurauksena syntyi uusia ryhmiä vuosittain. Tuon esiin joitakin nimiä ja ryhmiä, joiden olemassaolosta tiedän. En pyri täysin kattavaan esittelyyn ja olen varma, että olen unohtanut mainita tärkeitäkin tanssitaiteilijoita ja ryhmiä. Laitokselta valmistuneet ja siellä opiskelleet opiskelijat työllistyivät muun muassa Helsingin Kaupunginteatterin tanssiryhmässä, Kansallisbaletissa, Tanssiteatteri Raatikossa, Tanssiteatteri Hurjaruuthissa, Zodiak Presentsissä, Aurinkobaletissa ja Suomussalmiryhmässä (Hämäläinen 1989<\/span>, 10 ). Myös yksittäiset koreografit kuten esimerkiksi Sanna Kekäläinen, Reijo Kela, Tommi Kitti, Ulla Koivisto, Kenneth Kvarnström, Kirsi Monni, Arja Raatikainen ja Ervi Sirén työllistivät laitokselta valmistuneita tanssijoita ahkerasti. Lisäksi Helsingin juhlaviikot oli kiinnostunut tanssitaiteen laitokselta valmistuneiden koreografien töistä tilaamalla Arja Raatikaiselta, Hanna Brotherukselta, Tiina Huczkowskilta ja Susanna Veijalaiselta teoksen juhlaviikkojen ohjelmistoon. Myös muut tanssifestivaalit, esimerkiksi Liikkeellä marraskuussa <\/i>‑festivaali ja Täydenkuun tanssit ‑nykytanssifestivaali, työllistivät useita valmistuneita koreografeja.<\/p>\n\n\n\n

Helsingin Kaupunginteatterin tanssiryhmän kantavana joukkona on työskennellyt ryhmä tanssitaiteen laitokselta valmistuneita ja siellä opiskelleita tanssijoita. Ari Tenhula johti Helsingin Kaupunginteatterin tanssiryhmää vuosina 2000–2002 ja Ville Sormunen 2006–2010. Tenhula on myös toiminut Liikkeellä marraskuussa ‑festivaalin johtajana vuodesta 2006. Vuodesta 2008 hän on toiminut nykytanssin ja tanssijantaiteen (2013) professorina sekä Teatterikorkeakoulun varadekaanina vuodesta 2014 (Wikipedia, Ari Tenhula 2016<\/span>). Niin ikään laitoksen kasvatti Harri Kuorelahti johti Täydenkuun tanssit ‑nykytanssifestivaalia vuoteen 2009, jolloin hän siirtyi johtamaan Sivuaskel-festivaalia. <\/i>(Zodiak.fi 2016<\/span>.) Kelan ja Heikki Laitisen ohjaaman koulutuksen pohjalta perustettu Suomussalmiryhmä (15)<\/span> muodostui pääasiassa tanssitaiteen laitokselta valmistuneista tanssijoista. Ryhmä sai tanssitaiteen valtionpalkinnon vuonna 1996.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Ansataival. Koreografia Reijo Kela. Tanssijat Päivi Järvinen, Harri Kuorelahti, Leena Rouhiainen, Soile Lahdenperä, Unto Nuora, Susanna Veijalainen, Mia Liski (ent. Klemola, nyk. Mironoff) ja Päivi Rissanen. Ensi-ilta Suomussalmella heinäkuussa 1990. Kuva Markku Soininen.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Muista ryhmistä, joiden syntyyn tanssitaiteen laitokselta valmistuneet ovat vaikuttaneet, mainittakoon muun muassa vuonna 1995 perustettu M.A.D. Tanssimaisterit ry., jonka sivutuotteena syntyi Loikka-festivaali, Suomen johtava tanssielokuvan edustaja. Se tukee toiminnallaan tanssielokuvan asemaa ja sen monipuolista kehittymistä (Loikka.fi 2016<\/span>). Näiden molempien hankkeiden voimanaisina ovat olleet Hanna Pajala-Assefa ja Kati Kallio. Vuonna 1996 perustettu Nomadi hallinnoi Arja Raatikainen & Co:n ja Alpo Aaltokosken & Co:n toimintaa. Nomadia olivat perustamassa edellisten lisäksi Katri Soini ja Jyrki Karttunen. (Danceinfo.fi 2016<\/span>.) Nomadi tuottaa jatkuvasti uusia esityksiä. Sille myönnettiin tanssitaiteen valtionpalkinto 1999. Se oli tunnustus ”kiinnostavalle ja monipuoliselle nykytanssille, sekä taiteilijoiden kyvylle kehittää uudenlaisia toimintamalleja vaikeissa tuotanto-olosuhteissa”. (Ahlroos 2016<\/span>, 15.)<\/p>\n\n\n\n

