Meidän sietäisi osata puhua ja vaikuttaa

Eeva Anttila Tasapainoilua tanssipedagogiikan laveilla kentillä ja kapenevilla kinttupoluilla

Aluksi Tässä kirjoituksessani kuljen läpi kahden vuosikymmenen mittaisen ajanjakson, lähtien vuodesta 1996. Tuolloin pääsin mukaan suunnittelemaan Teatterikorkeakoulun taidepedagogiikan laitosta. Tie on ollut polveileva, mutta maisemat ovat olleet komeat. Paljon on vielä näkemättä, paljon työtä on tehtävänä, monta mutkaa kierrettävänä. Mikä lienee matkan tavoite? Sitä en tarkoin tiedä, en voi, enkä aina haluaisikaan. Suuntavaisto ja hajuaisti [...]

Isto Turpeinen Tutkivan taidepedagogiikan praktikonkokemus ja taustaverho

Tässä artikkelissa nojaan kokemukselliseen matkaani tämän vuosituhannen alussa tanssipedagogiikan maisteriopiskelijana ja sen jälkeen väitöstutkijana. Tähän ajankohtaan liittyy yliopistokoulutuksen murros, joka on vaikuttanut sekä opiskelun että opettamisen ja tutkimuksen arkeen. Ensiksi nostan näkyviin eräänlaisena taustaverhona koulutuspolitiikkaan liittyviä muutoksia. Tähän taustaan heijastuvat minun osaltani erityisesti yliopisto-opiskelujen tutkinnonuudistus 2005 ja pitkään valmisteltu Taideyliopiston perustaminen 2013. Toiseksi pohdin olemistani [...]

Satu Olkkonen On se hullu, mutta se menee ja tekee

Olen melko tuore teatteritaiteen tohtori Taideyliopiston Teatterikorkeakoulusta ja melko vanha filosofian maisteri Jyväskylän yliopistosta, pääaineena puheviestintä. Muina opintoina olen tehnyt draamakasvatuksen sivulaudaturin ja opettajan pedagogiset opinnot. Siihen, miksi työskentelen taiteen parissa, on monta vastausta: Siksi, että se on kokemuksellista ja toiminnallista. Syntyy toden tuntu, että ei vaan puhu. Se liittyy taiteeseen yleisemminkin: näkymätön saa muodon, [...]