Tanssitaiteen laitoksen kansainvälisyys oli alusta saakka vahvaa ja olennainen osa koulutusta. Kansainvälisyys näkyi voimakkaasti sekä taiteellisessa toiminnassa että opetuksessa. Tanssitaiteen laitoksen opettajat olivat opiskelleet tanssia ulkomailla ja luoneet sitä kautta runsaasti kontakteja. Laskin vuonna 1989, että ”laitoksella vieraili ulkomaisia koreografeja ja tanssinopettajia yhteensä 291 vierasyön verran” (Toimintakertomus \/ Teatterikorkeakoulu 1989, 16). Sen jälkeen en tehnyt samaa laskutehtävää, mutta uskon, etteivät vierailut ainakaan vähentyneet. Kuvaan seuraavaksi tanssitaiteen laitoksen kansainvälistä toimintaa aikajärjestyksessä.<\/p>\n\n\n\n
1980-luvulla korostui yhdysvaltalaisten tanssitaiteilijoiden osuus, osittain siksi, että Yhdysvaltoihin oli eniten henkilökohtaisia kontakteja ja vierailuihin saatiin taloudellista tukea Fulbright-ohjelmasta ja Helsingissä toimineelta Yhdysvaltain lähetystön yhteydessä toimineelta United States Information Serviceltä. 1990-luvulla Erasmus-ohjelman myötä taas korostui Eurooppaan suuntautuva yhteistyö, joka toteutui ohjelman tarjoamalla rahoituksella. Samaan aikaan kehittyi myös pohjoismainen yhteistyö Nordplus-ohjelman ansiosta, johon saatiin pohjoismaista rahoitusta.<\/p>\n\n\n\n
Ensimmäisen 12 vuoden aikana laitos sai yhteensä neljä Fulbright-professuuria, joista kaksi ensimmäistä kestivät lukuvuoden ja kaksi viimeistä lukukauden. Tämän osittain mahdollisti se, että olin itse opiskellut Yhdysvalloissa Fulbright- stipendin turvin ja tunsin hyvin järjestelmän ja henkilöt, joiden puoleen kääntyä.<\/p>\n\n\n\n
Heti ensimmäisenä vuonna 1983 tanssitaiteen laitos sai Fulbrightprofessuurin, joka toi silloin merkittävän lisän opetukseen. Professoriksi valittiin Sybil Huskey Arizona State Universitystä. Toisena Fulbright-professorina vuosina 1985–86 työskenteli Jannie Smith, ja lisää työvoimaa toi hänen mukanaan tullut miehensä Daniel Shapiro. He molemmat olivat tanssijoita maineikkaassa Murray Louisin ryhmässä. Olin tavannut heidät sattumalta Montpelierin tanssifestivaaleilla vuotta aiemmin ja kehottanut heitä hakemaan stipendiä. Kolmantena Fulbright-professorina toimi Betsy Fisher vuonna 1990, ja hän oli niin ikään tanssinut Murray Louisin ryhmässä. Hänen mukanaan tuli hänen miehensä Ernest Provencher, joka työskenteli laitoksella samaan aikaan muusikkona. Fisher taas haki stipendiä Smithin ja Shapiron innoittamana. Neljäs Fulbright-professori oli Catlin Cobb UCLA:n tanssitaiteen osastosta. Olin tutustunut häneen ensimmäisen kerran opiskellessani UCLA:ssa vuosina 1973–75, mutta sain hänet innostumaan stipendin hausta vieraillessani UCLA:ssa ja osallistuessani hänen opetukseensa 1991–92.<\/p>\n\n\n\n
Yhteistyö jatkui vierailujen jälkeen erityisesti Huskeyn ja Fisherin kanssa. Huskey järjesti opiskelijavaihdon Teatterikorkeakoulun ja Arizona State Universityn välille. Fisher taas vieraili opettajana ja koreografina useana vuonna Fulbright-kautensa jälkeen. Lisäksi hän suoritti tanssitaiteen tohtoritutkinnon Teatterikorkeakoulussa 2002. Työn taiteellinen osa koostui hänen tanssimistaan sooloista, nimeltään eMotion.s: German Lineage in Contemporary Dance, ja kirjallisen osan otsake oli Creating and Re-Creating Dance – Performing Dances Related to Ausdruckstanz. <\/i>Fulbright-kautensa jälkeen hän on opettanut ja tehnyt koreografioita myös tanssi- ja teatteripedagogiikan laitoksella.<\/p>\n\n\n\n
