Epilogi: Toimenpidesuositukset

Jälkinäytökseni on suosituksia ja ehdotuksia toimenpiteiksi. Ne perustuvat näkemykseen, jonka taustalla on koko työhistoriani (ks. Prologi) tanssijana, tanssinopettajana, kehittämistyössä, taideorganisaation johtamistehtävissä, yksinyrittäjänä ja osuuskunnan jäsenenä sekä tanssija-tutkijana. Tanssin hyvä -tutkimushanke on ollut todella laaja näköalapaikka.

Toimenpidesuositukset olen jakanut kahteen osaan, joissa kummassakin edellä mainittuja ”juonia” viedään tulevaisuuteen. Ensin on ajattelua ”isommin” (kohdat 1–4). Toisena on asiakokonaisuus (kohta 5), josta minulla on kehkeytynyt huoli (vrt. huolehtia). Näille asioille tulisi näkemykseni mukaan tehdä jotain. Epilogin ulkopuolelle jää kokemusta, josta tulen kirjoittamaan kohta kohdalta erikseen ja jota hyödynnän tulevissa asiantuntijatehtävissäni.

1 Tanssin talon ja Zodiakin yhdistäminen

Tanssin talo on Suomen tanssin päänäyttämö (vrt. Kansallisbaletti). Uuden tanssin keskus Zodiak on monipuolinen tanssin talo, joka toteuttaa laaja-alaista esittävän taiteen toimintaa ja on lisäksi tanssin aluekeskus. Zodiak on yksi Tanssin talon pääkumppaneista.

Suosituksena on Tanssin talon ja Zodiakin yhdistäminen yhdeksi toimintayksiköksi, jossa on tanssin päänäyttämö, aluekeskusverkoston yhteiskoordinaation pääsihteeri sekä Uudenmaan ja Kaakkois-Suomen tanssin aluekeskustoiminta. Toimintayksikkö toteuttaa esitys- ja aluekeskuksen toimintaa sekä koordinoi valtakunnallisesti ja osaltaan myös kansainvälisesti tanssituotantojen liikkuvuutta yhdessä tanssin aluekeskusverkoston kanssa.

2 Aluekeskusverkoston yhteistoiminnan kehittäminen

Kysymys on alkujaan tullut minulle muodossa ”pitääkö koko Suomi pitää tanssittuna”. Kysymys niveltyy osaltaan kohdan 1) sisältöön. Suositukseni on tanssijoiden työskentelymahdollisuuksien valtakunnallinen edistäminen aluekeskustoiminnan toimintaedellytyksiä parantamalla. Keskeisenä rakenteena ovat tanssin aluekeskukset ja aluekeskusten yhteistoiminta. Yhteistoiminnan ensiaskeleena on tanssin kiertuetoiminnan ratkaiseminen ja tuotannollisen yhteistyön kehittäminen vastaamaan tanssialan valtakunnallisia tarpeita. Valtakunnalliset tarpeet liittyvät osaltaan kansalaisten kulttuuristen oikeuksien toteutumiseen koko Suomessa. Toiseksi tanssin ulottaminen oppivelvollisuuskouluun edellyttää tehokkaan välittäjätoiminnan olemassaoloa, jolla on vuosittainen tarjotin nimenomaan koulutiloihin ja -oloihin suunnattuja esityksiä ja työpajoja (vrt. Konserttikeskus). Tämän ajattelun sillanpäänä on Opetus- ja kulttuuriministeriön toteuttaman Harrastamisen Suomen malli, jossa tavoitteena on ministeriön mukaan taata jokaiselle lapselle mieluisa harrastus koulupäivän aikana (minedu.fi/suomen–malli).

3 Työsuhteisten tanssijoiden lisääminen

Ryhmämuotoista tanssitaidetoimintaa harjoittavien ryhmien pitkäjänteisen kehittymisen kannalta ja aluetoiminnan tehostamiseksi suosittelen päätoimisten ja kokoaikaisten tanssijan työpaikkojen aikaansaamista ja lisäämistä. Tavoitteen toteutuminen edellyttää tanssijoiden työpaikkoihin kohdennettua rahoitusta. Tavoitteella on merkitystä sekä taiteellisen toiminnan pitkäjänteisen kehittymisen (ensemble) että taiteen vaikuttavuuden suhteen. Esimerkkinä tällä tutkimusmatkalla oli tutustuminen Routa-ryhmän toimintaan Kajaanissa (11/2019), jossa tanssijoiden kiinnitykset mahdollistivat alueellisesti vaikuttavampaa esitys- ja kiertuetoimintaa.

4 Taidealan start-up-panostus

Olen syksyssä 2020. Meneillään on pitkään ollut kehitys, jossa taiteilijoiden työtä tai teoksia ostetaan yhä enenevässä määrin laskua vastaan (palvelutuotanto). Taiteilijan kanssa ei solmita työsuhdetta. Minä, kuten moni muukin tanssialan toimija, joka toimii oman kollektiivin ja yhteisön kautta, olen ja olen ollut tilanteessa, jossa ”opettelimme kaiken itse” (ks. esim. Monni 2007). Aloitamme käytännössä edelleen lähestulkoon tyhjästä.

Pelkistetysti suosittelen, yhdistys- ja yritystoimintaa erottelematta, panostusta taidealan kollektiivien käynnistämiseen. Panostuksella annetaan uudelle tai aluillaan olevalle toiminnalle perussysäys, johon sisältyy taloudellinen starttiraha sekä tuki perustoimintojen aloittamiseen, tuki osaamisen haltuun ottamiseen ja ylläpitämiseen ensimmäisen vuoden ajan. Taiteellisen toiminnan lisäksi kysymykseen tulee taiteen työllistämistä edistävän välittäjätoiminnan käynnistämis- ja kehittämistuki.