Tanssitaiteen laitoksen kasvatti Anna Veijalainen perusti valmistuttuaan 1997 Koko Teatterin <\/i>ja on toiminut siitä lähtien sen taiteellisena johtajana (Danceinfo.fi 2016<\/span>). Simo Heiskanen ja Tuomo Railo taas perustivat GLIMS & GLOMS ‑tanssiryhmän vuonna 1999. Sen taiteellisena pyrkimyksenä on tuottaa esityksiä, joissa komiikka koskettaa, huumori yllättää ja tanssi kohottaa (Heiskanen & Railo 2016<\/span>). Lisäksi Hanna Brotherus perusti oman ryhmän. Hänen töilleen on leimallista tiedostava ja yhteiskunnallisiin ilmiöihin pureutuva näkemys (Brotherus 2016<\/span>). Minna Vainikainen on ollut aktiivinen toimija kentällä. Hän on ohjannut ja koreografioinut nykysirkusta, tanssia, teatteria, oopperaa ja spektaakkeleita. Monialainen ammattilainen ei kaipaa rajoja eikä omaa ryhmää. (Jääskeläinen 2014<\/span>.)<\/p>\n\n\n\n

Titta Court on valmistuttuaan 1991 työskennellyt Pohjois-Suomessa tanssijana, koreografina ja opettajana. Hänen koreografiansa syntyvät esityshetkellä, ja tila ja ympäristö ovat voimakkaasti läsnä hänen töissään. Hänet nimitettiin vuoden 2014 yhteisötanssitaiteilijaksi. (Court 2016<\/span>.) Mia Malviniemi perusti 2011 oman ryhmänsä, jonka kotipaikka on Vaasa. Malviniemi tekee tiivistä yhteistyötä muusikoiden kanssa, ja kaikissa hänen esityksissään on mukana elävä musiikki. (Malviniemi 2016<\/span>.) Anniina Kumpuniemi on ollut kiinnitettynä Mobita Danscoon vuodesta 1997 ja vaikuttaa aktiivisesti Tampereen tanssitoimintaan. (Kumpuniemi 2016<\/span>.) Raisa Punkki on luonut uransa San Franciscossa, jossa perusti oman ryhmänsä punkkiCo:n vuonna 2015. Hän työskentelee ryhmässä tanssijana ja koreografina yhdessä muun muassa muusikkojen, puvustajien ja äänisuunnittelijoiden kanssa. (Punkki 2016<\/span>.) Sandra Comez palasi opintojensa jälkeen Nicaraguaan, jossa hän on ollut keskeinen henkilö tanssitaiteen, erityisesti nykytanssin, kehittäjänä.<\/p>\n\n\n\n

Sijoittuminen estetiikaltaan hyvin erilaisiin ryhmiin sekä estetiikaltaan erilaisten ryhmien perustaminen oli yhtäältä osoitus monipuolisen koulutuksen onnistumisesta, toisaalta valmistuneiden osaamisalueiden ja kiinnostusten kirjosta. Pulkkinen totesikin Räsäsen haastattelussa:<\/p>\n\n\n\n

\n

Olen mielestäni saanut koulusta hyvät eväät, ja monipuolisen opetuksen ansiosta täältä voi lähteä moneen suuntaan. Avoin päämäärä saa ihmiset hakemaan uusia vaihtoehtoja: tekniikan hallitsijoita tarvitaan, mutta myös toteuttajia, jotka eivät tee vanhojen kaavojen mukaan.<\/p>\n(Räsänen 1987a<\/span>.)<\/cite><\/blockquote>\n\n\n\n