Kaikki Fulbright-professorit olivat erittäin ansioituneita taiteilijoita. He tarjosivat merkittävän lisän tanssitaiteen laitoksen opetukseen ja erityisesti taiteelliseen toimintaan. He kaikki edustivat jossain määrin perinteisempää modernia tanssia, ja heidän koreografiansa vaativat nopeutta ja tarkkuutta, mikä täydensi mielestäni hyvin tanssitaiteen laitoksen muuta opetusta. Lisä oli myös taloudellisesti huomattava, sillä Teatterikorkeakoulu maksoi vain asumiskustannukset, kaikista muista kuluista huolehti Fulbright-organisaatio. Näin heidän vierailunsa säästi tuntiopetusmäärärahoja, joilla voitiin palkata laitokselle eri alueiden asiantuntijoita.<\/p>\n\n\n\n
Yhdysvalloista vieraili laitoksella useita opettajia ja koreografeja. En välttämättä tavoita kaikkia vierailijoita muistini ja arkistojen pohjalta. En myöskään tuo esiin enää opettaja-koreografeja, jotka olen esitellyt taiteellisen toiminnan yhteydessä. Ensimmäinen vierailija, joka viipyi lukuvuoden 1983–84, oli muusikko David Yoken. Rebecca Feinstein (Goold) vieraili laitoksella vuosina 1984 ja 1986 opetusalanaan tanssimiimi. Linda Gold vieraili ensimmäisen kerran tanssitaiteen laitoksella vuonna 1985 modernin tanssin opettajana ja sen jälkeen useita kertoja. Hän väitteli Teatterikorkeakoulussa vuonna 2015 aiheenaan Altered <\/i>Experience in Dance\/Dancing Investigation into the Nature of Altered Experience in Dancing and Pedagogical Support. <\/i>Bill Evans vieraili ensimmäistä kertaa laitoksella vuonna 1985 ja lahjoitti laitokselle kaksi opiskelijastipendiä Yhdysvaltoihin Bill Evans Summer Institute of Danceen. Matkaan lähtivät Arja Raatikainen ja Ari Tenhula. Samana vuonna laitoksella vierailivat myös Clay Tagliaferro, joka tutustutti opiskelijat Limon-tekniikkaan, sekä Kai Ganado ja Yoshiko Chuma, joka piti koreografisen ja improvisatorisen työpajan Shifting Concepts. <\/i>Niin ikään vuonna 1993 laitoksella opetti myös Matt Mattox yhteistyössä koulutuskeskuksen kanssa. Vuonna 1994 Michael Owens piti laitoksella jazztanssin avausjakson. Lisäksi laitoksella vierailivat Selma Jeanne Cohen ja Marcia B. Siegel, jotka suuntasivat opetuksensa laitoksen teoreettisiin aiheisiin. Soini pohtii vierailujen antia:<\/p>\n\n\n\n Vaikka amerikkalaiset opettajamme toivat mukanaan myös erilaisiin toimintakultuureihin ja näkemyksiin perustuvia kriisikausia, oli heidän antinsa ja panoksensa opetuksessamme aivan merkittävää. Tuolloin ei tuntunut itsestään selvältä, että hakeuduttaisiin ulkomaille kursseille tai vaihtoon. Omat tanssipiirimme olivat vielä pienet ja nuoret, siksi oli hyvä saada kokemusta ja näkemystä muualtakin. Nykyinen verkottumisen helppous on pienentänyt maailmaa, helpottanut liikkumista ja nopeuttanut vaikutteiden siirtymistä. Luulen, että olimme konkreettisemmin, ihan fyysisesti traditioiden äärellä.<\/i><\/p>\n(Soini 4.5.2016<\/span>.)<\/cite><\/blockquote>\n\n\n\n Kun 1980-luvun loppupuolella United States Information Servicen taloudellinen tilanne heikkeni, yhdysvaltalaisten vierailijoiden kutsuminen hankaloitui. Yhdysvaltalaisten vierailijoiden määrä väheni myös siksi, että tanssitaiteen laitoksen henkilökunta oli luonut uusia ja voimistanut vanhoja suhteitaan eurooppalaisiin tanssialan korkeakouluihin. Nordplus- ja Erasmus-ohjelmat mahdollistivat Pohjoismaista ja muualta Euroopasta tulleet vierailut. Vierailijoista mainittakoon muun muassa Ria Higler Center for New Dance Developmentin johtaja ja koreografi Frans Poelstra Hollannista. Lahdenperä muistelee vierailun esiin nostamaa kulttuurista asenne-eroa:<\/p>\n\n\n\n Poelstran työskennellessä esitysprojektin parissa opiskelijaryhmän kanssa, ajautui työ kriisiin \/ongelmiin. Opiskelijat olivat kauhuissaan, kun taas Frans iloitsi, että vihdoin saadaan jotain uutta syntymään. Asenne ongelmiin oli kulttuurisesti erilainen.