Taiteen ja pedagogiikan yhteen kietoutumia

Ville Sandqvist Moderni, taide ja pedagogiikka

Euroopan sanotaan ”syntyneen jälleen” 1400-luvun aikana. Jotta voi syntyä uudelleen, on kuoltava vähintään kerran. Euroopan kuoleminen liittyy Rooman valtakunnan hajoamiseen ja ennen kaikkea, valtakunnan jakaannuttua kahtia, sen läntisen puolen, eli Rooman, täydelliseen merkityksettömyyteen ajautumiseen. Se on kuolema. Bysantiksi kutsuttu itä jatkoi tuhat vuotta merkityksellisyydessä, mutta sitä ei Euroopaksi noteerattu. Itä merkitsee Euroopalle useimmiten vain tuhottavaa [...]

Riku Saastamoinen & Irene Kajo Normeista, tuntemattomasta ja taiteellis-pedagogisesta toiminnasta

Aluksi RS: Miksi ajatella taidepedagogiikkaa, joka on muutakin kuin taiteen opettamista? Eikö riitä, että osaavat taitelijat siirtävät osaamansa taiteen tekemisessä vaadittavat taidot oppilailleen mahdollisimman hyvin? Eikö riitä, että opettajalla on vakuuttava substanssi ja riittävät didaktiset taidot? Miksi Teatterikorkeakoulun tanssi- ja teatteripedagogiikan opetus nykyisellään keskittyy opetustaitojen opettamisen sijaan yhä enemmän kohti kokemuksen, suhteiden ja jakamisen ymmärtämistä? [...]

Marja Nurmela Tanssin mielikuvista taiteelliseen prosessiin

Mitä me olemme, mitä itsekukin on ellei kokemusten, tietojen, kuten kuvitelmien yhdistelmä? Jokainen elämä on ensyklopedia, kirjasto, esineluettelo, tyylien näytevarasto, jossa kaikki voidaan jatkuvasti sekoittaa ja järjestää uudelleen kaikilla mahdollisilla tavoilla. (Calvino 1995, 18.) Taide kietoutui elämääni lapsuudenkodissani. Äitini on tanssinopettaja, jonka intohimo, elämäntyö ja -tapa oli kotonani vahvasti läsnä. Isäni taas kasvatti minua musiikin [...]