Suoraan sisältöön
Tanssi yliopistossa
Kirjoituksia uuden koulutus- ja tutkimusalan muotoutumisesta
Saatteeksi
I OSA Tanssitaiteen laitoksen 12 ensimmäistä vuotta (1983–1995)
Johdanto
Tanssin korkeakoulutus käynnistyy
Tanssitaiteen laitos Teatterikorkeakoulun aallokoissa
Tavoitteena avoin, uutta luova tanssitaiteilija
Opiskelijoiden valinta
Opiskelijoiden taustojen erilaisuus
Tilaongelmista Pursimiehenkadun valoisiin studioihin
Opetuksen monipuolisuus, laaja-alaisuus ja kokeellisuus
Opetuksen kehittäjät ja toteuttajat
Taiteellinen toiminta
Laitokseen toimintaan kohdistunut julkinen keskustelu
Kotimaisen yhteistyön monet kuviot
Kansainvälinen yhteistyö olennainen osa koulutusta
Jatko-opiskelijat raottavat tanssitaiteen laitoksen ovea
Valmistuneiden opiskelijoiden sijoittuminen työelämään
Tanssitaiteen laitos taiteen, pedagogiikan ja tutkimuksen kasvualustana
Lähteet
II OSA Taide, pedagogiikka ja tutkimus toistensa läpäisevinä kehinä
Taiteen ja pedagogiikan yhteen kietoutumia
Tanssin- ja teatteriopettajan monet kasvot
Tanssin ja teatterin risteyksessä
Tutkiva taiteilija-opettaja
III OSA Kokemuksia tutkijan matkasta kohti Taideyliopistoa
Tutkimuksen alkuvaiheista tähän päivään
Tie tutkijaksi – opiskelijoiden kokemuksia
Meidän sietäisi osata puhua ja vaikuttaa
Kirjoittajat
Sarje 1990a
Sarje, Aino. 1990a. ”Kolme kertaa seitsemän tanssijaa.”
Helsingin Sanomat
31.1.1990.
Seuraavalle sivulle
Edelliselle sivulle