<\/i><\/p>\n(Lahdenperä 4.4.2016<\/span>.)<\/cite><\/blockquote>\n\n\n\n Suhonen taas tuo esiin tanssin historiaan ja tanssianalyysiin liittyviä vierailijoita. Järjestäjänä saattoi olla Täydennyskoulutuskeskus, mutta kutsujana oli tanssitaiteen laitos. Hän kirjoittaa:<\/p>\n\n\n\n Vanhat kalenterini kertovat, että v. 1992 järjestettiin Laban-seminaari, jossa luennoitsijoina olivat Valerie Preston-Dunlop Lontoosta, sekä saksalainen tanssintutkija Claudia Jeschke. Saksalainen tutkija Susanne Schlicher piti viikonloppukurssin saksalaisesta tanssiteatterista v. 1994. Antoisia tilaisuuksia, jotka toivat paljon uutta tietoa ja tulkintoja! Muistan myös, että Millicent Hodson ja Kenneth Archer kävivät luennoimassa opiskelijoille Kevätuhri-rekonstruktiostaan v. 1994.<\/i><\/p>\n(Suhonen 8.7.2016<\/span>.)<\/cite><\/blockquote>\n\n\n\n Opiskelijavaihtotoiminta, joka oli vilkasta heti laitoksen alkuajoista asti, suuntautui ensin yhdysvaltalaisiin yliopistoihin. Laitoksella oli vaihto-ohjelma kolmen yliopiston kanssa. Ne olivat Arizona State University (ASU), Phoenix, University of Utah, Salt Lake City ja University of California, Los Angeles (UCLA). Jyri Pulkkinen valittiin ensimmäiseksi vaihto-opiskelijaksi, ja hän opiskeli Arizonassa vuosina 1985–1986. Arizonasta ei löytynyt vaihto-opiskelijaa Suomeen, ja näin tämä opiskelijavaihto tyrehtyi. Vaihdon loppumiseen vaikutti myös Sybil Huskeyn muutto pois Arizonasta. Pulkkinen kuvaa opiskeluaan Arizonan yliopistossa:<\/p>\n\n\n\n Vuosi Arizonassa oli täysin ratkaiseva uralleni. Siellä keskityin pelkästään treenaamiseen, ja opiskelin hyvin intensiivisesti. Kurssivalikoima oli luonnollisesti hyvin erilainen ja laajempi kuin omassa oppilaitoksessani. – – Minut jo tuntevana opettajana Sybil Huskey ohjasi minua ottamaan sopivia kursseja. Opettajistani lähinnä uutta tanssia edusti Merce Cunninghamin ryhmän entinen tanssija ja kuvataiteilija Mel Wong, joka integroi opetukseensa erilaisia kehollisia tekniikoita joogasta alkaen. Somaattisia menetelmiä opiskeltiin myös omina oppiaineinaan. Ehkä legendaarisin teatteritanssin ja jazztanssin opettajani oli persoonallinen Daniel Nagrin, jo aiemmin edesmenneen Helen Tamiriksen aviomies. Daniel opetti kurssia nimeltään Jazzstyles, joka meni syvälle jazztanssin ja amerikkalaisen showtanssin historiaan. Lisäksi hän piti graduate-opiskelijoille kurssia Dance Philosophy and Criticism, joka kokoontui hänen kotonaan. Helen Tamiriksen kautta hänestä johti suora linja Actors’ Studioon ja Stanislawskiin, mikä varmaan myös vaikutti siihen, että minusta tuli ”Daniel-fani”.<\/i><\/p>\n\n\n\n ASU:n tanssitaiteen laitoksella kävi myös merkittäviä amerikkalaisia tanssiryhmiä esitysvierailuilla. Esityspaikkana heillä oli arkkitehti Frank Lloyd Wrightin piirtämä Gammage Auditorium. Esiintymisen lisäksi ne antoivat myös joko master class tai lecture demonstration ‑opetusta. Esimerkkinä mainittakoon Alwin Nikolais Companyn vierailu: Nikolais piti itse treenitunnin ryhmän tanssijoiden toimiessa hänen avustajinaan. Olin jo silloin tietoinen sukupolvijatkumosta, joka kulkee Jorma Uotisesta Carolyn Carlsonin kautta Alwin Nikolais:in ja olin varsin onnellinen voidessani tehdä havaintoja vaikkapa siitä, miten heilahtavan liikkeen jatkuvuuden ajatus oli olemassa jo Nikolais:lla.