Habermas (1976) erottaa kolme tiedon intressiä: Tekninen tiedon intressi liittyy empiiris-analyyttisiin tieteisiin ja työhön. Se pyrkii ennustamaan ilmiöitä, ja tiedolla on välineellinen tarkoitus. Empiiris-analyyttiset tieteet perustuvat järjestelmälliseen havainnointiin tavoitteenaan luotettava, varma välitön tieto ilman subjektiivisia lisiä. Praktinen tiedon intressi liittyy historiallis-hermeneuttisiin tieteisiin ja kieleen. Sen tavoitteena on inhimillisten merkitysten ymmärtäminen ja tulkinta. Tulkitsija (tutkija) pyrkii muodostamaan kommunikaatioyhteyden tekstin ja itsensä välille. Tavoitteena on toimintasuuntautunut ymmärrys ja intersubjektiivisuus. Emansipatorinen tiedon intressi liittyy kriittisiin yhteiskuntatieteisiin ja valtaan. Se pyrkii selvittämään yhteiskunnallisen toiminnan lainalaisuuksia ja sen ideologisia riippuvuussuhteita. Emansipatorinen tiedon intressi ohjaa subjektin itsereflektiota ja pyrkii vapauttamaan subjektin riippuvuussuhteiden vallasta.