Opiskelijoiden valinta

Opiskelijat valittiin laitokselle valintakokeiden pohjalta. Valintakriteereinä olivat taiteellinen lahjakkuus ja soveltuvuus alalle. Valintakokeet kestivät kaksi viikkoa ja olivat kolmeportaiset. Ne vaativat sekä valintaraadilta että pyrkijöiltä paljon henkisiä ja fyysisiä voimavaroja. Valintaraati koostui laitoksen opettajista ja muutamasta ulkopuolisesta. Suhonen (2016) tuo esiin, että

ensimmäisten valintakokeiden rakenteeseen ja tehtävänantoihin otettiin mallia näyttelijöiden ja ohjaajien valinnoista, myös kolmeportaisuus tuli sieltä (Suhonen 8.7.2016).

En muista, että kertaakaan raadissa olisi syntynyt suuria erimielisyyksiä valintatilanteessa. Ilmeisesti valinnoissa auttoi se, että jokaisella raatilaisella oli ”veto-oikeus”. Tämä tarkoitti sitä, että jos yksikin raadin jäsen piti ehdottoman tärkeänä nähdä opiskelija vielä seuraavassa valintavaiheessa, hakija pääsi sinne. Veto-oikeutta saattoi käyttää jopa lopullisessa valintatilanteessa, ja niin tapahtuikin. Nyt jälkeenpäin näen, että tämän oikeuden johdosta laitokselle pääsi monta lahjakasta tanssitaiteilijaa. Valintatilanteessa taiteellisten suoritusten arviointi oli erittäin vaativaa eikä voinut rakentua matemaattisille malleille. Koin raatityöskentelyn erittäin kiinnostavana ja haastavana. Vastuu oli erittäin painava, myös opiskelijat vaistosivat sen. Soini totesikin haastattelussa: ”Valintakokeessa opettajat ovat hirveässä vastuussa, sillä samalla kun ovi avataan jollekulle ja suljetaan toiselle, päätetään näiden ihmisten elämästä. Se on vakava juttu.” (Saloheimo 1993, 6.)

Hakemuksia tanssitaiteen laitokselle tuli ensimmäisenä vuonna yhteensä 229. Hakeneista valittiin 16, joista kaksi lopetti opiskelun ensimmäisen syksyn aikana. Koin kahden opiskelijan lähdön ensin ikävänä, henkilökohtaisenakin tappiona. Myöhemmin ymmärsin, että on hyvä, jos opiskelija huomaa opintojensa alkuvaiheessa, että opiskelu ei sovellu hänelle. Valituista opiskelijoista kymmenen halusi opiskella tanssijaksi, viisi opettajaksi ja yksi koreografiksi. Tosin opiskelun kuluessa kiinnostuksen kohteet muuttuivat ja opiskelijat saattoivat vaihtaa suuntautumisvaihtoehtoa, mikäli opettajakunta puolsi vaihdosta. Vuosina 1983– 1995 laitokselle hyväksyttiin valintakokeissa vuosittain (4) 10–19 uutta opiskelijaa, mikä oli alle 10 % kaikista hakijoista. Hakijamäärät vaihtelivat vuosittain 123:n ja 230:n välillä. Soini muistelee valintakokeiden kriteerejä ja tapahtumia:

Kysehän on kuitenkin myös esiintyjyydestä, varsinkin tanssijoiksi pyrkivien kohdalla. Että mitä omaa maailmaa on jo olemassa ja näkyvissä, minkälaista valmiutta lähteä opiskelun tarjoamalle etsimis- ja tutkimusmatkalle. Muistan, kuinka meidän piti esittää pääsykokeiden viimeisessä vaiheessa soolo. Olin jo esittänyt omani ja kuulin verhojen takaa seuraavan kokelaan kissankaltaista mau’untaa ja rääkymistä. Ajattelin että vau, miten erikoista ja rohkeaa – en usko että olin siihenastisessa treenaushistoriassani päästänyt ääntäkään suustani tanssiessani. Mietin, että mikähän paikka tämä oikein onkaan. Maukuja pääsi sisään niinkuin minäkin, joten todella erilaisia kokemuskenttiä ja tarpeita siinä lähdettiin monella tasolla sovittelemaan yhteen ja viemään kohti taiteilijaksi kasvamisen vaatimuksia. (Soini 4.5.2016.)

Oli mielenkiintoista huomata, että hakijoita tuli alusta alkaen ympäri Suomea ja hyväksytytkin edustivat maantieteellisesti koko maata. Yksityisten tanssikoulujen välillä oli suuria eroja. Joistain yksityisistä tanssikouluista ei koskaan tullut hakijoita, vaikka tanssijoiden taso olisi ollut korkea, joistain kouluista taas tuli runsaasti opiskelijoita. En voinut päätellä muuta kuin että joissain kouluissa opettajat kannustivat oppilaitaan hakemaan, toisissa eivät. Ehkä koulujen kokoon nähden eniten opiskelijoita tuli Virpi Wirlander-Asplundin kouluista, ensin hänen johtamastaan Espoon Balettiopistosta ja myöhemmin Lapin Balettiopistosta (Lapin Tanssiopisto 2014). Hän oli erittäin kiinnostunut oppilaidensa kehityksestä ja kannusti heitä pyrkimään tanssitaiteen laitokselle. Lapin Balettiopiston kasvatti Susanna arvostaa edelleen opettajaansa ja kirjoittaa:

Virpi lähetti minulle tanssitaiteen laitoksen hakupaperit Lontooseen asti, jossa olin au-pairina miettimässä ’mikä minusta tulee isona’. Ilman hänen vahvaa visiota en olisi koskaan hakeutunut opiskelemaan tanssia. (Nurminen 4.6.2016.)