<\/i><\/p>\n\n\n\n ASU:n vahva osallisuus amerikkalaiseen modernin tanssin kenttään teki minuun vaikutuksen. Tunsin siihen mennessä toki modernin tanssin syntyhistoriaa ja asemaa amerikkalaisessa taidekentässä, mutta en ollut tajunnut, miten merkittävässä osassa yliopistojen tanssitaiteen laitokset ovat siinä toisaalta tanssijoiden kouluttajina ja toisaalta alueensa tanssitarjonnasta ja tanssillisesta sivistyksestä huolehtivina instituutioina. Laitoksella opiskeli myös suuri määrä sivuaineopiskelijoita mitä erilaisimmista pääaineista kuten matematiikka, maantiede, kauppatiede, oikeustiede. Kaikista oli täysin luonnollista, että he suorittivat osan opinnoistaan tanssitaiteen laitoksella, vaikka eivät tähdänneetkään tanssijan ammattiin.<\/i><\/p>\n\n\n\n Palattuani Suomeen tein selvityksen käymistäni kursseista ja niiden laajuudesta ja käytännössä kaikki kolmannen opintovuoden opintoni Arizonassa luettiin hyväksi minulle täällä Suomessa. – – Kun sain opintoni tanssitaiteen laitoksella loppuun olin fyysisesti paremmassa tanssijan kunnossa kuin koskaan sitä ennen ja hyvin innoissani niistä mahdollisuuksista, mitä Yhdysvaltojen kokemukseni yhdistettynä opiskeluun ja työskentelyyn Suomessa voisivat saada aikaan.<\/i><\/p>\n(Pulkkinen 24.2.2016<\/span>.)<\/cite><\/blockquote>\n\n\n\n Toinen vaihto-ohjelma sai alkunsa University of Utahin kanssa vieraillessani siellä vuonna 1986. Katri Soini oli stipendiaattina Utahissa syksyllä 1987. Sari Lukkarinen lähti vaihtoon lukukaudeksi samaan yliopistoon vuonna 1988. Seuraavana syksynä tanssitaiteen laitokselle tulivat opiskelemaan Utahin yliopistosta Melissa Snow ja Jennifer Kraeter lukukaudeksi. Vaihdot onnistuivat hyvin ja jatkuivat tarkastelukauteni jälkeenkin.<\/p>\n\n\n\n Kolmas vaihto-ohjelma syntyi UCLA:n tanssiosaston kanssa. Byrokratiaa välttääksemme ohjelma ei saanut virallista statusta, vaan sovin vaihdosta UCLA:n tanssitaiteen laitoksen johtajan professori Carol Scothornin kanssa. Vaihtoon lähti tanssitaiteen laitokselta juuri valmistunut Maikki Heinonen lukuvuodeksi 1988–89. Vastavuoroisesti UCLA:sta tuli Suomeen Kathryn Sanders syyslukukaudeksi 1990. Sanders oli erittäin itsenäinen opiskelija, joka teki esityksiä myös muiden laitosten opiskelijoiden kanssa.<\/p>\n\n\n\n Esittelen Kalifornian-matkan (11.–26.11.1988) tässä enkä taiteellisen toiminnan yhteydessä siksi, että matka sisälsi paljon muutakin kuin esiintymisen UCLA:ssa ja Santa Monica Collegessa. Ollessani vierailevana tutkijana UCLA:ssa pari vuotta aikaisemmin olin tavannut Suomen konsulaatissa työskennelleen lehdistöneuvos Pekka Karhuvaaran. Hän rohkaisi minua hakemaan ulkoministeriöltä matka-apurahaa tanssitaiteen laitoksen opiskelijoiden vierailulle Kaliforniaan Suomi–Amerikka-ystävyysvuoden merkeissä. Hän myös lupasi tukea hanketta. Ulkoministeriö ei ollut tullut mieleenikään mahdollisena rahoittajana. Kuvaan matkaa opetusministeriöille kirjoittamani matkakertomuksen (5.2.1989) sekä Johanna Ranta-Knuuttilan tekemän lehdistötiedotteen (päiväys puuttuu tiedotteesta) tukemana.