Myös laitoksen 10-vuotisfestivaalin Liikkuva jalanjälki <\/i>ja Jäänsärkijä-<\/i>festivaalin teokset, joiden koreografit olivat laitokselta valmistuneita taiteilijoita, hämmästyttivät monipuolisuudellaan. Kun tarkastelen tämänhetkistä tilannetta tanssin kentällä, tunnen suurta kunnioitusta laitokselta valmistuneiden ja siellä opiskelleiden työskentelyä kohtaan. Heidän työllään on ollut erittäin suuri vaikutus tanssitaiteen monipuoliseen kehitykseen Suomessa. He ovat tehneet tunnetuksi suomalaista nykytanssia myös kansainvälisesti.<\/p>\n\n\n\n

Taiteellisen työskentelyn lisäksi useat laitokselta valmistuneet ovat toimineet opetustehtävissä muun muassa ammattikorkeakouluissa, Jyväskylän yliopistossa ja Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa. Esimerkiksi Mammu Rankanen on työskennellyt vuodesta 2009 tanssitaiteen koulutusohjelman ja Katarina McAlester vuodesta 2002 tanssinopettajan maisteriohjelman lehtorina. Leena Rouhiainen on johtanut taiteellisen tutkimuksen professorina Esittävien taiteiden tutkimuskeskusta vuodesta 2012 ja toiminut Teatterikorkeakoulussa tutkimuksesta vastaavana varadekaanina vuodesta 2013. Valmistuneet ovat lisäksi työskennelleet tanssin perusopintoja antavissa tanssikouluissa, peruskouluissa ja lukioissa sekä keskiasteen opetusta antavissa oppilaitoksissa. Heillä on ollut suuri vaikutus tanssikoulutuksen tarjonnan ja tason nostoon kaikilla opetusasteilla. Heidän ansiostaan tanssin harrastus on kasvanut pitkin harppauksin samalla, kun kiinnostus tanssiesityksiä kohtaan on lisääntynyt.<\/p>\n\n\n\n

Joukko valmistuneita on toiminut myös tuottajina esimerkiksi Teatterikorkeakoulussa, Helsingin juhlaviikolla ja Zodiakissa. Onpa yksi perustanut tuottajana oman firmankin. On myös niitä, jotka ovat opiskelunsa jälkeen erikoistuneet johonkin tanssia lähellä olevan alueen opetukseen, kuten joogaan, pilatestekniikkaan tai muihin tanssin erityistekniikoihin. Myös hierojan ammatti on ollut joidenkin kiinnostuksen kohde. Työelämään sijoittumisen kirjo on erittäin vaihteleva, mikä yhtäältä on osoitus koulutuksen laaja-alaisuudesta, toisaalta valmistuneiden intressien monipuolisuudesta ja moniosaajuudesta. Toki pitää myös muistaa, että valmiita työpaikkoja, joihin valmistuneet saattoivat sijoittua, oli vähän. Heidän oli luotava niitä itse.<\/p>\n\n\n\n

Viitteet<\/h2>\n\n\n\n

15)<\/strong> Tähän ydinryhmään kuuluivat: Päivi Järvinen, Sari Lakso, Soile Lahdenperä, Harri Kuorelahti, Unto Nuora, Susanna Veijalainen, Leena Rouhiainen, Mia Liski ja Päivi Rissanen. Myöhemmin mukaan tulivat mm. Ville Sormunen, Jarkko Lievonen ja Niina Viitamäki.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Tanssitaiteen laitoksella opiskelleiden valmistusprosentti oli alusta alkaen Teatterikorkeakoulun suurin. Timo Kallisen haastattelussa toin esille syit\u00e4 […]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"categories":[4],"tags":[],"class_list":["post-89","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-osa-i"],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/nivel.teak.fi\/tanssi-yliopistossa\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/89","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/nivel.teak.fi\/tanssi-yliopistossa\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/nivel.teak.fi\/tanssi-yliopistossa\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/nivel.teak.fi\/tanssi-yliopistossa\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/nivel.teak.fi\/tanssi-yliopistossa\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=89"}],"version-history":[{"count":8,"href":"https:\/\/nivel.teak.fi\/tanssi-yliopistossa\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/89\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1356,"href":"https:\/\/nivel.teak.fi\/tanssi-yliopistossa\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/89\/revisions\/1356"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/nivel.teak.fi\/tanssi-yliopistossa\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=89"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/nivel.teak.fi\/tanssi-yliopistossa\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=89"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/nivel.teak.fi\/tanssi-yliopistossa\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=89"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}