Baradin performatiivisuus

Fyysikko ja queer-teoreetikko Karen Baradin ajattelu on kiinnostavaa esitystutkimuksen ja performanssin sekä taiteellisen tutkimuksen kannalta, koska hän on kehittänyt performatiivisuuden teoriaa edelleen materialistisin ja posthumanistisin painotuksin. Barad radikalisoi performatiivisuuden idean ja tekee siitä materiaalisen tavalla, jonka yhä useammat tunnustavat nykypäivänä tärkeäksi. Niels Bohrin ja Michel Foucault’n ajattelua jatkaen hän arvostelee Judith Butlerin performatiivisuusteoriaa erityisesti siitä, että se edelleen vahvistaa luonto–kulttuuri-dualismia ja asettaa diskursiiviset kysymykset etusijalle materiaalisiin nähden. Siinä missä yhteiskunta- ja poliittisten teoreetikoiden performatiiviset selonteot keskittyvät sosiaalisten käytäntöjen tuottavaan luonteeseen, Baradin toimijuusrealismi tunnustaa, että materialisaatiossa toimivat voimat eivät ole ainoastaan sosiaalisia ja että siinä tuotetut ruumiit eivät ole vain ihmisruumiita. Barad ehdottaa siten uudenlaista käsitystä siitä, miten diskursiiviset käytännöt kytkeytyvät materiaaliseen maailmaan, ja puhuukin materiaalis-diskursiivisista käytännöistä. Vaikka Barad ei performatiivisuudella viittaa esittämiseen tai esiintymiseen vaan suorituksiin, tekojen tuottavaan luonteeseen, hänen ajattelunsa on kiinnostavaa myös performanssitaiteen kannalta, mm. koska hän painottaa, että tietäminen ja oleminen ovat toisistaan erottamattomia ja kietoutuneet etiikkaan. Barad korostaa, että tietämisen ja olemisen käytännöt edellyttävät toisiaan, ja esittelee termin onto-epistemologia kuvaamaan tutkimusta, joka käsittelee olemiseen kytkeytyneitä tietämisen käytäntöjä. Artikkelinsa päätteeksi Barad toteaa, että epistemologian ja ontologian erottaminen toisistaan on osa metafysiikkaa, joka olettaa ennalta annetun eron inhimillisen ja ei-inhimillisen, subjektin ja objektin, aineen ja diskurssin välille. Baradin mukaan tarvitsemme ymmärrystä siitä, että etiikka, tietäminen ja oleminen ovat kietoutuneet ja sotkeentuneet yhteen.

Luomalla sillan luonnontieteiden ja humanististen tieteiden välille Barad tekee tilaa moninaisille kokeellisille käytännöille, joita taiteelliset ja esityksellä tutkijat käyttävät. Baradin ajattelu ei välttämättä tarjoa uusia välineitä esitysten tekijöille; pikemminkin hänen ajattelunsa voidaan tulkita haasteeksi tehdä tiliä tekemisistämme, mukaan ottamisista ja ulos sulkemisista, käyttämistämme välineistöistä, jotka myös käyttävät meitä, sekä näin erilaisiin ruumiisiin aiheutetuista merkeistä. Baradin vaatimus, että on otettava huomioon sekä inhimilliset että ei-inhimilliset ruumiit ja erityisesti tavat, joilla ne erotellaan toisistaan, on haaste esitystutkimukselle ja performanssitutkimukselle, jotka esittävien taiteiden tapaan usein ottavat erot annettuina ja keskittyvät lähinnä ihmisiin.

Tässä suomennettu artikkeli ”Posthumanistinen performatiivisuus: Kohti ymmärrystä siitä, miten materia merkityksellistyy”, on julkaistu ensi kertaa vuonna 2003, neljä vuotta ennen Baradin pääteosta Meeting the Universe Halfway: Quantum Physics and the Entanglement of Matter and Meaning (2007).Tässä artikkelissa Barad esittelee ajattelunsa pääpiirteet suhteellisen yleistajuisella tavalla, keskittyen erityisesti representaatioajattelun kritiikkiin. Väliotsikot paljastavat artikkelin olennaiset teemat: representaatioajattelusta performatiivisuuteen; kohti performatiivista metafysiikkaa; posthumanistinen selonteko materiaalis-diskursiivisista käytännöistä; tuotannon luonne ja luonnon tuotanto: toimijuus ja kausaalisuus; päätelmät. 

Suomennoksessa on osaksi hyödynnetty Sari Irnin, Mianna Meskuksen ja Venla Oikkosen toimittamassa teoksessa Muokattu elämä – teknotiede, sukupuolisuus ja materiaalisuus (Vastapaino 2014) esiteltyä sanastoa joidenkin keskeisten termien, kuten toimijuusrealismi (agential realism), toiminnallinen leikkaus (agential cut), yhteismuotoutuminen (intra-action) ja välineistö (apparatus), osalta. Baradin käyttämät käsitteet on pyritty kääntämään aina samalla sanalla, hyödyntämättä suomen kielen tarjoamia vaihtelumahdollisuuksia, jotta niiden asema termeinä pysyisi selvänä. Vaikka joitakin lauseita on jaettu lukemisen helpottamiseksi, ei kieltä ole pyritty juurikaan sujuvoittamaan merkityksen kustannuksella eikä sivistyssanoille ole vaihdettu suomenkielisiä vastineita. Vaikkei suomennos näin ollen välttämättä avaa Baradin ajattelua suomenkieliselle lukijalle kaikilta osin, se toivottavasti raottaa ovea riittävästi herättääkseen kiinnostuksen perehtyä hänen ajatteluunsa tarkemmin.