<\/p>\n\n\n\n UCLA Dance Company oli vierailut Suomessa keväällä 1987, ja siinä yhteydessä aloimme suunnitella suomalaisten vastavierailua. Kirjoitimme monia kirjeitä ja anomuksia ennen kuin onnistuimme saamaan 12 henkilölle matkarahat ulkoministeriöstä, opetusministeriöstä ja Teatterikorkeakoulusta. Majoituksen järjestämiseen ja paikallisiin järjestelyihin osallistuivat UCLA:n opettajat ja opiskelijat, Suomen konsulaatti sekä paikalliset ystäväni. Päätimme, että opintoja esiintymismatkalle lähtevät kolmannen vuosikurssin opiskelijat, jotka esittivät Lahdenperän teoksen Pehmeä lokakuun yö<\/i>. Tanssijoina esiintyivät Mia Klemola, Harri Kuorelahti, Sari Lakso, Ville Sormunen, Leena Rouhiainen ja Riikka Räsänen. Teoksen kantaesitys oli ollut Helsingissä 20.10.1988, minkä jälkeen Kalifornian-matka toteutui 11.–26.11.1988. Opiskelijoiden mukaan lähtivät myös teoksen koreografi Lahdenperä ja säveltäjä Koskelin sekä laitoksen opettajat Briitta Järvinen ja Ervi Sirén, jotka esittivät Ulla Koiviston koreografian Rahisevan kuun aika. <\/i>Seurueeseen kuului itseni lisäksi myös Tuukka Törneblom valo- ja äänisuunnittelun laitokselta. Valitettavasti Avantin matkaan eivät rahamme riittäneet, joten Avanti nauhoitti musiikin esitykseen.<\/p>\n\n\n\n Vierailuumme mahtui kolme esitystä. Pehmeä lokakuun yö <\/i>esitettiin sekä UCLA:n tanssitaiteen osaston teatterissa että Santa Monica Collegen tanssitaiteen laitoksen studiossa. Rahisevan kuun aika <\/i>esitettiin niin ikään UCLA:n tanssitaiteen osaston teatterissa. Erityisesti Pehmeä lokakuun yö<\/i>, pituudeltaan noin 44 min (Lahdenperä 4.4.2016<\/span>), sai hyvin ristiriitaisen vastaanoton. Hitaudessaan teos jakoi yleisön kahtia. Toiset olivat haltioituneita sen pehmeistä liikelaaduista, toisia esityksen verkkaisuus suorastaan ahdisti. Teos herätti keskustelua puolesta ja vastaan, mikä oli luonnollista, sillä teos poikkesi täysin silloin Yhdysvalloissa vallalla olleesta nopeasta liikekielestä. Joanne Smith, joka oli ollut Suomessa Fulbright-professorina, kommentoi leikkisästi, että amerikkalaisen koreografioimana teos olisi kestänyt korkeintaan viidesosan ajasta. Myönteistä Lahdenperän mielestä oli se, että ”erityistä huomiota ja kiitosta sai esiintyjien voimakas keskittymiskyky ja ilmaisuvoima” (Löytönen 1989<\/span>, 7).<\/p>\n\n\n\n Esitysten lisäksi Lahdenperä opetti tanssitaiteen laitoksen opiskelijoita Santa Monica Collegessa. Osallistuimme myös päivittäin tanssitunneille, näimme UCLA:n opiskelijoiden opinnäytetöitä ja useiden opettajien koreografioita sekä Pekingin oopperan esityksen Royce Hallissa. Yhteisten illanviettojen ja esitysten lisäksi Carol Scothorn ja Pekka Karhuvaara kutsuivat meidät koteihinsa päivällisille. Kun urakkamme oli ohi, Linda Gold, Santa Monica Collegen tanssitaiteen laitoksen johtaja, tarjosi meille lounaan Venice Beachilla rantaravintolassa. Vastaanottomme oli kaikkialla kodikkaan lämmin ja ystävällinen.<\/p>\n\n\n\n Matkan osallistujilla oli runsaasti mahdollisuuksia keskustella muiden opiskelijoiden ja opettajien kanssa erityisesti tanssitaiteen laitokselta valmistuneen Maikki Heinosen avustuksella, joka oli siellä vaihto-opiskelijana. Matkan anti oli myös siinä, että saatoimme esitellä suomalaista tanssitaidetta ja luoda kontakteja ulkomaisten kollegoidemme kanssa, olihan Suomi–Amerikka-ystävyysvuoden tarkoitus lisätä tavallisen amerikkalaisen Suomi-tietoutta.