Kymmenkunta vuotta sitten taiteellisessa tutkimuksessa oli tyypillistä rakentaa eroa myös taiteen tekemiseen – erityisesti sellaiseen nykytaiteeseen, jossa kysyvä, kokeellinen ja uutta luova taiteellinen toiminta on keskeisellä sijalla. Musiikin teoreetikko Henk Borgdorff (2012, 71, 183) painottaa nykytaiteen olevan kriittistä materiaalista ajattelua, tekemällä ajattelemista, joka kyseenalaistaa vallitsevan todellisuuden kokeellisen toiminnan, keksintöjen ja innovaatioiden avulla.