Tällaisessa hetkellisyyden korostamisessa on jotain hyvin samaa kuin Peggy Phelanin (1993) esitystaiteen ontologiassa (kts. seuraava alaluku), vaikkakin yleisön affektiivinen suhde esitykseen ei ollutkaan melankolinen vaan nostalginen.
Tällaisessa hetkellisyyden korostamisessa on jotain hyvin samaa kuin Peggy Phelanin (1993) esitystaiteen ontologiassa (kts. seuraava alaluku), vaikkakin yleisön affektiivinen suhde esitykseen ei ollutkaan melankolinen vaan nostalginen.