<\/p>\n\n\n\n Tanssitaiteen laitoksella oli vahvat yhteydet eurooppalaisiin tanssialan korkeakouluihin. Se kuului Erasmus-verkostoon, jonka muodostivat kuusi korkeakoulua: Ruotsista Danshögskolan, Norjasta Statens Balletthøgskolen, Isosta-Britanniasta West Sussex Institute of Higher Education ja Roehampton Institute of Higher Education, Hollannista Hogeschool voor de Kunste ja Suomesta Teatterikorkeakoulu. Eurooppalaisten korkeakoulujen kanssa tehty yhteistyö koostui pääosin kolmen kuukauden mittaisista opiskelijavaihdoista kussakin Erasmus-verkoston korkeakoulussa. (Löytönen 1993<\/span>, 18; Toimintakertomus \/ Teatterikorkeakoulu 1993, 15.)<\/p>\n\n\n\n Opiskelijavaihdon onnistumiseksi oli tärkeää tuntea korkeakoulujen ohjelma ja erityisesti sen vahvuudet, jotta opiskelijat löysivät omat kiinnostuksensa kohteet vaihdon onnistumiseksi. Erasmus-vaihdon osana toteutettiin vuodesta 1994 lähtien myös kahden viikon mittaisia, eri teemoihin painottuvia ICP-kursseja (Inter-University Cooperation Program). Nämä kesäopinnot toteutettiin kahtena ensimmäisenä vuonna Britanniassa. (Löytönen 1993<\/span>; Toimintakertomus \/ Teatterikorkeakoulu <\/i>1993.) Erasmus-vaihto-ohjelma mahdollisti myös opettajien tutustumiskäynnit ja opettajavaihdot, joita käytettiin ahkerasti.<\/p>\n\n\n\n Yhteistyötä tehtiin myös Laban Centren kanssa. Sieltä vieraili useita opettajia laitoksella. Sieltä kävi myös opettajia valitsemassa opiskelijoita Laban Centren oppilaiksi pitämällä valintatilaisuuksia. En muista, kelpuutettiinko sinne ketään opiskelijaksi. Tarja Rinne muistaa seuranneensa yhtä valintatilannetta ja kertoo:<\/p>\n\n\n\n Laban Centrestä Lontoosta tuli useampi opettaja tavallaan ”kalastamaan” opiskelijoita heidän laitokseensa. Tunnit oli jaettu eri saleihin, olin itse seuraamassa tuntia Pursimiehenkadun salissa no 3. Siihen aikaan tanssitaiteenlaitoksella ainoastaan balettiopettajat ja minä pidimme tunteja ns. mallioppimisen tapaan. Naisopettaja näytti tilassa liikkuvan liikesarjan ja teki heidän kanssaan sen. – ”Please, can you do it a bit slower?” kysyi joku opiskelijoista. ”Of course” vastasi opettaja ja he tekivät sen vähän hitaammin. ”Please, can you do it a little bit slower?” kysyi taas joku opiskelijoista. ”Of course”, vastasi opettaja. Kun joku neljännen kerran kysyi taas ”Please, can……?” Opettaja piti pienen paussin, huokasi ja sanoi ”OK, let’s change the exercise”.<\/i><\/p>\n(Rinne 31.7.2016<\/span>.)<\/cite><\/blockquote>\n\n\n\n Ruotsissa oli koulutettu koreografeja korkeakoulussa vuodesta 1963, Norjassa vuodesta 1982 ja Suomessa vuodesta 1983. Yllättäen 1980-luvun lopussa valmistui muistio, jossa esitettiin koreografiakoulutuksen keskittämistä Ruotsiin ja muiden yksiköiden lakkauttamista. Muistio herätti hämmennystä ja vastustusta, sillä kaikki kolme korkeakoulua olivat yksimielisiä kunkin yksikön tarpeellisuudesta. Tästä hämmennyksestä syntyi halu yhteistyöhön, ja sen seurauksena käynnistyivät yhteispohjoismaiset koreografian opinnot talvella 1990. Ruotsin, Norjan ja Suomen tanssialan korkeakoulujen yhteistyössä järjestämien koreografian opintojaksojen tavoitteena oli alusta lähtien laajentaa ammatillista osaamista, vahvistaa pohjoismaiseen kulttuuritraditioon perustuvaa koreografiaa sekä lisätä yhteistyötä pohjosmaisten koreografien välille. Kahden viikon mittaiset opintojaksot toteutettiin vuorollaan kussakin pohjoismaassa. Opinnot toteutuivat Nordplus-rahoituksen turvin. Opetuksen suunnittelusta ja käynnistämisestä vastasivat kanssani Lena Malmsjö Ruotsista ja Marte Saether Norjasta. (Löytönen 1993<\/span>, 17.)