5 Suosituksia ja huolia

a) Taiteellinen yhteistoiminta ja vaikuttavuus

Ajalle ominaisen prekaarin työn organisoimiseksi suosittelen taiteilijoiden ammatillisia yhteisöjä, joiden tavoitteena on taiteellisen toiminnan lisäksi parantaa viestintä- ja markkinointiverkostotyötä. Kohdennettua taiteellista toimintaa, joka toteutetaan esimerkiksi hyvinvointi-, sosiaali- ja terveysalalla tai ennaltaehkäisevästä näkökulmasta, on suositeltavaa toteuttaa ”laajemmilla” hartioilla. Yhteenliittymällä on osaamisen kohde. Yhteistoiminta mahdollistaa laajemman tarjonnan ja vaikuttavuuden. Tilaajan kannalta se parantaa toiminnan jatkuvuutta yksittäistä toimijaa paremmin.

b) Koulutus

Tätä tutkimusmatkaa pidemmältä ajalta minulla ja yleisesti keskustelussa on ollut huoli tanssin koulutuspolkujen keskinäisistä suhteista. Kaikki näyttäytyvät erillisinä. Oppiasteiden mukaisesti hierarkia nähdään alempana ja ylempänä. Erontekoa olen nähnyt keskustelukommentointina, jossa alempaa kuvataan ”harrastuneisuuden” jatkajaksi. Lajimääreistä tai koulutusasteiden erosta johtuen diskurssit ovat etääntyneet toisistaan.

”Harrastuneisuus” on kaikkien koulutuspolkujen äiti (tanssiäitini on Tamara Rasmussen). Perusopetuksen yhteys ammattioppilaitoksiin antaa käsityksen tanssitaiteesta ja sen opiskelusta. Toisaalta se vähentää opiskeluun ja jopa itse tanssialaan liittyviä vääriä uskomuksia. Koulutuspolun yhtenäisyydellä tavoitetaan perusopetussuunnitelmien taide-elämän tuntemus ja käsitys taiteilija-ammatin käytänteistä. Yhtenä konkreettisena esimerkkinä ovat haastatteluaineistossa esitetyt tanssin perusopetuksen vos-oppilaitosten yhteenliittymät, jotka tilaavat ammattiopintovaiheen tai ammattiryhmien esityksiä tanssioppilaitoksen tarpeisiin (opetussuunnitelma).

c) Johtaminen ja työelämä

Taidejohtajien osaamisesta on huoli varsinkin, jos kaikki on pitänyt oppia itse. Vapaan ryhmän johtaminen vaatii toisenlaista johtamisosaamista ja -taitoa kuin laitoksen. Tanssiala tarvitsee taidejohtajuutta ja ryhmärakenteiden johtamisen jatkuvaa koulutusta. Ryhmät ovat ihmisten työpaikkoja. Ihmisten kanssa toteutetaan taiteellisen työn johtamista ja ajoittain direktio-oikeutta.

Huoli työelämävalmiuksista perustuu ammattikoulutuksesta työhön siirtymisen näkymään. Kysymys on toisaalta motiiveista, joilla kukin tanssija alalle kouluttautuu, toisaalta alan todellisuuden ja koulun ”kuplasta”, jossa turvallisuutta ”häiritsevät” alalla olevien ”siperia-käsitykset”. Valmiuksiin kuuluu rakenteellista osaamista, joka luo perustan toiminnalle, kun niin yhä enemmän edellytetään.

Pohdin vakavasti valmistumisvaiheessa olevan tanssijan työnohjausta, oman työn kokonaiskuvan haltuun ottamista. Tällä tarkoitan tanssin hyvän kartoitusta, jossa rakennan, miten teen työtäni, mitä tavoittelen, ja lopulta kysyn, miksi työni on arvokasta, miksi sitä teen. Näiden keskelle asettuu se, kuka tanssinammattilaisena olen. Puran tämän huolen toisin sanoin, jotka minulle lausui esimiestyötä tekevä tanssitaitelija: ”Aina ei hahmoteta, mikä on työsuhde.”

d) Lopuksi

Toivoni (vrt. usko) on, että tanssinala näkyisi selkeästi valtionpalkinnoissa. Jokin tanssia rahoittava taho ottaisi huolekseen Vuoden nuoren tanssintekijän palkitsemisen näyttävästi.

Toivoni on, että luotettaisiin tehdyn työn oikeaan määrään suhteessa rahoitukseen, jotta tanssi-instituutiot välttäisivät työn inflaation suhteessa rahoitukseen. Olen näkevinäni esittämistä, miten paljon saadaan aikaiseksi alirahoitetulla toiminnalla. Ymmärrän tämän johtuvan rahoitusrakenteiden pakottavista malleista ja suoranaisesta pakollisesta kilpailusta, miten rahalla saadaan aikaan vaikutusta (vrt. tehokkuus).

Toivoni on taiteilijan työn näkeminen laajana vaikuttavana tekijänä. Tanssitaiteilijan työ taiteena, taiteellisena toimintana, on tunnistettava talouden (hyvinvointitalouden) ja kulttuurisen hyvinvoinnin kannalta. Tanssijoille kehkeytyy uran myötä pohdintaa poliittis-moraalisesta kysymyksestä, mitä ja miksi teen työtäni. Tämä merkityksellisyyttä ja mielekkyyttä etsivä kysymys tavoittaa usein vastauksia yleisön määritelmän muuttumisena. Tämä toivo liittyy myös tanssijoiden työllistymiseen.