Kumman ääriin

Esipuhe

Tämän kokoomateoksen aiheena on mahdoton. Haluamme kysyä miten sen tutkiminen voisi olla mahdollista? Miten hämärä, vieras, heterogeeninen, kumma, voi olla tapa tietää? Millaista tietoa sen kautta voi tavoittaa? Kysymyksemme ovat ajankohtaisia ja tärkeitä ja liittyvät käsityksiimme tietämisen rajoista. Teoksessamme ryhmä taiteilijoita ja tutkijoita suuntautuu kohti mahdotonta tutkimalla kummaa, vierasta ja outoa, Unheimlichia, sosiaalisten käytäntöjen näkökulmasta, sellaisten prosessien uumenissa, jotka syntyvät taiteen ja tieteen tekemisessä. Tematisoimme kohdettamme tapahtumaluontoisena, yllätyksellisenä, moninaisena ja kummastuttavana. Aistimellisena kokemuksena kumma voi koostua rykelmästä tai ”sommittumasta”, joka vuotaa sanallistamisen yli, käsitteiden väleistä ja niiden ympäriltä. Sen vuoksi uskomusten tai representaatioiden tutkiminen ei mielestämme ole riittävää. Tutkimme teoksessa kummaa elettynä, ja tämä muodostaa tekijöiden metodologisen lähtökohdan. Eletty teoria tarkoittaa sitä, että taiteelle merkityksellistä teoriaa ei irroteta taiteen/tutkimuksen tekemisen käytännöistä. Eletty käytäntö puolestaan viittaa maailman ajattelemiseen ja ymmärtämiseen paikallisissa tilanteissa ja niiden koskettamina.

Teoksen tekijät ovat ruumiidenvälisyyden, rajan, toiseuden ja outouden kysymysten parissa työskenteleviä taiteilijoita ja tutkijoita. Teoksen eri luvuissa kysytään, miten kummaa voidaan lähestyä taiteellisesti ja tutkimuksellisesti vieraskokemuksena, ”elettynä mahdottomuutena”, joka luo oman aikansa ja tilansa. Kumma myös haastaa kysymään, mitä juuttuneiden dikotomioiden tilalle, jotka jäsentävät minää ja toista, luontoa ja kulttuuria, taidetta ja tiedettä? Luvuissa etsitään vastauksia katvealueilta, liikkeestä taiteessa ja tieteessä ja niiden välisten saumakohtien tuolta puolen. Selittämätöntä lähestytään monikollisena: kudelmina, liikkeessä olevina tai sattumanvaraisina häivähdyksinä.

Luonnehdimme teostamme kutsuksi ajattelemaan.

Preface

This collection focuses on what is called impossible. We approach the impossible by exploring the uncanny or strange, Das Unheimliche, from the perspective of social practice and deeply engaged with processes of creating art and research. We thematise our topic as an event – as surprising, diverse, and haunting. As a sensory experience, strangeness can consist of an assemblage that leaks into the spaces between and outside of verbalisation and concepts. Therefore, in our view, studying beliefs or representations is not sufficient. In this work, we explore lived strangeness, which is our methodological starting point. Lived theory means that a theory relevant to art is not detached from the contextual practice of making art/research. A third starting point is practice as lived, which means thinking about and conceptualising the world in and affected by local situations.

The contributors are artists and researchers working on intercorporeality between bodies, borders and on otherness and strangeness. We ask how art and research can approach the experience of strangeness as a lived impossibility that creates its own time and space. Strangeness also challenges us to ask how we can replace stuck dichotomies that separate the I from the other, nature from culture, and art from research. In their texts, the contributors search for paths to impossible by starting from blind spots and engaging with the movement between art and science, and beyond the interstices between them. We aim at our goal as a plural: as woven, moving, or haphazard flickers.