<\/p>\n\n\n\n Koulutuksen alkuvaiheessa oli suunnittelun lähtökohtana kunkin maan erityisasiantuntijuuden hyödyntäminen. Pian kuitenkin osoittautui, että opiskelijoiden valmiudet osallistua varsin kompleksisiin erityisteemoihin olivat rajalliset. Koulutussisällöt ja opiskelijoiden taustat vaihtelivat eri maissa niin paljon, että suunnittelun perusta ei voinut rakentua yksinomaan kouluttajien kapeaan erityisasiantuntijuuteen. Tästä syystä alettiin painottaa enemmän opiskelijoiden toiveita ja tarpeita. (Löytönen 1993<\/span>, 17.) Alkuongelmista huolimatta koreografiaopiskelijat olivat varsin tyytyväisiä yhteispohjoismaisiin opintoihin. Osallistuttuaan kahteen opintojaksoon koreografiaopiskelija Taisto Muranen kirjoitti:<\/p>\n\n\n\n Missään nimessä hanketta ei tule haudata, vaikka sen toimivuudesta käydäänkin ahkeraa keskustelua ja ollaan montaa mieltä. Kurssi on kuin ensimmäistä kertaa jaloilleen noussut lapsi. Hetken jaksamme katsella sen hoipertelua niin kohta se jo kävelee tasapainoisesti ja ylpeänä saavutuksestaan. Ohjatkaamme sitä viisaasti ja maltilla.<\/p>\n(Muranen 1991<\/span>.)<\/cite><\/blockquote>\n\n\n\n Erityisen merkittävinä pidän butotaiteilija Anzu Furukawan vierailuja Teatterikorkeakoulussa. Ensimmäinen vierailu toteutui koulutuskeskuksen järjestämänä vuonna 1987. Pari vuotta myöhemmin hän palasi laitokselle opettamaan silloin vain laitoksen opiskelijoita. Hän opetti improvisaatiota ja oman ilmaisun oivaltamista buton avulla. Tuloksena syntyi kaksi teosta. (Kaiku 1998<\/span>, 25.) Vierailujen seurauksena kolme laitoksen kasvattia, Arja Raatikainen, Ari Tenhula ja Tiina Helisten (Huczkowski), osallistuivat butotanssiryhmän esiintymiskiertueeseen, joka järjestettiin Japanissa ja Saksan liittotasavallassa. Samana vuonna opiskelijat perehtyivät brasilialaiseen taistelutanssiin, copoeiraan, brasilialaisten Beija Florin ja Silvia Bazzarellin johdolla. (Hämäläinen 1989<\/span>, 10.)<\/p>\n\n\n\n Yhteistyö Nicaraguassa sai alkunsa Pand – taiteilijat rauhan puolesta ‑järjestön projektista. Pandin avustamana laitoksella oli neljä vuotta ylimääräisenä opiskelijana Sandra Comez, joka suoritti perusopintonsa keväällä 1994. (Toimintakertomus \/ Teatterikorkeakoulu <\/i>1994, 12.) Tarja Rinne, joka kävi opettamassa Nicaraguassa Pandin organisoimalla vierailulla, muistelee matkansa yksityiskohtia:<\/p>\n\n\n\n Olimme vuonna 1990 Nicaraguassa Pand – taiteilijat rauhan puolesta järjestön matkalla tarkoituksena solmia ruohonjuuritason suhteita paikallisten taiteilijoiden kanssa. ”Taiteilijaprikaattiin” osallistui 32 eri taiteenalan edustajaa ja Raija Vuorio (nyk. henkilöstön vietintäpäällikkö Taideyliopistossa) Pandin toiminnanjohtajana teki etukäteisjärjestelyt erinomaisesti. Tanssitaitelijoina Jens Walentinsson ja minä opetimme ja esiinnyimme ahkerasti koko kahden viikon ajan.<\/i><\/p>\n\n\n\n Danza Contemporanea de Camara de Nicaragua on vanhin modernin tanssin ryhmä maassa ja siellä opettaessani syntyi ajatus, voisiko joku heistä päästä Suomeen Teatterikorkeakoulun tanssitaiteen laitokselle opiskelemaan ylimääräisenä opiskelijana. Innoissani siitä valtavasta tanssin halusta, kunnioituksesta ja arvostamisesta, tunsin suurta etuoikeutta meidän hyvistä tiloista, muusikoista, lattioista ja muusta verrattuna kertakaikkisen köyhään tarjoamaan, joka ei kuitenkaan hävittänyt tanssijoiden tanssimisen halua. Palasimme Suomeen ja menimme puhumaan Sirpa Silvennoisen kanssa, joka vastasi ulkomaan asioista. Valinta siitä, kuka mahdollisesti voisi olla tanssija, joka lähtee Suomeen, oli aika lailla kriteereiltään koominen. Mietimme kuka kestää Suomen pakkaset. Sandra oli hankkinut rasvaa ihonsa alle sen verran enemmän kuin muut, että ”Voitto” osui häneen! Näin Sandrasta tuli ensimmäinen Suomessa opiskellut nicaragualainen tanssijaopiskelija.<\/i><\/p>\n(Rinne 31.7.2016<\/span>.)<\/cite><\/blockquote>\n\n\n\n Opiskelija- ja opettajavaihto oli vilkasta tarkastelemani ajanjakson aikana. Hankaluutena oli aluksi saada ulkomailta opiskelijoita Suomeen, perustuivathan vaihdot vastavuoroisuuteen. Suurin ongelma liittyi opetuskieleen, joka tanssitaiteen laitoksella silloin vielä ulkomaalaisia vierailijoita lukuun ottamatta oli suomi. Laitoksen opettajat toki osasivat englantia, mutta silloin sen käyttö ei ollut niin luonnollista kuin nykypäivänä. Toinen ongelma erityisesti suomalaisten lyhyissä vaihdoissa oli se, että opiskelija putosi tanssitaiteen laitoksen tiukkaan rakennetusta opetusohjelmasta ja saattoi vaihdon takia joutua odottamaan puuttuvan jakson suoritusmahdollisuutta vuoden, jopa kaksikin. Näytti siltä, että yhteispohjoismaiset koreografiaopinnot onnistuivat hyvin. Ne olivat tiiviitä, ajallisesti hyvin integroituneita muuhun opetusohjelmaan, ja kieli valittiin sen mukaan, että kaikki pystyivät seuraamaan opetusta. Myös pitkät vaihto-ohjelmat Yhdysvaltoihin onnistuivat enimmäkseen hyvin.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Tanssitaiteen laitoksen kansainv\u00e4lisyys oli alusta saakka vahvaa ja olennainen osa koulutusta. Kansainv\u00e4lisyys n\u00e4kyi voimakkaasti sek\u00e4 […]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"categories":[4],"tags":[],"class_list":["post-93","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-osa-i"],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/nivel.teak.fi\/tanssi-yliopistossa\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/93","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/nivel.teak.fi\/tanssi-yliopistossa\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/nivel.teak.fi\/tanssi-yliopistossa\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/nivel.teak.fi\/tanssi-yliopistossa\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/nivel.teak.fi\/tanssi-yliopistossa\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=93"}],"version-history":[{"count":7,"href":"https:\/\/nivel.teak.fi\/tanssi-yliopistossa\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/93\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1355,"href":"https:\/\/nivel.teak.fi\/tanssi-yliopistossa\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/93\/revisions\/1355"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/nivel.teak.fi\/tanssi-yliopistossa\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=93"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/nivel.teak.fi\/tanssi-yliopistossa\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=93"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/nivel.teak.fi\/tanssi-yliopistossa\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=93"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}\n
\n
\n
Opiskelijavaihdot yhdysvaltalaisten yliopistojen kanssa<\/h2>\n\n\n\n
\n
Opinto- ja esiintymismatka Kaliforniaan<\/h2>\n\n\n\n
Yhteistyö eurooppalaisten tanssialan korkeakoulujen kanssa<\/h2>\n\n\n\n
\n
Yhteispohjoismaiset koreografian opintojaksot<\/h2>\n\n\n\n
\n
Vierailuja muista maista ja muihin maihin<\/h2>\n\n\n\n
\n